Tässä tutkielmassa tutkittiin yläkoululaisten liikunta- ja musiikkiharrastuksia ja harrastamiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen kohteena olivat nuorten itse kokemat harrastamisen syyt ja harrastamisen esteet. Harrastusmotivaation osalta tutkittiin harrastajien tavoiteorientaatiota ja itsemääräämisteoriassa määriteltyjen psykologisten perustarpeiden merkitystä harrastamisen jatkamiseen tai lopettamiseen. Tutkimuksessa tutkittiin myös vanhempien harrastusaktiivisuuden yhteyttä nuorten harrastamiseen.

Tutkimusaineisto kerättiin internet-kyselyllä, johon vastasi 223 yläkoululaista. Aineistoa analysoitiin määrällisesti SPSS-ohjelmiston avulla. Tilastollisina menetelminä käytettiin Mann-Whitneyn testiä ja binääristä logistista regressioanalyysiä.

Tärkein nuorten itse kokema harrastamisen syy sekä liikunta- että musiikkiharrastuksissa on se, että harrastaminen on hauskaa. Liikuntaharrastuksissa tärkeä syy ovat myös fyysiset ja psyykkiset terveysvaikutukset. Myös musiikkiharrastuksissa musiikin virkistävä ja mielenterveyttä ylläpitävä vaikutus on tärkeä harrastamisen syy. Molempien harrastusten osalta suurin harrastamisen este on, ettei nuori koe itseään liikunnalliseksi tai musikaaliseksi tyypiksi. Yli kolmasosa nuorista kuitenkin kokee myös kalliin hinnan estävän harrastamista ainakin jonkin verran.

Liikunnan ja musiikin harrastajilla on hyvin samanlainen tavoiteorientaatio. Myöskään yhteen harrastukseen keskittyvien tavoiteorientaatio ei poikkea merkittävästi niistä, jotka harrastavat molempia harrastuksia. Koettu autonomia vaikuttaa molemmissa harrastuksissa voimakkaasti harrastuksen jatkamiseen tai lopettamiseen. Musiikkiharrastuksissa myös koettu sosiaalinen yhteenkuuluvuus vaikuttaa päätökseen jatkamisesta tai lopettamisesta. Yllättäen tässä tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä koetun pätevyyden ja harrastuksen jatkamisen välillä.

Vanhempien musiikkiharrastus on yhteydessä nuoren musiikin harrastamiseen, ja vanhempien liikuntaharrastus on yhteydessä sekä nuoren liikuntaharrastukseen että musiikkiharrastukseen. Erityisesti liikunnallisesti kaikkein passiivisimpien vanhempien lapset harrastavat liikuntaa ja musiikkia selvästi muita nuoria harvemmin.