Päihderiippuvuus tarkoittaa, että ihmisellä on pakonomainen ja hallitsematon tarve päihteiden käyttämiseen. Riippuvuuden muodostumiseen voivat vaikuttaa niin fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset kuin yhteiskunnallisetkin tekijät. Päihderiippuvuudesta voi toipua kolmella tavalla: spontaanisti, vertaistukiryhmien tai professionaalisen hoidon avulla. Toipuminen käsitetään yleensä pitkäksi, useita vaiheita sisältäväksi prosessiksi.

Tässä tutkimuksessa tarkastelen päihderiippuvuudesta spontaanisti tai vertaistukiryhmä AA:n (Alcoholics Anonymous) avulla toipuneiden kokemuksia siitä, mitä riippuvuus ja siitä toipuminen on heille merkinnyt. Tarkastelen myös haastateltavien päihdehistoriaa ja toipumisen vaiheittaisuutta. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksasta teemahaastattelusta. Aineisto on analysoitu käyttäen teoriaohjaavaa laadullista sisällönanalyysia.

Päihderiippuvuus näyttäytyi monella koko elämää ja ajatusmaailmaa hallitsevana asiana. Joillakin haastateltavilla riippuvuudella ja sen seurauksilla oli vähemmän vaikutusta elämään kuin toisilla, mutta kaiken kaikkiaan riippuvuus oli asia, joka vaikutti moneen elämän osa-alueeseen negatiivisesti. Sen syntyyn vaikuttivat etenkin sosiaaliset ja psyykkiset tekijät, kuten kaveriporukka ja henkinen paha olo.

Riippuvuudesta toipuminen oli joillakin pitkä, monia vaiheita sisältänyt prosessi, kun taas toisilla se oli tapahtunut verrattain nopeasti ja ilman erillistä päätöstä. Kaikille AA:laisille toipuminen merkitsi täysraittiutta, kun taas kaksi spontaanitoipujaa oli palannut alkoholin osalta kohtuukäyttöön. Toipuminen oli usein saanut alkunsa väsymisestä päihteiden määrittämään elämään. Toipumisessa oli auttanut etenkin oman ajatusmaailman kehittäminen, läheiset sekä AA:n avulla toipuneilla vertaistuki. Näkemykset päihdehoidosta olivat tässä tutkimuksessa pitkälti negatiivisia. Sen ei koettu omalla kohdalla auttaneen, vaikka viidellä haastateltavalla oli siitä kokemusta.