Kirjallisessa osassa käydään läpi pääpiirteisesti sellu- ja kartonkitehtaiden toimintaa. Tämän tutkielman kannalta tärkeimpiä läpi käytäviä prosesseja ovat kemiallisen sellun valkaisu ja sellumassan kuivaus. Kartonkitehtaan osiossa perehdytään märkäpäähän ja lisäaineisiin. Muita kirjallisen osan aiheita ovat puun uuteaineet ja niiden johdannaiset, uuteaineiden eristämiseen käytettävät laitteet sekä analyysimenetelmät uuteaineiden tunnistamiseksi. Tärkein laite uuteaineiden erotteluun ja tunnistamiseen on GC-MS, jolle on olemassa yliopistojen kokoamia valmiita kirjastoja ja kaupallisia kirjastoja, kuten NIST-kirjastot (National Institute of Standards and Technology). Tässä tutkielmassa käytettiin Åbo Akademin keräämää uuteainekirjastoa. Ennen uuteainetunnistuksia uutteet eristetään uuttolaitteella, kuten Soxtecilla tai ASE:lla. Kokeellisessa osassa vertaillaan Soxtec- ja ASE-uuttolaitteita. Tarkoituksena oli selvittää ASE:n soveltuvuus analyysilaboratorioon Soxtecin rinnalle gravimetriseen määritykseen. Erilaisilla testeillä selvitettiin, kuinka uuttotulokset olivat vertailtavissa laitteiden välillä. ASE:lla rinnakkaisista uutoista saatiin hyvät tulokset punnituksissa, mutta Soxtec-uuttoihin verrattuna tulokset sijoittuivat valvontakortin alarajoihin. Tulosten perusteella analyysilaboratorioon voitaisiin hankkia ASE, jolla voidaan lisätä laboratorion kapasiteettia uuteainemäärityksissä. Uuteainekartoitus aloitettiin näytteenottokierroksilla sellutehtaalla. Myöhemmin samaa selluerää seurattiin kartonkitehtaalla ja näin pystyttiin paikantamaan uuteaineiden ja mahdollisten saostumien alkuperä. Uuteainetasot vastasivat toisiaan hyvin molemmilla tehtailla koeajojen aikana, eikä saostumaongelmia syntynyt. Sellutehtaan kuivauskoneiden kiertovesissä uuteainetasot pääsivät nousemaan koivujakson aikana korkeiksi, mutta valmiin sellun uuteainetasot pysyivät hallinnassa.