Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nuoren fyysiseen aktiivisuuteen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimuksessa tarkasteltiin koetun fyysisen pätevyyden yhteyttä kokonaisliikunta-aktiivisuuteen ja liikunnan harrastamiseen. Lisäksi tarkasteltiin vanhemmilta saadun emotionaalisen tuen yhteyttä koettuun fyysiseen pätevyyteen, kokonaisliikunta-aktiivisuuteen sekä liikunnan harrastamiseen. Fyysinen pätevyys tarkoittaa arviota motorisista taidoista sekä kunnosta. Fyysinen pätevyys on positiivisesti yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen. Aineistona käytettiin suomalaista WHO-Koululaistutkimuksen puhdistettua aineistoa vuodelta 2010 (n = 6723). WHO-Koululaistutkimuksen tarkoituksena on kerätä kansainvälisesti vertailukelpoista tietoa nuorten terveyskäyttäytymisestä neljän vuoden välein. Kyselyyn vastasivat viides-, seitsemäs- sekä yhdeksäsluokkalaiset anonyymisti opettajan valvonnassa koulupäivän aikana. Analyysi menetelminä käytettiin Spearmanin korrelaatio kerrointa, Kruskall-Wallis testiä, ristiintaulukointia sekä ManWhitney U-testiä. Koettu fyysinen pätevyys oli yhteydessä kokonaisliikunta-aktiivisuuteen (r = .363, p<.001) sekä liikunnan harrastamiseen ( r =.428 p < .001). Yhteys vahvistui iän myötä, mutta harvemmat pitivät koettua fyysistä pätevyyttä erittäin hyvänä tai hyvänä. Äidin emotionaalinen tuki oli yhteydessä tyttöjen (r = .125, p <. 001) ja poikien (r =.047, p = .037) koettuun fyysisen pätevyyden tunteeseen, tyttöjen kokonaisliikunta-aktiivisuuteen (r = .055, p = .011) sekä tyttöjen liikunnan harrastamiseen (r = .076 p <. 001). Isän emotionaalinen tuki oli yhteydessä tyttöjen (r = .184, p < .001) ja poikien (r =.064, p = .005) koettuun fyysiseen pätevyyteen, tyttöjen kokonaisliikunta-aktiivisuuteen (r = .082, p < .001), sekä tyttöjen (r = .106, p < .001) ja 7.luokkalaisten poikien (r =.064, p = .006) liikunnan harrastamiseen. Vähän tai ei lainkaan emotionaalista tukea kokevien nuorten määrät olivat erittäin pieniä. Vanhempien emotionaalisella tuella oli yhteyttä nuorten koettuun fyysiseen pätevyyteen, mutta ei juurikaan kokonaisliikunta-aktiivisuuteen. Etenkin isän tuki oli vahvasti yhteydessä tyttöjen koettuun fyysiseen pätevyyteen ja kokonaisliikunta-aktiivisuuteen. Vaikka äidin tuella ei olut yhtä vahvaa yhteyttä kuin isän tuella, tukea saaneet nuoret kokivat fyysisen pätevyytensä paremmaksi ja harrastivat enemmän liikuntaa. Vanhempien tuella oli huomattavasti pienempi yhteys poikien koettuun fyysiseen pätevyyteen ja liikunnan harrastamiseen. Nuorten terveyden edistämisen näkökulmasta on tärkeää ymmärtää millaisia yhteyksiä ja merkityksiä vanhempien emotonaalisen tuella on nuoren fyysisen pätevyyden kokemukseen.