Syyrian al-Holin leirillä olevien suomalaisten lasten ja heidän äitiensä ympärillä on käyty keskustelua siitä, mikä on valtion velvollisuus kansalaisiaan kohtaan. Tutkielmassa selvitettiin sitä, millaisena julkinen keskustelu leirillä olevien lasten ympärillä näyttäytyy sosiaalityölle keskeisten käsitteiden, lapsen edun ja lapsen oikeuksien näkökulmasta. Retoristen keinojen ja keskustelun taustalla vaikuttavien premissien lisäksi tutkimuksessa selvitettiin sitä, millaista sosiaalista toimintaa ja toiminta-alttiutta keskustelussa tuotetaan. Aineisto koostuu neljässä suomalaisessa sanomalehdessä julkaistusta 40 kantaa ottavasta kirjoituksesta. Analyysimenetelmänä oli Chaïm Perelmanin (2007) argumentaatioteoriaan pohjautuva retorinen analyysi. Tutkimus nojaa oikeusfilosofiseen intressiteoriaan lapsen oikeuksista. Tässä lapsen oikeudet nähdään painavina intresseinä, jotka perustelevat muiden velvollisuudet. Tutkielma paikantuu humanitaarisen kriisin kontekstiin. Havainto oli, että kannanotot jakautuivat kolmeen eri näkökulmaan lapsen asemasta. Auttamisnäkökulmassa vedottiin lasten auttamiseen. Auttamista ja riskiä yhdistelevässä näkökulmassa vedottiin lasten auttamiseen, mutta siihen liitettiin turvallisuusnäkökulmia ja ehtoja. Riskinäkökulma vetosi pelkästään kansalaisten turvallisuuteen, jonka argumentoitiin vaarantuvan, mikäli lapset ja heidän äitinsä palaavat Suomeen. Kahdessa viimeisessä näkökulmassa lapsen etu ja oikeus näyttäytyivät osittain ehdollisina periaatteina. Toiminta-alttiuden vaadetta tuotiin esiin kannanotoissa suorilla toimenpideehdotuksilla, jossa retoriikan keinona oli syyllistäminen ja vastuun osoittaminen. Mielikuvilla leirillä olevien lasten samuudesta tai poikkeavuudesta muihin lapsiin nähden tuotettiin epäsuoraa sosiaalista toimintaa. Näkökulmien takaa löytyi kaksi premissiä, joista premissi lapsen oikeudesta erityiseen suojeluun oli vahvin. Tässä vedottiin al-Holin leirillä olevien lasten yhdenvertaiseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun. Toinen premisseistä oli kansalaisten oikeus elää turvassa, joka nähtiin osassa kannanotoissa ristiriitaisena lasten auttamisen kanssa. Lapsen edun ja oikeuksien voimakas puolustaminen osoittaa, että al-Holin leirillä olevien lasten oikeus erityiseen suojeluun ei ollut ristiriidaton lähtökohta. Tutkielman tulokset heijastavat arvoihin, oikeuksiin ja moraaliin liittyvää keskustelua leirillä olevien lasten ympärillä. Se on myös osa laajempaa yhteiskunnallista keskustelua sosiaalityölle keskeisestä periaatteesta, heikoimmassa asemassa olevien ryhmien oikeuksista.