Haku

Vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden yhteys koko kehon ja luustolihasten biologiseen ikään keski-ikäisillä naisilla

QR-koodi

Vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden yhteys koko kehon ja luustolihasten biologiseen ikään keski-ikäisillä naisilla

Fyysisellä aktiivisuudella on monia positiivisia vaikutuksia keski-ikäisten naisten terveyteen, kuten verenkiertoelimistön parantunut toiminta, vahvistunut luusto sekä pienentynyt riski kroonisille sairauksille. Fyysinen aktiivisuus edistää terveenä ikääntymistä ja fyysisesti aktiivisilla on pidempi elinajanodote kuin liikuntaa harrastamattomilla. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, vaikuttaako vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus ihmisen biologiseen ikääntymisprosessiin, sillä ihmisen ikääntyminen selittyy sekä lukuisilla ympäristötekijöillä että yksilöllisellä geneettisellä perimällä. DNA:n metylaatio on yksi epigeneettisistä tekijöistä, jolla säädellään geenien ilmenemistä. DNA:n metylaatiolla tarkoitetaan metyyliryhmien liittymistä DNA:n sytosiini-fosfaatti- guaniini -emäspariin (CpG). Epigeneettinen kello eli DNA-metylaatioikä on lupaava biologisen ikääntymisen biomarkkeri, jolla voidaan määrittää yksilön biologinen ikä eri kudoksissa. Pääsääntöisesti DNA-metylaatioikä korreloi voimakkaasti kronologisen iän kanssa. Yhteyden voimakkuus voi kuitenkin olla erilainen riippuen siitä, minkä kudostyypin biologista ikää arvioidaan. Fyysisen aktiivisuuden yhteyttä DNA-metylaatioikään on tutkittu toistaiseksi vain muutamassa tutkimuksessa ja nämä tutkimukset ovat arvioineet aktiivisuuden yhteyttä DNA- metylaatioikään koko kehon (veri) tasolla. Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena on verrata yksilöiden biologisen ikääntymisen etenemistä veren valkosoluissa ja luustolihaskudoksessa. Lisäksi selvitetään, onko vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus yhteydessä yksilön biologiseen ikään, ja onko yhteys erilainen veren valkosoluissa ja luustolihaksessa sekä selittääkö painoindeksi tutkittua yhteyttä. Tässä pro gradu -tutkielmassa käytetään Estrogeeni, vaihdevuodet ja toimintakyky (ERMA) -tutkimuksen osa- aineistoa. Otokseen kuuluu 30 ERMA-tutkimukseen osallistunutta keski-ikäistä naista, joille on tehty DNA- metylaatioikämittaukset veren valkosoluista ja luustolihaskudoksesta. Tutkittavilta otetuista veren valkosoluista ja luustolihasnäytteistä eristetystä DNA:sta selvitettiin EPIC array –analyysillä 353 ikäspesifin DNA-kohdan metyloituminen. Raakadata syötettiin vapaasti saatavilla olevaan ohjelmaan, joka spesifiä laskenta-algoritmia käyttäen arvioi henkilön DNA-metylaatioiän vuosissa. Epigeneettinen ikääntymisnopeus (age acceleration) eli biologisen iän ja kronologisen iän ero, määritettiin lineaarisen regressioanalyysin jäännöksistä. Keski-ikäisten naisten fyysisen aktiivisuuden taso arvioitiin validoidulla kyselyllä. Muuttujien normaalijakautuneisuutta tarkasteltiin Shapiro-Wilkin testillä. Analyysimenetelminä käytettiin Pearsonin korrelaatiokertoimien tulkintaa, parittaisten otosten T-testiä ja yksisuuntaista varianssianalyysiä. Kronologinen ikä korreloi kohtalaisen voimakkaasti veren valkosolujen DNA-metylaatioiän kanssa (r=0,43, p=0,019), mutta ei ollut yhteydessä luustolihaksen DNA-metylaatioikään (r=0,24, p=0,194). Fyysisen aktiivisuuden määrä ei selittänyt epigeneettistä ikääntymisnopeutta veren valkosoluissa (p=0,444), mutta fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä luustolihaksen epigeneettiseen ikääntymisnopeuteen (p=0,047). Keskiarvovertailussa havaittiin fyysisesti passiivisten koehenkilöiden luustolihaksen epigeneettisen ikääntymisnopeuden olevan hidastunut verrattuna aktiivisempiin henkilöihin. Tilastollisesti merkitsevä ero hävisi kehon painoindeksillä vakioinnin jälkeen (p=0,098). Fyysisesti passiivisten henkilöiden hidastunut luustolihaksen epigeneettinen ikääntymisnopeus on tuloksena yllättävä ja osittain päinvastainen aiemman tutkimustiedon kanssa, jonka mukaan terveelliset elämäntavat ovat useimmiten hidastaneet biologista ikääntymistä. Fyysisen aktiivisuuden yhteyttä biologiseen ikääntymiseen tulisi jatkossa tutkia suuremmilla tutkimusjoukoilla ottaen kattavasti huomioon sekoittavien tekijöiden ja kudostyypin vaikutuksen tutkittuun aiheeseen. Jatkotutkimuksissa tulisi selvittää etenkin lihaskudoksen DNA-metylaatioikään yhteydessä olevia tekijöitä.

Tallennettuna: