Tässä pro gradu- tutkielmassa tutkin mitä velka oli, ja miten velkasuhde syntyi 1880-luvun alussa. Aineistonani on Keuruun käräjäkunnan kihlakunnanoikeuden varsinaisasiainpöytäkirjat vuosilta 1880-1882. Käsittelen velkaa laajassa aikalaiskontekstissa: työn aiherajaukseen kuuluvat tuomioluettelon låndrag- sekä ersättning- tapaukset, eli kaikki ne tapaukset, joita aikalaiset kuvasivat sanalla ”velka”. Aikaisempaan tutkimukseen työ tekee eroa paitsi konfliktikeskeisen käräjäaineiston käytön, myös pitkälti laadullisen tutkimusotteensa vuoksi. Tutkimus lähestyy aihepiiriään kulttuuri-, mikro-, sosiaali- ja taloushistorian näkökulmia yhdistellen. Keuruun käräjäkunta oli 1880-luvulla maaseutua modernisaation murroksessa. Tilalliset rikastuivat metsäkauppojen ansiosta, mutta myös tilaton väestö sai entistä enemmän vaihtoehtoisia ansaintamahdollisuuksia. Samaan aikaan perinteinen yhteisöllinen järjestys piti pintansa. Kunnia määritti yksilön arvoa yhteisön silmissä, ja takasi myös taloudellisen turvan. Käräjille päätyneet velka-asiat syntyivät lukuisista eri syistä. Varsinaiset laina-asiat muodostavat oman muusta aineistosta erottuvan ryhmänsä. Pankkilaitosta ei ollut, vaan yhteisön rahoitus-markkinat muodostuivat sen jäsenten lainatessa rahaa toisilleen. Kun takaisinmaksu viivästyi, lainaaja haastoi velallisen käräjille. Lainanantajien joukosta erottuvat erikseen ”pitäjänpankkiirit” jotka olivat tehneet luotottamistoiminnasta itselleen sivuelinkeinon. Keuruun käräjäkunnassa pitäjänpankkiireina toimivat pääosin maakauppiaat. Muita velan syitä olivat erilaiset korvaustapaukset. Keuruulla myytiin puutavaraa saha-yhtiöille, ja epäselvien sopimusehtojen vuoksi moni talollinen haastoi metsäyhtiön asiamiehen käräjille. Kiistoja syntyi myös hevos- ja maatilakaupoissa. Työnantajat vaativat palkollisia korvaamaan puuttuvan tai huonosti tehdyn työn, palkolliset perivät puuttuvia palkkoja takaisin. Koska eläkejärjestelmä oli kehittymätön, käräjille tuotiin syytinki-, lapsenruokkoo- ja köyhäinapukiistoja ratkaistavaksi, kun elatuksen nauttija tai tämän edustaja katsoi elatuksen puutteelliseksi. Tämän lisäksi oli kiistoja, jotka koskivat torpankontrahteja, maankäyttöä, puunhaaskuuta, sekä teiden kunnossapitoa. Oman lisänsä aineistoon toivat vahingonkorvausvaatimukset joko hukatusta tai särjetystä omaisuudesta. Työ avaa laajan näkökulman 1880-luvun keskisuomalaisen maaseudun tavalliseen arkielämään. Aineiston rikkaudesta johtuen se tuottaa mielekkään kuvan yhteisöstä, sen tavoista ja taloudesta. Työ leikkaa laajasti läpi koko paikallisen sosiaalisen asteikon, esitellen ihmiselämää lapsuudesta vanhuuteen. Se kuvaa velanoton ja velkaantumisen tavanomaisuutta unohtamatta kuriositeetteja.