Tässä tutkielmassa jäsennetään keppihevosharrastusta lähdekirjallisuuden ja muun lähdeaineiston valossa sekä tarkastellaan neljän aikuisen keppihevosharrastajan keppihevosharrastusta ja sen ilmiötä leikin kulttuurisesta näkökulmasta. Leikin tarkastelu kiinnittyy erityisesti Huizingan ja Cailloisin leikkikäsitteisiin. Keskeisessä tarkastelussa on myös Hännisen avaama leikkisyyskäsite, jonka ilmeneminen haastateltavien harrastajien kokemuskuvauksissa sekä suhteissaan keppihevosiinsa tuli jäsennellyksi osaksi tutkimusta. Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus. Se on toteutettu vuosina 2019-2020, valmiin lähdeaineiston kautta keppihevosharrastusilmiötä kartoittaen ja pyrkien tavoittamaan neljän teemahaastattelun kautta keppihevosharrastajien kokemuksia ja heidän keppihevosharrastukselle antamiaan merkityksiä. Aineistoa on lähestytty lähtökohtaisesti aineistolähtöisen sisällönanalyysin kautta, mutta se on ohjautunut vuoropuheluksi aineisto- ja teorialähtöisyyden välillä keppihevosharrastuksen leikin ulottuvuutta tarkasteltaessa. Tutkimuksen myötä keppihevosharrastusta ei pyritty osoittamaan leikiksi, mutta siinä havaittiin ilmenevän leikkiin yhdistyviä piirteitä. Erityisesti haastateltavien keppihevossuhteen ja keppihevosratsastuskokemuksen kuvauksissa tarkastelu kohdistui Hännisen esittämään leikin teorian leikkisyys-käsitteen sekä siihen rinnastettavien flow:n, deep play:n ja communitas:n käsitteiden tarkastelulle. Tutkimuksen kautta saadut kuvaukset kokemuksista keppihevosharrastuksen parissa eivät ole yleistettävissä kattamaan keppihevosharrastuksessa koettua tai merkitysten muodostamista kaikkien keppihevosharrastajien keskuuteen. Haastattelun myötä syntyneet keppihevosharrastuskuvaukset selvittävät keppihevosharrastuksen luonnetta normaalikulttuuria uudelleenjärjestävänä, uniikkina, ainutlaatuisena, leikkisänä ja mielikuvituksellisena ilmiönä.