Tämä artikkeli esittelee ekspressivististä itsetuntemuksen (self-knowledge) teoriaa erityyppisten itsetuntemuksen teorioiden kontekstissa. Artikkelin viimekätinen tavoite on arvioida erityisesti ekspressivistisen teorian suhdetta Wittgensteinin mielenfilosofiaan, joka usein mainitaan teorian lähteenä, ja tarkastella teorian kehitystarpeita ja -mahdollisuuksia muiden itsetuntemuksen teorioiden valossa. Osassa 1 esitetään eräitä käsitteellisiä selvennyksiä. Osa 2 käsittelee itsetuntemuksen (omia mentaalisia tiloja koskevan tiedon) oletettuja filosofisesti kiinnostavia erityispiirteitä, joiden ymmärtäminen on itsetuntemuksen teorioiden arvioimisen kannalta olennaista. Osa 3 esittää itsetuntemuksen teorioiden karkean tyypittelyn sen mukaan, pitävätkö ne itseilmaisuja empiirisesti muodostettuina väittäminä, rationaaliseen toimijuuteen olennaisesti liittyvinä sitoutumina vai ekspressiivisinä lausumina. Ekspressivistisen vaihtoehdon yhteydessä arvioidaan sen suhdetta Wittgensteinin ajatteluun. Osassa 4 tarkastellaan Dorit Bar-Onin muotoilemaa neo-ekspressivististä itsetuntemuksen teoriaa ja esitetään, että ansioistaan huolimatta se ei ota tyydyttävästi huomioon rationaalisen toimijan kykyä konstituoida aktiivisesti ja reflektiivisesti ajatuksiaan ja asenteitaan. Lopuksi osassa 5 esitetään ajatuksia neo-ekspressivismin jatkokehittelyä varten ja kehotetaan tarkastelemaan itseilmaisuja sosiaalisessa kontekstissa Wittgensteinin kielipeliajatuksen mukaisesti.