Uuvuttavan arvokas vanhemmuus : suomalaisten vanhempien kasvatukselliset arvot ja niiden yhteys vanhemmuuden uupumukseen

Kuvaan voi liittyä käytön rajoituksia.

QR-koodi

Uuvuttavan arvokas vanhemmuus : suomalaisten vanhempien kasvatukselliset arvot ja niiden yhteys vanhemmuuden uupumukseen

Vanhemmuuden uupumuksella viitataan tilaan, jossa vanhempi kokee resurssinsa riittämättömiksi vanhemmuudessaan. Jotta vanhemmuuden uupumusta voidaan ehkäistä, on ensin tutkittava, mitkä tekijät ovat siihen yhteydessä. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia 2010-luvun suomalaisten äitien ja isien arvoja, joita he toivovat lastensa omaksuvan, sekä sitä, ovatko arvot yhteydessä vanhemmuuden uupumukseen. Lisäksi tutkittiin, onko arvojen ja uupumuksen yhteys erilainen vanhemman sukupuolesta riippuen. Tutkimus on osa Jyväskylän yliopistossa toteutettua Vanhemmuuden voimavara- ja kuormitustekijät (VoiKu) -tutkimushanketta. Tutkimushanke kuuluu 42 maassa toteutettavaan Internation Investigation of Parental Burnout (IIPB) -tutkimushankkeeseen. Tutkimukseen osallistui 1725 vanhempaa, joista 91 % oli äitejä. Keväällä 2018 kerätystä aineistosta suurin osa hankittiin verkkokyselyn avulla (86 %), ja loput paperisten kyselylomakkeiden avulla Jyväskylässä, Hyvinkäällä ja Posiolla (14 %). Arvoja, joita vanhemmat toivovat lastensa omaksuvan, mitattiin Goals and Values in Adulthood Questionnaire (GVAQ) -mittarilla, ja vanhemmuuden uupumusta Parental Burnout Assessment (PBA) -mittarilla. Suomalaisten vanhempien arvoja analysoitiin toistettujen mittausten varianssianalyysilla ja monimuuttujaisella varianssianalyysilla. Ei-parametristen muuttujien analysointiin käytettiin Mann-Whitney U -testiä ja Wilcoxonin Signed Rank -testiä. Arvojen ja uupumuksen yhteyttä analysoitiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella. Vanhemman sukupuolen vaikutusta arvojen ja uupumuksen yhteyteen analysoitiin lineaarisella hierarkkisella regressioanalyysilla. Tulosten mukaan suomalaiset äidit toivoivat lastensa omaksuvan eniten itseohjautuvuutta, seuraavaksi hyväntahtoisuutta ja prososiaalisuutta, tämän jälkeen perinteitä ja yhdenmukaisuutta, toisiksi vähiten yhteenkuuluvuutta ja vähiten valtaa ja henkilökohtaisia saavutuksia ilmentäviä arvoja. Suomalaiset isät toivoivat lastensa omaksuvan eniten itseohjautuvuutta, seuraavaksi hyväntahtoisuutta ja prososiaalisuutta, tämän jälkeen yhteenkuuluvuutta sekä perinteitä ja yhdenmukaisuutta, ja vähiten valtaa ja henkilökohtaisia saavutuksia ilmentäviä arvoja. Isät pitivät yhteenkuuluvuutta ja perinteitä ja yhdenmukaisuutta keskimäärin yhtä tärkeinä omaksuttavina arvoina. Äitien ja isien arvioimien arvojen keskinäinen vertailu osoitti, että äidit arvioivat hyväntahtoisuutta ja prososiaalisuutta ilmentävät arvot tärkeämmiksi kuin isät. Isät puolestaan arvioivat yhteenkuuluvuutta sekä valtaa ja henkilökohtaisia saavutuksia ilmentävät arvot tärkeämmiksi kuin äidit. Perinteitä ja yhdenmukaisuutta, yhteenkuuluvuutta ja itseohjautuvuutta ilmentävät arvot olivat negatiivisesti, joskin heikosti yhteydessä vanhemmuuden uupumukseen tai johonkin sen neljästä ulottuvuudesta. Arvojen ja vanhemmuuden uupumuksen yhteys ei tulosten mukaan riippunut vanhemman sukupuolesta. Tutkimus antoi uutta tietoa 2010-luvun suomalaisten äitien ja isien kasvatuksellisista arvoista, jotka osoittautuivat vanhempien sukupuolesta riippumatta hyvin samansuuntaisiksi. Tutkimuksen avulla saatiin myös uutta tietoa vanhemmuuden uupumuksesta ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä, mikä voi osaltaan edesauttaa vanhemmuuden uupumuksen varhaisempaa tunnistamista ja ehkäisemistä tulevaisuudessa.

Tallennettuna:
Kieli
suomi
Aiheet