Tässä maisterintutkielmassa käsitellään suomalaisia ihmeitä tekeviä ikoneja. Näitä ovat Konevitsan Jumalanäiti, Valamon Jumalanäiti, Suloisesti suuteleva Jumalanäiti, Jerusalemin Jumalanäiti, Jumalanäidin Akatistos ja Kozelštšinan Jumalanäiti. Ne ovat kirkon hengellisiä aarteita.

Ikonilla tarkoitan kulttikuvaa, joka kuuluu ortodoksiseen uskontoon. Ikoni on pyhiksi koetuista asioista kertova kuva, jota ortodoksit käyttävät uskonnollisissa yhteyksissä. Ikoni ei ole tällöin ainoastaan tavallinen taide-esine, vaan sitä käytetään uskonnon harjoittamiseen osana ortodoksista Jumalanpalveluselämää. Pyhät kuvat ja niiden kunnioittaminen ovat osa kristillistä traditiota ja ikonia pidetään merkkinä, joka symboloi Jumalan läsnäoloa. Ikonien tekijöitä ei yleensä tiedetä. Ihmeitä tekevällä ikonilla tarkoitan ikonia, jonka ortodoksinen kirkko on virallisesti määritellyt ihmeitä tekeväksi. Syynä tähän on tällöin se, että ikoniin liittyy jotain, minkä on katsottu täyttävän ihmeen määritelmät. Kyseessä voi olla esimerkiksi parantumisihme tai selviäminen sodasta tai muusta vaarallisesta tilanteesta. Näitä ihmeitä on pyritty kuvaamaan ikonin kuvakielessä.

Ihmekertomukset kuuluvat kaikkiin uskontoihin ja ihmeeksi kutsutaan usein jotain tavallisuudesta poikkeavaa tilannetta, jonka aiheuttajana pidetään jumalallista armoa. Ihme edellyttää jo määritelmänsä mukaan Jumalan tai jonkin jumalallisen voiman vaikutusta, joten siitä ei voi keskustella ilman suhdetta uskontoon. Ihmeitä tekeviä ikoneja on ympäri ortodoksista maailmaa ja varovainen arvio on, että niitä on noin kymmenen tuhatta. Ikonit ovat asemaansa vakiintunut universaali ilmiö, jolla on pitkä historia, eikä niitä voi irrottaa kristinuskon kokonaisuudesta.