Pro gradu –tutkielman tarkoituksena oli saada tietoa liikunnanopettajien käyttämistä yhteisöllisyyden vahvistamisen keinoista opetuksen yhteydessä. Samalla tarkoituksena oli kerätä tietoa opettajien näkökulmasta yhteisöllisyydelle haitallisista tekijöistä sekä siitä, miten opetusryhmän koko, erillisryhmän ja sekaryhmän opettaminen vaikuttivat yhteisöllisyyden muodostumiseen. Tutkielman kohdejoukkona toimi eri kouluasteilla opettavat, Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat Liito ry:n jäseninä olleet suomalaiset liikunnanopettajat. Yhteensä 75 opettajan vastaukset otettiin mukaan tutkielman aineistoon.

Tutkielma toteutettiin kyselytutkimuksena, jonka analysoinnissa hyödynnettiin kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Opettajat vastasivat yhteensä 16 monivalintakysymykseen ja kahteen avoimeen kysymykseen. Monivalintakysymysten määrällisenä mittarina toimi Likert-asteikko ja tilastollisena menetelmänä hyödynnettiin riippumattomien otosten t-testiä. Avoimissa vastauksissa hyödynnettiin esille nostettujen sisältöjen tyypittelyä ja prosentuaalisten arvojen laskemista. Aineistoa analysoitiin IBM SPSS Statistic 28 ohjelman avulla.

Yhteistyön toteuttaminen ja ryhmässä toiminta sekä opettajan aktiivinen toiminta ja asenne nousivat vahvimmin esille yhteisöllisyyden vahvistamisen keinoina. Yhteisöllisyyttä haittaaviksi tekijöiksi nousivat vahvimmin esille ryhmään liittyvät tekijät, kuten suuri ryhmäkoko tai heterogeeniset ryhmät. Yksilön haitallisessa toiminnassa korostui negatiivinen asenne ja häiriökäyttäytyminen. Seka- ja erillisryhmien opettajien vastauksissa ei pystytty havaitsemaan selkeää poikkeavuutta yhteisöllisyyttä vahvistavien tai haittaavien tekijöiden välillä. Vahvistavina tekijöinä isojen ryhmien opettajien vastauksissa yhteistyön toteuttaminen ja ryhmässä toiminta nousivat useammin esille verrattuna pienempien ryhmien opettajiin. Suuri ryhmäkoko nähtiin useimmiten haittaavana tekijänä isoissa ryhmissä. Isoimmat erot mies- ja naisopettajien välisessä keskiarvojen vertailussa olivat kilpailutilanteen hyödyntämisessä, viihtyisien ja hauskojen opetushetkien muodostamisessa sekä tunnetaitojen opettamisessa. Voidaan todeta, että yhteisöllisyyden vahvistaminen liikunnanopetuksessa on opettajien toimesta säännöllistä ja osana opetustoimintaa. Yhteisöllisyyden vahvistaminen nojaa opettajien toiminnassa yhteistyön toteuttamiseen opetusryhmässä, jossa opettajan kannustavalla asenteella ja keskusteluhetkillä oppilaiden kanssa voidaan nähdä olevan merkittävä asema. Tulevaisuudessa jatkotutkimus voisi keskittyä selvittämään tarkemmin opettajien käsityksiä yhteisöllisyyteen liittyvistä merkityksistä liikunnanopetuksessa.