Tutkimuksessa selvitettiin laadullisin menetelmin, millaisia kokemuksia erityiskoulusta tai - luokilta yleisopetukseen integroiduilla erityisen tuen oppilailla on integroinnin vaikutuksista. Kiinnitimme erityisesti huomiota oppilaiden kokemuksiin muutoksesta, jonka integrointi oli tuonut heidän koulunkäyntiinsä. Tavoitteenamme oli lisätä tietoa ja ymmärrystä integraation vaikutuksista oppilaiden näkökulmasta heidän subjektiivisia kokemuksiaan hyödyntäen. Tutkimuksen aineisto koostui seitsemän oppilaan haastatteluista, ja ne kerättiin kahdelta eri koululta. Aineiston analysoimme aineistolähtöisesti fenomenologis-hermeneuttista tutkimusperinnettä soveltaen. Tutkimuksen tuloksista ilmeni, ettei integraatio ollut kaikille toimiva ratkaisu. Neljä seitsemästä tutkittavasta piti pienryhmää parempana oppimisen kannalta. Pienen ryhmän koettiin mahdollistavan paremman työrauhan ja yksilöllisten tarpeiden huomioimisen. Lisäksi resurssit eivät seuranneet erityisen tuen oppilasta yleisopetuksen ryhmään riittävällä tavalla. Esimerkiksi yhteisopettajuutta ei käytetty lainkaan, ja apuvälineiden sekä koulunkäynninohjaajien käyttö oli yleisopetuksessa harvinaisempaa. Segregoivien oppimisympäristöjen eduksi mainittiin vahva yhteisöllisyyden kokemus, jonka ei nähty toteutuvan yhtä vahvasti yleisopetuksen ryhmissä. Kuitenkin kolme seitsemästä tutkittavasta koki yleisopetuksen ryhmän mielekkäämpänä vaihtoehtona, pääasiassa sinne muodostuneiden kaverisuhteiden vuoksi.