Artikkeli käsittelee kuulumisen ja kuulumattomuuden intersektionaalista rakentumista suomalaisessa nuorisokulttuurissa yhden tapaustutkimuksen kautta. Erityisesti tutkin sitä, miten tubettaja ja rap-artisti Hassan Maikal käyttää kieltä, diskursseja, (liikkuvaa) kuvaa ja ääntä rakentaessaan sosiaalista, diskursiivista ja affektiivista kiinnittymistä, tai näiden puutetta. Otan huomioon, miten etenkin etnisyys, uskonnollisuus ja sukupuoli, mutta myös ikä, kieli ja asuinpaikka, liittyvät kuulumiseen ja kuulumattomuuteen ja rakentavat näitä. Teoreettis-metodologisesti tutkimus nojaa sosiolingvistiseen diskurssintutkimukseen ja monimodaalisuuden tutkimukseen. Aineisto koostuu artistin ja tutkijan välisestä keskustelusta sekä artistin yhdestä YouTube-videosta. Artikkelin tavoitteena on tarkastella, miten kuulumista ja kuulumattomuutta rakennetaan ja miten näistä neuvotellaan yhä monimuotoistuvassa ja polarisoituvassa Suomessa sekä minkälainen rooli uskolla ja uskonnolla on tässä prosessissa. Tutkimus tarjoaa tietoa myös siitä, miten sosiaalinen media voi toimia tärkeänä paikkana ja kanavana uusille, yhteiskuntakriittisillekin äänille, ja miten se voi osaltaan vaikuttaa kuulumisen ja kuulumattomuuden prosesseihin.