Opettajien työhyvinvointi ja sen yhteys pedagogisen työn laatuun
Opettajien työhyvinvointi ja sen yhteys pedagogisen työn laatuun
Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella opettajien stressin säätelyä ja työhyvinvointia ja näihin
yhteydessä olevia tekijöitä sekä miten opettajien työhyvinvointi määrittää pedagogisen työn
laatua luokassa. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin työn imuun ja työstä palautumiseen
vaikuttavia tekijöitä. Tutkimukseen osallistui 54 ensimmäisen luokan opettajaa Keski-Suomesta syksyllä 2017 ja keväällä 2018. Opettajien työympäristön rakenteellisia tekijöitä ja
kokemuksia työssä jaksamisesta, työuupumuksesta, palautumisesta, työn imusta,
vuorovaikutustyylistä ja näihin yhteydessä olevia tekijöistä selvitettiin kyselylomakkeella.
Opettajien stressiä tutkittiin lisäksi fysiologisilla stressivasteilla (sylkinäytteistä mitattu
kortisolihormonitason vaihtelu). Pedagogisen työn laatua tarkasteltiin observoimalla
ohjaustyyliä (lapsilähtöinen, opettajajohtoinen ja lasten johtama) ja vuorovaikutuksen laatua
(tunnetuki, toiminnan organisointi ja ohjauksellinen tuki) sekä opettajan huomion
kiinnittymistä opetustilanteissa silmänliikekameran tallenteiden avulla.
Tulokset osoittivat, että kolmannes opettajista koki työssään stressiä melko paljon tai
paljon. Vaikka opettajat kokivat myös vahvaa työn imua, liian suuri työmäärä, tukea
tarvitsevien oppilaiden ohjaaminen ilman riittävää tukea, töiden kasautuminen ja
opetustehtävien ulkopuoliset työtehtävät kuormittivat heitä. Lisäksi opettajan heikommat
pystyvyysuskomukset olivat yhteydessä koettuun kuormittuneisuuteen. Koettuun työn imuun
taas olivat yhteydessä koulun resurssit, ilmapiiri ja johtajuus. Sylkinäytteistä mitattujen
kortisolitasojen analyysi osoitti matalan kortisolitason olevan yhteydessä opettajan vahvempiin
pystyvyysuskomuksiin. Työstä aiheutuvaa stressiä opettajat käsittelivät liikunnan ja erilaisten
harrastusten, kollegojen ja läheisten tuen sekä työn organisointiin liittyvien keinojen avulla.
Pedagogisen työn laatua tarkasteltaessa havaittiin lapsilähtöisen ohjaustyylin olevan
yhteydessä korkeampaan työn imuun ja opettajajohtoisemman taas matalampaan työn imuun.
Mitä vähemmän opettajat kokivat stressiä ja uupumusta, sitä enemmän opettajat arvioivat
osoittavansa oppilaille välittämistä ja arvostusta. Opettajan kokema stressi oli yhteydessä myös
luokkahuonevuorovaikutuksen laatuun: mitä enemmän opettaja koki stressiä, sitä heikompaa
oli tunnetuen, toiminnan organisoinnin ja ohjauksellisen tuen laatu luokassa. Työn imu taas oli
yhteydessä korkeampaan tunnetukeen ja toiminnan organisoinnin laatuun luokassa. Opettajan
kokema kyynistyneisyys ja matala ammatillinen itsetunto heikensivät
luokkahuonevuorovaikutuksen laatua. Tarkasteltaessa opettajan huomion kiinnittymistä
luokassa havaittiin sen myös olevan yhteydessä opettajan ammatilliseen itsetuntoon. Opettajat,
jotka kokivat ammatillisen itsetuntonsa heikommaksi, antoivat vähemmän huomiota
yksittäiselle oppilaalle ja jakoivat visuaalista huomiotaan kaikkien oppilaiden kesken.
Riittävät koulun resurssit, opettajien välinen yhteistyö ja esimiehen tuki sekä opettajan
pystyvyysuskomusten vahvistaminen ovat keskeisiä tekijöitä työn kuormituksen vähentämisen
ja työn imun lisäämisen kannalta. Koska opettajan kokema työhyvinvointi, ohjaustyyli ja
opettaja-oppilasvuorovaikutus ovat yhteydessä toisiinsa, suositellaan pedagogisen työn laadun
ja sitä kautta opettajan hyvinvoinnin tukemista luokkahuoneen vuorovaikutusta vahvistavan
intervention avulla.
Kieli |
suomi |
---|---|
Sarja | Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja |
Aiheet | |
ISBN |
978-951-39-8324-6 |
ISSN |
0782-3274 |