Yhteiskunnan rakenteet syrjäyttävät ja luovat eriarvoisuutta, ja yksilöiden omat haaveet ja toiveet jäävät organisaatioiden ja yhteiskunnan sanelemiin reunaehtoihin. Heikommassa asemassa olevat kamppailevat oman toipumisen ja yhteiskunnan asettamisen vaatimusten keskellä. Esimerkiksi mielenterveystoipujat kokevat usein kynnyksen työhön, työtoimintaan tai opiskeluun liian korkeaksi. Aktivoivien toimenpiteiden sijaan aika ja tuki toipumiseen, omien voivavarojen ja vahvuuksien löytymiseen ja sosiaalisten taitojen harjoittelemiseen edistäisi työllistymismahdollisuuksia pitkällä tähtäimellä. Kulttuuri on yhä useammin osa sosiaalialan toimintoa ja kulttuurin sosiaalisia vaikutuksiin kiinnitetään huomiota. Myös kansalaistoimintaa ja vapaaehtois- ja vertaistyötä tuetaan laajasti. Yhteisöllisyyttä ja sosiaalista ja kulttuurista osallisuutta edistävien toimintojen merkitys ja vaikuttavuus tiedostetaan ja näitä asioita edistäviä toimintoja toteutetaan kolmannen sektorin toimesta, järjestöissä ja hankkeissa. Osallisuus jää kuitenkin marginaaliryhmille suunnatuissa toiminnoissa usein arvotasolle ja käsitettä käytetään väärin. Osallistujien vahvuuksia ei osata valjastaa käyttöön, toiminta on ammattilaislähtöistä, leimaavaa, diagnoosi- ja oirekeskeistä. Osallisuus ei ole hetkellinen kokemus tai asiakaslähtöisyyttä, vaan tasavertaista ja aktiivista toiminnan suunnittelussa, toteutuk-sessa ja kehittämisessä mukana olemista. Osallistuminen ei tuota automaattisesti osallisuutta, vaan se vaatii tietoista työskentelyä ja reflektointia työntekijä- ja organisaatiotasoilla. Tämä pro gradu -tutkimus on toimintatutkimus kulttuuripaja Luode -kehittämishankkeesta, jossa pyrittiin vastaamaan edellä mainittuun ongelmaan luomalla uudenlainen kulttuuripajamalliin pohjautuva vaihtoehtoinen toiminta. Aineistona ovat vertaisohjaajilta kerätyt kyselylomakkeet, teemahaastattelut, tarinat sekä havaintopäiväkirja. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esille kulttuuripajatoiminnan lähtökohtia ja toiminnan merkityksiä osallistujilleen ja kuvata osallisuudelle prosessia kulttuuripajakontekstissa. Tutkimuksessa kerrotaan yhden kulttuuripajan tarina sen ensimmäisen vuoden ajalta. Tutkimuskysymykseni ovat: Millaisia merkityksiä kulttuuripajatoiminnalla on vertaisohjaajille? Ja, miten vertaisohjaajien osallisuus rakentuu? Tämän tutkimuksen myötä voidaan todeta kulttuuripajatoiminnan teoreettisten perusteiden rakentuvan yhteisöllisyyden ja yhteisöllisen työn, sosiokulttuurisen innostamisen sekä kulttuurisen ja sosiaalisen osallisuuden teoriasta. Kulttuuripaja tarjoaa osallistujilleen mahdollisuuden löytää vahvuuksia, ottaa vastuuta ja tehdä merkityksellistä työtä. Osallisuuden prosessi rakentuu kulttuuripajatoiminnassa aina henkilökohtaisesta motivaatiosta, joka perustuu toiminnan houkuttelevuuteen, sen tarjoamiin mahdollisuuksiin ja laatuun. Osallisuus rakentuu myös merkityksellisen tekemisen kautta, Prosessi ei ole aina etenevä ja se tapahtuu yksilöllisesti. Vertaisohjaajien osallisuuden prosessin voidaan sanoa tämän tutkimuksen tulosten perusteella tapahtuvan neljällä eri tasolla, joita ovat alkuvaihe, osallisuuden herääminen, aktiivinen osallistuminen ja uudelleen rakentumisen vaihe. Eri tasojen mittareina toimivat vertaisohjaajien tuottamat merkitykset toiminnalle, joita ovat vuorovaikutus ja sosiaaliset suhteet, rooli ja toimijuus, luottamus, yhteisöllisyys ja yhteisön arvot, läsnäolo, sitoutuminen ja vastuunottaminen sekä työntekijäsuhde. Osallisuuden tasojen erityispiirteisiin huomiota kiinnittämällä voidaan kulttuuripajatoimintaa kehittää entistä laadukkaampaan, vaikuttavampaan ja teoreettisesti perustellumpaan suun-taan. Kuvaus mahdollistaa myös jatkossa syvällisemmän osallisuustutkimuksen tekemisen ja kyselylomakkeiston kehittämisen.