Elintavoilla on merkittävä vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin, mutta samalla ikääntyvien henkilöiden elintavoissa tiedetään olevan parantamisen varaa. Interventiotutkimukset ovat osoittaneet, että yksittäisten elintapojen muutokset ovat mahdollisia vielä vanhallakin iällä. Siksi on tärkeää kehittää ikäihmisille sopivia interventioita, joilla elintapoja voidaan muuttaa parempaan suuntaan, sekä menetelmiä, joilla elintapamuutoksia on mahdollista mitata. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, voidaanko monimuotoisella elintapainterventiolla vaikuttaa ikääntyvien henkilöiden elintapoihin ja säilyvätkö muutokset elintavoissa intervention päätyttyä.

Tutkielman aineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen FINGER -tutkimuksen alkumittausten, kahden vuoden ja viiden vuoden mittauksissa kyselylomakkeella kerättyä aineistoa. Tutkittavat olivat suomalaisia, 60–77-vuotiaita kotona asuvia henkilöitä, joiden kognitio voitiin luokitella keskitasoiseksi tai hieman matalammaksi kuin ikäistensä keskiarvo. Tutkittavat jaettiin interventioryhmään (n= 631) ja tavanomaista terveysneuvontaa saaneeseen vertailuryhmään (n=629). Kahden vuoden monimuotoinen elintapainterventio sisälsi monimuotoista, samanaikaisesti ravitsemukseen, liikuntaan, kognitiiviseen toimintaan ja sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin keskittyvää harjoittelua ja ohjausta. Tutkittavat vastasivat elintapoja laajasti käsittelevään kyselylomakkeeseen. Kysymyksistä 20 valittiin tätä tutkielmaa varten koottuun elintapaindeksiin. Indeksi koostui neljästä tasavahvasti painottuvasta osa-alueesta: ravitsemuksesta, fyysisestä aktiivisuudesta, tupakoinnista ja alkoholinkäytöstä sekä kognitiivisesta aktiivisuudesta. Ryhmien välisiä eroja alkutilanteessa analysoitiin riippumattomien otosten t-testillä ja khiin neliötestillä. Intervention vaikutusta elintapaindeksin pisteisiin ja ryhmien välistä muutoseroa analysoitiin sekamallilla.

Interventioryhmän ja vertailuryhmän elintapaindeksin pisteissä ei ollut merkitsevää eroa tutkimuksen alkaessa (p=0.492). Interventioryhmässä elintapaindeksin pisteet parantuivat kahden vuoden intervention aikana merkitsevästi (p<0.001), kun vertailuryhmässä pisteissä ei tapahtunut muutoksia (p=0.888). Intervention päätyttyä pisteet laskivat interventioryhmässä, mutta muutos lähtötilanteesta oli merkitsevä vielä kolme vuotta intervention päättymisen jälkeenkin (p=0.002). Kahden vuoden monimuotoisen elintapaintervention vaikutus oli merkitsevä (p<0.001) ja yhdysvaikutus säilyi merkitsevänä kolme vuotta intervention päättymisen jälkeen (p=0.023). Johtopäätöksenä todetaan, että monimuotoisella elintapainterventiolla voidaan vaikuttaa yli 60-vuotiaiden elintapoihin elintapaindeksillä mitattuna ja saavutetut positiiviset muutokset säilyvät osittain intervention päätyttyä.