Masennusoireiden yhteys liikemittarilla mitattuun paikallaanoloon ja liikkumiseen työikäisillä aikuisilla

Kuvaan voi liittyä käytön rajoituksia.

QR-koodi

Masennusoireiden yhteys liikemittarilla mitattuun paikallaanoloon ja liikkumiseen työikäisillä aikuisilla

Masennus on merkittävä kansanterveysongelma, joka heikentää elämänlaatua, rajoittaa toimintakykyä, lisää sairastavuutta ja aiheuttaa yhteiskunnallisia kustannuksia. Liikunnan on todettu ehkäisevän masennusoireita ja helpottavan jo masentuneen henkilön oireita, erityisesti lievässä masennuksessa. Toisaalta masennusoireita ilmoittaneiden henkilöiden on todettu liikkuvan vähemmän ja olevan paikallaan enemmän kuin oireettomien henkilöiden. Tässä tutkimuksessa selvitettiin muokatulla Patient Health Questionnaire (PHQ-9) -kyselyllä mitattujen masennusoireiden yhteyttä liikemittarilla mitattuun paikallaanoloon ja liikkumiseen suomalaisilla 20–69-vuotiailla aikuisilla. Aineistona käytettiin Suomi 100 KunnonKartta -väestötutkimuksen poikkileikkausaineistoa, jossa osallistujien masennusoireita kartoitettiin muokatulla PHQ-9-kyselyllä ja paikallaanoloa ja liikkumista mitattiin liikemittarilla (UKK RM42, UKK Terveyspalvelut Oy, Tampere) seitsemän vuorokauden ajan (24/7). Masennusoirekyselyyn vastasi 2191 henkilöä ja liikemittaria ainakin neljä kokonaista vuorokautta käytti 1785 henkilöä. Sekä kyselyyn että liikemittarimittaukseen osallistui 1641 henkilöä (60 % naisia). Osallistujien keski-ikä oli 49,4 vuotta (keskihajonta 13,4 vuotta). Muokatun PHQ-9-kyselyn yhdeksän osatekijän yhtenäisyys oli Cronbachin alfakertoimella arvioituna hyvä (0,87). Korrelaatiot Rand-36-kyselyllä mitattuun elämänlaatuun olivat tilastollisesti merkitseviä ja vaihtelivat -0,30 (fyysinen toimintakyky ja kivuttomuus) ja -0,76 (psyykkinen hyvinvointi) välillä. Masennusoirekyselyssä suurempi kokonaispistemäärä kuvasi runsaampaa oireilua. Osallistujat saivat kyselyssä keskimäärin 6,2 pistettä (keskihajonta 4,5; vaihteluväli 0–25 pistettä). Naisilla kokonaispistemäärä oli tilastollisesti merkitsevästi suurempi kuin miehillä. Osallistujat viettivät keskimäärin 9 tuntia 16 minuuttia vuorokaudessa istuen tai makuulla, 1 tunnin 59 minuuttia paikallaan seisten, 3 tuntia 39 minuuttia kevyesti liikkuen ja 45 minuuttia reippaasti/rasittavasti liikkuen. Korkeampi masennusoireiden kokonaispistemäärä oli tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä vähäisempään paikallaan seisomiseen ja vähäisempään liikkumiseen sekä askelmäärän että kevyen ja reippaan/rasittavan liikkumisen kokonaisajan mukaan tarkasteltuna. Yhteydet säilyivät tilastollisesti merkitsevinä, kun osallistujat jaettiin masennusoireiden kokonaispistemäärän mukaan kahteen luokkaan (raja-arvo 7 pistettä). Paikallaanolon ja liikkumisen keskimääräiset jaksopituudet eivät eronneet masennusoireita ilmoittaneiden ja oireettomien osallistujien välillä. Masennusoireita ilmoittaneilla oli tilastollisesti merkitsevästi vähemmän sekä lyhyitä että pitkiä reippaan/rasittavan liikkumisen jaksoja kuin oireettomilla osallistujilla. Masennusoireiden varhainen tunnistaminen väestössä on tärkeää, ja muokattu PHQ-9-kysely voi tarjota helpon, nopean ja pätevän seulontamenetelmän tähän. Erityisen tärkeää olisi tunnistaa ja huomioida oireiden varhaiset merkit, jotta ennaltaehkäiseviä toimia, kuten liikkumisen edistämistä, osattaisiin kohdentaa väestössä tarkoituksenmukaisesti.

Tallennettuna:
Kieli
suomi
Aiheet