"Käsittääkseni Bensaa suonissa on sekä paras Jarvan elokuva tähän asti että erittäin merkittävä suomalainen elokuvasaavutus", tervehti Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 20.9., 4.10.1970) "todella kovaa kotimaista": "Elokuva, joka on täysipainoinen sekä ulkonaisesti että sisäisesti, sanottavaltaan, rakenteellisesti täyttä filmi-ilmaisua; samalla kertaa, näennäisesti, kylmän objektiivisesti raportoiva mutta tyylillisesti peräti persoonallinen työ ja perimmältään voimakkaasti kantaa ottava. Bensaa suonissa -elokuvan tekijänä Jarva yhdistää mielestäni tähän asti kaikkein onnellisimmin teknillisen insinööriminänsä ja oikean elokuvamiehen, tarkan ja kiinteästi rakentavan, johdonmukaisen, uskaliaan ja omaperäisen ja hallitsee myös kokonaisuuden rytmin paremmin kuin koskaan."

"Bensaa suonissa on karmea, todentuntuinen elokuva; suorastaan pelottava", koki Erkka Lehtola (Aamulehti 20.9.1970). "Se osoittaa Risto Jarvan täsmällisyyden ajan ilmiöiden kriitikkona: hän rakentaa filmiään systemaattisesti ja tarkasti (tavalla joka varsinkin filmin alkupuolella tuo mieleen hänen monet dokumenttielokuvansa) ja ulottaa näkökulmansa yhtä hyvin yksityiseen kuin yleiseen - -. Samalla hän on koonnut elokuvaansa yleistä tieto- ja mielipideaineistoa, mutta keskittää kuitenkin päähuomionsa muutamiin yksityisiin ihmisiin ja punnitsee niitä arvoja joita he edustavat. Tätä kautta elokuva toteutuu voimakkaimmin, puhuttelevimmin."

"Elokuvana Bensaa suonissa on mestarien työtä, älyn ilotulitusta, näyttelijäsuoritukset mukaanlukien", kiitti Inkeri Lius (Suomen Sosialidemokraatti 20.9.1970). "Se luovii ovelasti samastumisen ja moralisoinnin välimaastossa. Mitään varsinaisesti uutta se ei anna."

"Kaikkien muiden ihailtavien ominaisuuksiensa ohella Bensaa suonissa on myös ihailtavan ovela elokuva", pani myös Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 20.9.1970) merkille, "sen luulisi pystyvän - rallikuvillaan, vauhdillaan, 'menevyydellään' - vetämään katsomoonsa ja sitä mukaa herättelemään niitä, jotka herättelemistä tarvitsevat. - - Sinänsähän elokuvan 'juonellinen' kolmioaihe on jotakuinkin suoraviivaisesti ja tavanomaisesti kehitelty, se nyt voisi olla mistä viikkolukemistosta tahansa peräisin, mutta onneksi dialogi on niin rennon elävää ja kolmikko Liiga Kovanko, Pertti Melasniemi & Ulf Törnroth paitsi koristeellinen myös siksi luonteva, että saattaa puhua vaikka tietyn asteen ihmiskuvista, suppeista ja yksiraiteisista kylläkin."

"Men påverkar Jarvas film, når budskapet?", kyseli Eirik Udd (Nya Pressen 21.9., 29.9.1970). "Blir det inte så att han för mycket satsar på det vackra, på det spännande, det eggande t. ex. i bildtävlingarna. - - Till en viss punkt kan hans film verka mera attraherande än repellerande - trots chockupplösningen. Triangeldramat i filmen - - är rätt konventionellt uppfattad och används i första hand för att illustrera Jarvas tes: dels om sexualmystiken kring bilen, dels också känslolösheten i de mänskliga relationerna."

"Men i stället för att begränsa sig till en kort och slagkraftig pamflett", arvosteli myös Katy Gyllström (Hufvudstadsbladet 20.9.1970), "har Jarva och hans medarbetare brett ut det hela kring ett erotiskt triangelförhållande i rallymiljö. Så schematiskt som de tre huvudpersonerna presenteras, kan man svårligen uppmobilisera något intresse för deras inbördes grälande och erotiska aktiviteter. Likaså blir man mycket fort utled på dessa evigt återkommande enformiga bilkörningssekvenser."

Valtaosin myönteisen kritiikin vastapainoksi Teuvo Joki (Turun Sanomat 20.9.1970) oli tyrmäävä. "Jarvan ralli pinnallista rattoa", hän otsikoi ja jatkoi: "En pysty löytämään tälle rallikuvalle minkäänlaista funktiota. Olen epärehellinen, jos sanon, että se edes pinnallisesti analysoi autoterrorin ja kyynisyyden raiskaamaa yhteisöä. - - Jos ihailemani Jarva ei ole nyt pyrkinytkään muuhun kuin pienen rakkaustarinan kertomiseen Jyväskylän ja Tunturirallin puitteissa, niin hän on siinäkin epäonnistunut. Kömpelömmin ei näitä asioita ole aikoihin kerrottu."

"Aihe ei ole kymmenessä vuodessa menettänyt ajankohtaisuuttaan, päinvastoin", kirjoitti Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 26.6.1981) vuoden 1981 tv-esityksen aikaan. "Bensaa suonissa käy kiinni auton kyllästämään elämänmuotoon sekä älyllistä että elämyksellistä tietä. Elokuvaa voi ehkä moittia ihmiskuvien keskeneräisyydestä ja eri tyylilajien aiheuttamasta hajotuksesta, mutta päästyään puolen välin tienoilla vauhtiin Bensaa suonissa jyrää loppuun vaikuttavalla tavalla."

"Bensaa suonissa on vieläkin, yli kymmenen vuotta valmistumisensa jälkeen, häkellyttävän iskevä katselukokemus", koki myös Taru Mäkelä (Uusi Suomi 26.6.1981), "jossa sepitteiseen juonikuvioon on liitetty välitekstejä ja selityksiä brechtiläisen vieraannuttamisefektin henkeen. Näin on syntynyt haastava elokuvapamfletti, jonka Jarva työryhmineen on toteuttanut tahallisen kärjistetysti."

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.