Pro gradu -tutkielmassani tutkin Alan Mooren ja Dave Gibbonsin tekemää sarjakuvaromaania Watchmen. Teoksen laajasta hahmogalleriasta keskityn Rorschachin ja Doctor Manhattanin hahmoihin. Nämä kaksi sankaria ovat teoksen hahmoista lähimpänä jonkinasteista toismaailmallista yli-inhimillisen supersankarin ihannetta ja Doctor Manhattan näkemykseni mukaan jopa saavuttaa tämän. Tarinan lopussa hahmot kohtaavat, ja moraalinen konflikti, johon he päätyvät, johtaa tilanteeseen, jossa Doctor Manhattanin on tapettava Rorschach ihmiskunnan pelastumisen vuoksi. Tutkimuskysymykseni on, millä moraalisilla perusteilla voimme perustella hahmojen kohtaamisen lopputuleman.

Tutkimukseni näkökulma on moraalifilosofinen. Watchmenista löytyy suoria viittauksia Nietzschen yli-ihmisen käsitteeseen, jota peilaan molempiin hahmoihin tutkien sitä, kuinka käsite heissä toteutuu. Rorschachin hahmoon perehdyn myös velvollisuusetiikan kautta käyttäen hyväksi Kantin kategorisen imperatiivin käsitettä. Doctor Manhattania tutkin utilaristisesta näkökulmasta hyödyntäen R. M. Haren Arkkienkelin konseptia. Käytän myös hyväksi tarinan sisällä kulkevaa tarinaa Tales of the Black Freighter, joka tarjoaa hyvän mahdollisuuden tilanteen tutkimiseen sankaritarinan tyypillisen kulun kautta. Johtopäätökseni on, että Watchmen on tämän kaaren julkea vääristymä, joka tuo esiin sankaruuden käsitteen haurauden todellisessa maailmassamme. Teos tuo esiin, ettei varsinkaan supersankareihin yhdistettävä sankaruus ole toteutettavissa ilman valtavia eettisiä ongelmia.

Molemmille hahmoille on omistettu Watchmenissa oma luku, jossa kerrotaan heidän taustoistaan ja selvitetään heidän syntytarinansa. Käytän näitä lukuja ja valitsemiani etiikan suuntauksia hyväksi tuodakseni esiin molemmista hahmoista heidän oleellisimmat aatteelliset ominaisuutensa. Lopuksi vertaan hahmoja toisiinsa sarjakuvan kulminaatiopisteeseen sijoitetussa konfrontaatiossa, jonka ydinkysymyksen ympärillä tutkimukseni pyörii.