Maisterintutkielmassa tarkastellaan Iida Rauman romaania Seksistä ja matematiikasta (2015) ja tutkitaan tapoja, joilla romaani suhteellistaa käsitystä ihmisestä ja ihmisen lajista. Lisäksi tarkastellaan sitä, mitä suhteellistumisesta seuraa. Kiinnostuksen kohteena ovat siis tavat, joilla Seksistä ja matematiikasta kritisoi humanistisina pidettäviä ajatuksia ihmisestä muita eläimiä täydellisempänä olentona ja maailman ulkopuolisena tai siitä irrallisena olentona sekä tällaisen ajattelun purkamisen seuraukset. Tutkielman teoreettisena taustana ja luennan lähtökohtana ovat kriittisen posthumanismin teoretisoinnit. Analyysissa hyödynnetään Stacy Alaimon (2008, 2010) transruumiillisuuden käsitettä.

Seksistä ja matematiikasta -romaanissa ilmenevä ihmisen suhteellistuminen kietoutuu irrallisuuden ajatuksesta luopumisen ja ihmisen eläimyyden tunnustamisen ympärille. Irrallisuudesta luopuminen tarkoittaa romaanin kontekstissa ruumiillisuuden ja materiaalisuuden merkityksien korostumista ihmisen suhteellistumisen prosessissa. Inhimillistä ja ei- inhimillistä yhdistävät transruumiilliset kytkökset kyseenalaistavat käsityksiä ympäristöstään irrallisesta ja sitä hallitsevasta ihmisestä. Romaanissa ne näyttäytyvät ihmisruumiiseen kohdistuvina epämiellyttäviksi koettuina ilmiöinä ja sairauksina, kuten aknena, herpeksenä ja Alzheimerin tautina, mutta myös antroposeenin luonnonympäristön aikaansaamina vaikutuksina.

Suhteellistuminen näkyy myös tavassa, jolla romaanin henkilöhahmojen ihmiskeskeisyyteen ja lajihierarkiaan perustuvia asenteita puretaan. Ihmisen katsotaan olevan yksi laji muiden joukossa, mikä taas mahdollistaa tasa-arvoisemman suhteen ei-inhimillisiin eläimiin. Ihmiskeskeisyyden kritiikki ilmenee etenkin me-kerronnassa, joka on romaanille tyypillinen kerronnallinen keino. Me-kerronnan kautta romaani kutsuu myös lukijaa purkamaan ihmiskeskeisiä käsityksiään.

Suhteellistuminen, eli ymmärrys ihmisen kytkeytyneisyydestä ja ihmisestä lajina muiden joukossa johtaa tilanteeseen, jossa valheellinen käsitys ihmisen irrallisuudesta korvautuu uudenlaisena epävarmuutena. Epävarmuus siirtyy romaanissa kuvattuihin, pessimistisiä ja apokalyptisiä sävyjä saaviin tulevaisuudennäkymiin. Romaanin kuvaamat esitykset epävarmasta tulevaisuudesta resonoivat vahvasti reaalimaailmassa tapahtuvien, ennen kaikkea ilmastonmuutoksen ja monimuotoisuuden köyhtymiseen liittyvien ilmiöiden kanssa.