Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella opettajien stressin säätelyä ja työhyvinvointia ja näihin yhteydessä olevia tekijöitä sekä miten opettajien työhyvinvointi määrittää pedagogisen työn laatua luokassa. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin työn imuun ja työstä palautumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimukseen osallistui 54 ensimmäisen luokan opettajaa Keski-Suomesta syksyllä 2017 ja keväällä 2018. Opettajien työympäristön rakenteellisia tekijöitä ja kokemuksia työssä jaksamisesta, työuupumuksesta, palautumisesta, työn imusta, vuorovaikutustyylistä ja näihin yhteydessä olevia tekijöistä selvitettiin kyselylomakkeella. Opettajien stressiä tutkittiin lisäksi fysiologisilla stressivasteilla (sylkinäytteistä mitattu kortisolihormonitason vaihtelu). Pedagogisen työn laatua tarkasteltiin observoimalla ohjaustyyliä (lapsilähtöinen, opettajajohtoinen ja lasten johtama) ja vuorovaikutuksen laatua (tunnetuki, toiminnan organisointi ja ohjauksellinen tuki) sekä opettajan huomion kiinnittymistä opetustilanteissa silmänliikekameran tallenteiden avulla. Tulokset osoittivat, että kolmannes opettajista koki työssään stressiä melko paljon tai paljon. Vaikka opettajat kokivat myös vahvaa työn imua, liian suuri työmäärä, tukea tarvitsevien oppilaiden ohjaaminen ilman riittävää tukea, töiden kasautuminen ja opetustehtävien ulkopuoliset työtehtävät kuormittivat heitä. Lisäksi opettajan heikommat pystyvyysuskomukset olivat yhteydessä koettuun kuormittuneisuuteen. Koettuun työn imuun taas olivat yhteydessä koulun resurssit, ilmapiiri ja johtajuus. Sylkinäytteistä mitattujen kortisolitasojen analyysi osoitti matalan kortisolitason olevan yhteydessä opettajan vahvempiin pystyvyysuskomuksiin. Työstä aiheutuvaa stressiä opettajat käsittelivät liikunnan ja erilaisten harrastusten, kollegojen ja läheisten tuen sekä työn organisointiin liittyvien keinojen avulla. Pedagogisen työn laatua tarkasteltaessa havaittiin lapsilähtöisen ohjaustyylin olevan yhteydessä korkeampaan työn imuun ja opettajajohtoisemman taas matalampaan työn imuun. Mitä vähemmän opettajat kokivat stressiä ja uupumusta, sitä enemmän opettajat arvioivat osoittavansa oppilaille välittämistä ja arvostusta. Opettajan kokema stressi oli yhteydessä myös luokkahuonevuorovaikutuksen laatuun: mitä enemmän opettaja koki stressiä, sitä heikompaa oli tunnetuen, toiminnan organisoinnin ja ohjauksellisen tuen laatu luokassa. Työn imu taas oli yhteydessä korkeampaan tunnetukeen ja toiminnan organisoinnin laatuun luokassa. Opettajan kokema kyynistyneisyys ja matala ammatillinen itsetunto heikensivät luokkahuonevuorovaikutuksen laatua. Tarkasteltaessa opettajan huomion kiinnittymistä luokassa havaittiin sen myös olevan yhteydessä opettajan ammatilliseen itsetuntoon. Opettajat, jotka kokivat ammatillisen itsetuntonsa heikommaksi, antoivat vähemmän huomiota yksittäiselle oppilaalle ja jakoivat visuaalista huomiotaan kaikkien oppilaiden kesken.
Riittävät koulun resurssit, opettajien välinen yhteistyö ja esimiehen tuki sekä opettajan pystyvyysuskomusten vahvistaminen ovat keskeisiä tekijöitä työn kuormituksen vähentämisen ja työn imun lisäämisen kannalta. Koska opettajan kokema työhyvinvointi, ohjaustyyli ja opettaja-oppilasvuorovaikutus ovat yhteydessä toisiinsa, suositellaan pedagogisen työn laadun ja sitä kautta opettajan hyvinvoinnin tukemista luokkahuoneen vuorovaikutusta vahvistavan intervention avulla.