Tämä artikkeli tutkii ranskalaisajattelija Jacques Rancièren älyjen tasa-arvon käsitettä sekä tasa-arvon periaatetta demokratiakasvatuksessa. Artikkelin kollaboratiivinen empiirinen aineisto koostuu 19 opettajaopiskelijan sekä heidän opettajanaan toimineen kirjoittajan autoetnografisista teksteistä yhden lukuvuoden mittaisen kurssin ajalta. Kirjoittajan kokoama ja kertoma moniääninen autoetnografinen tarina tuo esiin erilaisia näkökulmia opettajuuteen ja opettajaksi kasvamiseen, joita peilataan Rancièren ajatteluun. Artikkeli valottaa Rancièren filosofian antia demokratiakasvatukselle ja konkretisoi Rancièren käsitteitä. Lisäksi artikkeli jäsentää älyjen tasa-arvoa autoetnografisen tutkimusmetodin perustana. Artikkeli tarjoaa yhden esimerkin, kuinka demokratiakasvatusta voi toteuttaa ja samalla opettaa yliopistossa.