Monimuototutkielmani koostuu Samaan aikaan Jyväskylässä -nimisestä kulttuurikierroksesta (tehty yhdessä Sara Lopin kanssa) sekä kirjallisesta osuudesta (tehty itsenäisesti). Tutkielman tavoitteena on luoda kattava yleiskuva Jyväskylän 1930-luvun kulttuurillisesta ja kuvataiteellisesta elämästä. Kulttuurikierrosprojekti on osa laajempaa Uponnut kaupunki -produktiota, jossa saatetaan Heikki Suolahden keskeneräiseksi jäänyt balettisävellys valmiiksi. Kulttuuri-kierroksen tarkoituksena on tuottaa taustatietoa produktion käyttöön. Samalla kulttuurikierros toimii johdatuksena Uponneeseen kaupunkiin, jonka ensi-ilta järjestetään Jyväskylässä syksyllä 2021. Kulttuurikierros tarkastelee laaja-alaisesti Jyväskylän kulttuurielämää kymmenen eri teeman kautta. Tut-kielmani kirjallinen osuus puolestaan pureutuu syvällisemmin kaupungin taide-elämään. Pyrin selvittä-mään, millaista taiteellista toimintaa kaupungissa järjestettiin 1930-luvulla ja ketkä siihen vaikuttivat. Sa-malla kartoitetaan Jyväskylän taide-elämän rakentumista neljän eri teeman kautta: taideseurat, taiteilijat ja taidenäyttelyt, taidekauppa sekä taidekeskustelu ja -kritiikki. Muun kulttuurillisen toiminnan lisääntyessä kaupungin taide-elämässä tapahtui hiipumista sotien välisenä aikana. Yhtenä keskeisenä tehtävänäni on selvittää syitä ilmiölle. Tutkimusmateriaalini koostuu pääasiassa sanomalehtiaineistosta, mutta tukena on myös käytetty Jyväsky-lästä ja paikallisista taiteilijoista tehtyjä tutkimuksia. Tutkimusmenetelminä käytän historian tutkimusta sekä Dickien institutionaalista taideteoriaa yhdessä Beckerin taidemaailma-käsityksen ja Bourdieun kent-täteorian kanssa. Teen myös havainnollistavaa vertailevaa tutkimusta. Institutionaalisen taideteorian kannalta lähes kaikki merkittävät taidejärjestelmän osaset puuttuivat Jyväs-kylästä. Osittain ilmiön syynä olivat yhteiskunnallisesti vaikeat olot, mutta myös taiteellista toimintaa organisoivan elimen puuttuminen kaupungista. Silti Jyväskylän taide-elämä ei kokonaan hiipunut. Taide-elämä pyöri muutaman yksittäisen taiteilijan varassa, mutta kaupungin asema Keski-Suomen kulttuurilli-sena keskuksena sekä kaupungin kansallisesti tunnetut taiteilijat houkuttelivat kaupunkiin myös vierailevia taiteilijoita. Jyväskylän eristäytyneisyys Helsingistä auttoi taiteilijoita luomaan omanlaisensa taiteellisen tyylin ja sitä kautta kaupunkiin syntyi jopa eräänlainen ”keskisuomalainen maalauskoulukunta”.