Taidehistorian maisterintutkielmassa selvitetään lasten ja nuorten piirros-, maalaus-, ja grafiikan töiden esittämiä käsityksiä miehistä ja maskuliinisuudesta. Keskeiseksi käsitteeksi muodostui representaation käsite erityisesti sen induktiivisessa merkityksessä. Kuvia lähestytään tarkastellen sitä, mitä lapsi on halunnut kertoa kuvallaan. Samalla tarkastelussa etsitään esikuvia ja malleja, joita lapsi on käyttänyt.

Kuva-aineisto on otanta Lasten ja nuorten kulttuurikeskus Hyvinkään Villatehtaan Villa Artun kansainvälisestä lasten ja nuorten taiteen arkiston teoksista. Kokoelma kattaa noin 100 000 teosta, jotka koostuvat pääosin paperipohjaisista maalauksista, piirroksista ja grafiikan vedoksista. Lähtökohtaisesti oli huomioitava se, että huomattava osa materiaalista oli peräisin teemoitetuista piirustuskilpailuista. Niin ikään kuvaamataidon opetuksessa on käytetty mallikuvia, joten piirrosaineiston syntyyn ovat vaikuttaneet monet lapsista ja nuorista riippumattomat ulkoiset tekijät, joita ei jälkikäteen ole mahdollista enää yksityiskohtaisesti selvittää.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Kehityspsykologian avulla kontekstoitiin lasten ja varhaisnuorten teoksia ikäryhmille tyypilliseen kehitysvaiheeseen. Tämä auttoi ymmärtämään lapsen kehitystä piirtäjänä. Teoreettinen taustoitus miehen representaatioon kytkeytyy sukupuolentutkimukseen, erityisesti kriittiseen miestutkimukseen. Menetelmänä sovellettiin visuaalista vertailua, jonka avulla miehen representaation malleja etsittiin perinteisestä kuva-aiheistosta. Yksittäisten kuvien tulkinta toteutettiin induktiivisena päättelynä, jossa tunnistettiin ja tulkittiin kuvia yksityiskohtineen tavoitteena nostaa esille merkitykselliset teemat. Näin voitiin muodostaa luokittelu, joka kuvaa kohdejoukon olemusta. Kategorisoivalla ryhmittelyllä ja jäsennyksellä miehen esittämisen malli jaettiin kolmeen kategoriaan 1. isät ja isoisät 2. mies työssä ja vapaa ajalla 3. myyttiset miehet.