Rahtilaivan toiminta on tulevaisuudessa yhä autonomisempaa. Laivan kapteenin odotetaan pystyvän tarkkailemaan yhä enemmän itsenäistä laivaa sekä tarpeen tullen ohjaamaan sitä maista käsin. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella, minkälaisia seikkoja tulee varsinkin kapteenin suhteen ottaa huomioon autonomisen rahtilaivan etäohjaamisprosesseja suunniteltaessa. Näitä kokonaisuuksia ovat muun muassa vuorovaikutuksen luominen, automatisoitavien alueiden löytäminen, autonomian asteen päättäminen, ihmismäisen päätöksenteon huomioiminen sekä käyttöjärjestelmien luominen vuorovaikutukselle. Osa-alueiden luontiin ja puutteiden hahmottamiseksi on hyödynnetty aihetta tukevien tutkimusten tarkastelua. Tutkimuksista käy ilmi, että nimenomaan autonomisen rahtilaivan kannalta kognitiotieteellistä tutkimusta ei ole liiaksi, mutta siitä on kuitenkin havaittavissa joitakin vastauksia yllä mainittuihin asiakokonaisuuksiin: Esimerkiksi käyttöjärjestelmät ja -liittymät voivat olla samankaltaisia kuin itse laivan kannella ohjailtaessakin, ja jos uusia ominasuuksia on hyvä luoda, voimme hyödyntää käytettävien järjestelmien ohjenuoria. Haastavaa automatisoinnissa lienee ihmismielen syöttäminen laivan järjestelmän ymmärtämään muotoon korvaten kapteenin toimintaa merenkulussa. Toinen haastava mutta tärkeä osa-alue on olosuhteellisen tietoisuuden hankkiminen ja analysointi päätöksenteon kannalta. Sitä tarvitsee niin laiva kuin sen ohjaajakin onnistuneeksi vuoropuheluksi.