Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli suunnitella ja toteuttaa opetusinterventio Hellisonin vastuuntuntoisuuden mallin pohjalta sekä tutkia, miten mallin pohjalta toteutettu liikunnan opetusjakso vaikuttaa oppilaiden vastuuntuntoisuuteen ja sosiaaliseen kompetenssiin. Arvioimme lisäksi opetusjakson onnistumista ja jatkosoveltamisen mahdollisuuksia. Tutkimuksen viiden 90 minuutin oppitunnin mittainen opetusinterventio toteutettiin keskisuomalaisella yläkoululla keväällä 2019. Tutkimukseen osallistui seitsemännen luokan tyttöjen liikuntaryhmä, johon kuuluivat 20 oppilasta ja heidän opettajansa.

Tutkielman aineistona käytettiin opetusryhmän liikunnanopettajan haastattelua, oppilaiden täyttämiä alku-, loppu- ja tuntikyselyjä sekä kahden tutkijaopettajan osallistuvaan havainnointiin perustuvia päiväkirjamerkintöjä. Aineisto kerättiin ja analysoitiin vuosien 2019¬–2021¬¬ välillä. Opettajan haastattelu litteroitiin ja sille tehtiin sisällön analyysi. Opetusjaksoa varten tehty jaksosuunnitelma tallennettiin, ja toteutuneet tunnit muokattiin erilliseksi tiedostoksi. Oppilailla teetetystä alkukyselystä tarkasteltiin oppilaiden lähtötietoja sekä oppilaiden arvioimaa vastuuntuntoisuuden tasoa ja sosiaalista kompetenssia. Vastuuntuntoisuuden tason arvioimiseksi kehitettiin vastuuntuntoisuuden mittari, jonka luotettavuutta arvioitiin laskemalla sen sisäinen yhdenmukaisuus. Sosiaalisen kompetenssin arvioinnissa käytettiin MASK-monitahoarvioinnin itsearvioinnin osuutta. Loppukyselyssä mitattiin vastuuntuntoisuuden tason ja sosiaalisen kompetenssin muutosta sekä pyydettiin palautetta opetusjaksosta ja opettajien toiminnasta. Alku- ja loppukyselyiden vastuuntuntoisuuden ja sosiaalisen kompetenssin osa-alueiden tuloksista laskettiin summapistemäärät ja niiden keskiarvot opetusryhmässä. Alku- ja loppukyselyn tuloksia verrattiin keskenään toistomittausten t-testillä. Vastuuntuntoisuuden ja sosiaalisen kompetenssin osa-alueiden summapistemäärien korrelaatioita analysoitiin Pearsonin korrelaatiokertoimella. Tuntikyselyssä mitattiin oppilaiden arvioimana tuntien ilmapiiriä ja vastuuntuntoisuuden tasoa sekä annettiin avointa sanallista palautetta tunnista. Ilmapiiristä ja vastuuntuntoisuuden tasosta laskettiin tuntikohtaiset keskiarvot, ja niiden muuttumista arvioitiin. Alku- ja loppukyselyn sekä tuntikyselyn vastuuntuntoisuuden tason yhteyttä analysoitiin laskemalla Pearsonin korrelaatiokertoimet. Tutkijaopettajat kirjasivat tuntien jälkeen päiväkirjaan kokemuksiaan opetustunneista sekä arvioivat ryhmän vastuuntuntoisuuden tasoa kullakin tunnilla.

Interventio osoitti, että Hellisonin vastuuntuntoisuuden mallin opetusmenetelmät ja tavoitteet sopivat hyvin yhteen nykyisen perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteiden kanssa. Oppilaantuntemus on opettamisen kannalta tärkeää, ja luotettavien tulosten saavuttamiseksi tutkimusjakson kesto pitäisi olla pidempi ja otannan koko suurempi. Huolellinen jaksosuunnittelu auttaa pitämään intervention johdonmukaisena. Tuntien rakenteessa tulee kiinnittää huomiota rutiineihin, ryhmäjakoihin ja aktiivisen ajan maksimointiin. Vastuuntuntoisuuden taso nousi ensimmäiseltä tunnilta viimeiselle tunnille, ja oli linjassa tutkijaopettajien arvion kanssa. Alku- ja loppukyselyssä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää muutosta oppilaiden vastuuntuntoisuudessa tai sosiaalisessa kompetenssissa. Oppilaiden vastuuntuntoisuus laski alku- ja loppukyselyn välillä mutta korrelaatio ei ollut riittävän suuri (<.60) johtopäätösten tekemiseen. Sosiaalisen kompetenssin taso oli stabiili, ja kolme neljästä osa-alueesta pysyi samana. Palautteen mukaan oppilaat kaipasivat opettajilta enemmän aktiivista aikaa sekä oppilaiden tarpeiden kuuntelemista.

Opetusjakso suunniteltiin Hellisonin vastuuntuntoisuuden mallin pohjalta, ja oppilaiden vastuuntuntoisuuteen pystyttiin vaikuttamaan myönteisesti. Sosiaalisessa kompetenssissa ei tapahtunut merkitsevää muutosta. Voidaan siis päätellä, että intervention suunnittelun perusteet vaikuttavat tuloksiin. Interventio toimii hyvänä mallina vastuuntuntoisuuden opettamisesta. Vaikka tilastollisesti merkitseviä tuloksia ei havaittu, oppilaiden vastuuntuntoisuuden kasvun kannalta on oleellista saada oppilaat pohtimaan oman toimintansa vaikutusta muihin. Siten pystytään rakentamaan edellytyksiä oppilaiden hyvinvoinnille ja sosiaalisesti kestävälle kehitykselle. Opettajan tulee asettaa oppilaiden toiminnalle rajat, vaikka se aiheuttaisi opettajan ja oppilaiden välille jännitteitä.

Avainsanat: vastuuntuntoisuus, opetusinterventio, Hellisonin vastuuntuntoisuuden malli, sosiaalinen kompetenssi