Artikkelissa esitellään NomadTown, joka on hätätilojen ennakointiin, torjuntaan ja sopeutumiseen sekä myönteisten vaikutusten tuottamiseen toimintansa perustava “resilienssihubi”. Artikkelissa hahmotellaan NomadTowniin kehittyneen alakulttuurin koulutuksellista taustaa ja tehdään syvällinen kuvaus NomadTownia ympäröivästä yhteiskunnasta oppimisen paikkana. Tämä kontekstuaalisointi nojaa tietoisuuteen dispositiivista Foucault'n tarkoittamassa mielessä. Tekstissä arvioidaan yhdistysten yhteiskuntaekologian, jonka puitteisiin tämä resilienssikeskus on asettumassa, soveltuvuutta ilmastonmuutoksen torjunnan edellyttämään suureen yhteiskunnalliseen transitioon. Lisäksi arvioidaan kuinka verkostomainen organisaatioissa oppiminen NomadTownin puitteissa tapahtuu. Tällaiset toimivat yhteydet ilmentävät Nahradan maailmankylähypoteesiin kuuluvaa verkostoituneiden kylien käsitettä. Tutkimuksen loppupäätelmänä on, että toiminta yhdistyneiden verkoston kautta NomadTownin koulutusympäristössä on tehokas tapa muuttaa yhteisöä resilientimmäksi ilmastonmuutokseen valmistautuessa, joskin NomadTown tarvitsee parempia yhteyksiä liike-elämään ja hallintoon.