Oppikirjalla on edelleen keskeinen asema suomalaisten koulujen kieltenopetuksessa. Vieraiden kielten ja toisen kotimaisen kielen oppikirjoissa opetetaan monipuolisesti eri taitoja kuten kuuntelu, luku ja kirjoitustaito, ja oppikirjoilla on näiden taitojen opettamisessa tärkeä rooli. Tässä maisterintutkielmassa tutkittiin valinnaisen kielen saksan oppikirjaa Plan D 1-2 ja toisen kotimaisen kielen ruotsin oppikirjaa Megafon 1. Oppikirjojen maantuntemuksellisia sisältöjä verrattiin ja kirjojen henkilöhahmoja tutkittiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Laadullisen sisällönanalyysin tukena käytettiin Stockholmer Kriterienkatalog (Krumm 1985) -nimistä kategorisointia, joka on tarkoitettu avuksi oppikirjojen analysointiin. Tutkimuksessa havaittiin, että kirjojen maantuntemuksellisissa sisällöissä on eroja, mutta myös paljon samankaltaisuuksia. Megafon 1 -kirjassa esitellään monipuolisemmin erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä ja maantuntemuksen sisällöissä musiikki ja kirjallisuus korostuivat enemmän kuin kirjassa Plan D 1-2. Megafon 1-kirja seurasi opetussuunnitelman tavoitteita ja kuvaili sekä ruotsin kulttuuria, että ruotsin kielen asemaa Suomessa. Plan D 1-2 -kirjassa esiteltiin enimmäkseen nuoria ihmisiä ja kirjassa korostuivat erilaiset matkustuskohteet saksankielisissä maissa. Megafon 1 -oppikirjan hahmot olivat oikeita eli autenttisia henkilöitä ja Plan D 1-2 -oppikirjassa käytettiin oppikirjaa varten kehitettyjä hahmoja. Tämä tekee suuren eron siihen, miten autenttisina oppikirjojen henkilöt voidaan kokea. Molemmat kirjat käsittelivät maantuntemusta nuorten kokemusmaailman kautta ja molemmissa kirjoissa arkielämää esiteltiin monipuolisesti. Plan D 1-2 kirjat esittelivät Saksan valtion lisäksi myös Itävaltaa ja Sveitsiä ja esittelivät erilaisia saksan kielen kulttuurin ilmiöitä, kuten opetussuunnitelma vaatii.