Jouluksi kotiin
Hem till julen (ruotsinkielinen nimi)
Hem till julen (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Home for Christmas (englanninkielinen nimi)
Noël à la maison (ranskankielinen nimi)
Zu Weihnachten nach Hause (saksankielinen nimi)
Karácsonyra elkészül a házuk (unkarinkielinen nimi)
Na rozhdestvo - domoi (venäjänkielinen nimi)
Oma koti (purkin päältä otettu nimi)
Finna-arvio
Jouluksi kotiin
Jaakko Pakkasvirran ohjaama, tuottama ja yhdessä kirvesmies Väinö Pennasen, kirjailija Pentti Saaritsan ja kuvaaja Esa Vuorisen kanssa käsikirjoittama Jouluksi kotiin (1975) on arkirealistinen ja yhteiskunnallisesti kantaaottava elokuva. Rakennustyömies Urho Suomalainen (Paavo Pentikäinen) asuu tehtaassa työskentelevän Sirkka-vaimonsa (Irma Martinkauppi) ja lastensa kanssa alivuokralaisina vinttikamarissa. Urho raataa terveytensä kustannuksella toteuttaakseen perheensä unelman omakotitalosta, jonka on määrä valmistua jouluksi.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||||
11.9.-14.12.1974 - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||||
"Jaakko Pakkasvirta näyttää mieluisasti kypsyneen filminteossa", pohjusti Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 12.4.1975). "Ilmeisesti ne viime vuosien lukuisat, lähinnä dokumenttiluontoiset lyhytelokuvat [- -] ovat antaneet hänelle runsaasti uutta pohjatietämystä ja intressejä. Ja ne puolestaan ovat karsineet hänen tyylistään ja kerronnastaan pois mm. turhia tehontavoitteluja [- -]. Pakkasvirran kerronta on rauhallista, eleetöntä ja tiukasti tosiasioissa pitäytyvää. Ympäristö- ja työkuvaukset levittävät arkisuudessa ja kaunistelemattomuudessa vahvaa vakuuttavuutta [- -]." "Jouluksi kotiin on kaikesta harmaudestaan huolimatta kotimainen elokuva, josta pidän oikein paljon", ilmoitti Mikael Fränti (Suomen Sosialidemokraatti 12.4.1975). "Minusta tämä elokuva kasvaa, rikastuu ja kehittyy hienovaraiseksi, kuuntelevaksi ja lämpimäksi dokumentiksi työläisen ja hänen perheensä olosuhteista nykyisessä suomalaisessa todellisuudessa." "Jouluksi kotiin on tosi ja vakuuttava", koki myös Martti Savo (Kansan Uutiset 13.4.1975). "Ainoa moite on se, että pyrkiessään arkirealismiin ja totuudellisuuteen tekijät ovat miltei kokonaan luopuneet emotioista ja dramaattisuudesta. Tämän tuloksena elokuvan tapahtumat vaikuttavat lähinnä katsojan aivoihin, eivät sydämeen." "Jouluksi kotiin on hänen kypsin tähänastinen työnsä", ajatteli myös Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 13.4.1975), samalla kun kritisoi: "Ainekset ovat ohuet uutuudessa, niitä on pitänyt jatkaa hieman keinotekoisesti päähenkilön monologimuistelolla aikaisemmista vaiheistaan. Mutta kuvatulkinnaltaan Jouluksi kotiin edustaa vahvaa tasoa, ja Paavo Pentikäinen tekee kelpo näyttelijätyön. Hänen Urhossaan on aitoja yleisemmänkin suomalaisuuden - ei vain suomalaisen kommunistin - piirteitä. Yhden miehen sota suhtautui pieneläjän asemaan kritiikillä, joka antoi kaikille ajattelemisen aihetta. Jouluksi kotiin, toistaiseksi poliittisin kokoillan elokuvamme, sulkeutuu eriseuraisuuteen. Se näyttää vain kommunisteja kaveeraamassa keskenään [- -]. Tämä ei tosiaan ole tarkoitettu ulkopuolisille." "Jouluksi kotiin on tähän mennessä vahvimmin yhteiskunnallisesti kantaaottava suomalaisessa elokuvatuotannossa", tähdensi myös Leo Stålhammar (Suomenmaa 17.4.1975). "Se ei ole vain vasemmistohenkinen vaan lisäksi äärivasemmistolainen. Nykynäkymiä ajatellen tulos tosin voisi olla julistavampikin kuin mihin se nyt yltää. Pakkasvirta on pitänyt sentään taiteelliset tavoitteet ensisijaisina. [- -] Jouluksi kotiin on ammattitaidolla tehty elokuva näyttelijäsuorituksia myöten. Paavo Pentikäinen työmiehenä ja Irma Martinkauppi hänen vaimonaan hahmottavat uskottavat ihmistyypit ja tunnelmaa lisää Esa Vuorisen dokumenttisävyä hakeva kuvaus." "Pakkasvirran elokuvassa on paljon hyvääkin", tunnusti myös Pentti Kirstilä (Aamulehti 18.11.1975): "Se ei tunteile turhaa, mutta silti lämpö ja inhimillisyys heijastuvat ihmissuhteissa. Jouluksi kotiin on realismia, se on tyyliltään melkein dokumentaarinen, se on yhtä harmaa kuin on päähenkilön elämäkin. Mutta se on myös hidas ja yksitotinen, dramaattisia jännitteitä ei synny, kertomus edistyy omaa tahtiaan elokuvantekijöistä piittaamatta." "Det mest positiva i Pakkasvirtas film är hans strävan att nå en vardagligt enkel ton", näki Henry G. Gröndahl (Hufvudstadsbladet 13.4.1975). "Miljön, gestalterna och replikerna förefaller äkta. Men enkelhet kan ofta leda till torftighet [- -]. Äktheten förvandlas ställvis till entonighet och enformighet [- -]. Hem till julen är en ojämn film. Att den trots sina uppenbara brister och sin konstruerade bevisföring inte lämnar åskådaren oberörd beror främst på Otto Donners stämningsskapande musik, Paavo Pentikäinens genuina typ och i synnerhet Irma Martinkauppis vardagligt äkta arbetarhustru där slit och värme uttrycks med sällsynt äkthet." - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||||
Jouduttuaan 1970 luopumaan Elokuvaosakeyhtiö Filminorin osakkuudesta Jaakko Pakkasvirta perusti yhdessä Jukka Mannerkorven, Otto Donnerin ja Katri Siikarlan kanssa 17.12.1971 rekisteröidyn Filmityö Oy:n. Yhtiön ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva Jouluksi kotiin sai aiheensa rakennustyöläisten maailmasta, ja keskittyi omakotitalon rakentajan kohtaloon. Käsikirjoituksen Pakkasvirta laati yhdessä alan asiantuntijan, työkyvyttömyyseläkkeelle siirretyn kirvesmies Väinö Pennasen sekä kuvaaja Esa Vuorisen kanssa, kirjailija Pentti Saaritsan antaessa panoksensa vuoropuheluun. Jouluksi kotiin sai opetusministeriöltä elokuvatuotannon ennakkotukea 170 000 markkaa - alkuteksteissä käytetään omatekoista määrettä ennakkolaatutuki - ja Suomen elokuvasäätiöltä 50 000 mk. Jälkikäteistä laatutukea Jouluksi kotiin sai 70 000 mk ja Jaakko Pakkasvirta vuoden ohjaus-Jussin. Elokuvan kantaesitys tapahtui 28.2.1975 Nurmijärven Kino Juhassa. Tekijät olivat paikalla näytöksessä. Varsinainen esityskierros alkoi 11.4.1975 Helsingistä ja jatkui syksyllä maakuntakaupungeissa. Sitä ennen Jouluksi kotiin nähtiin Hämeenlinnan Tarinassa 2.-14.6.1975. Jyväskylässä, Kuopiossa ja Turussa elokuvaa ei esitetty lainkaan, ja katsojia Jouluksi kotiin keräsi kaikkiaan vain hiukan yli 5 000 henkeä. Filmityö Oy:n vuodeksi 1976 ilmoitettu elokuvasuunnitelma Veteraani, "juuri eläkkeelle siirtyvän ammattiyhdistysjohtajan muistelmat vuosisadan alkupuolelta tähän päivään" jäi toteutumatta, sen sijaan syntyi runoilija Eino Leinosta kertova epookkielokuva Runoilija ja muusa (1978). Valtion yhteiskuntatieteellisen toimikunnan tasa-arvoa ja demokratiaa tutkinut Tandem-työryhmä julkaisi 1976 yhdeksäntenä tutkimusraporttinaan ja otsikolla Suomalainen elokuva ja demokraattinen tiedonvälitys Sirkka Mäkeläisen ja Juha Partasen tutkimuksen Jouluksi kotiin -elokuvan heikon yleisömenestymisen syistä. Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kokoelmissa ei ole elokuvan käsikirjoitusta, ainoastaan dialogilista. - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||||
1. Alkutekstimusiikki Säv. Otto Donner Seppo Siirala, kitara (off), 2' 20". 2. Warshavjanka / Varsovalainen / Taistelulaulu Säv. ja san. trad. puolalainen, suom. tuntematon Es. Korson Työväen Soittokunta ja Paavo Pentikäinen (100 %), 0' 35". 3. Meren rannalla Säv. trad. 1) Es. Sulo Lindén, tuuba (100 %), 0' 30". 2) Es. Korson Työväen Soittokunta (100 %), 1' 30". 4. Yli uuden ajan kynnyksen Säv. Jaakko Pukkila Es. Korson Työväen Soittokunta ja Paavo Pentikäinen (100 %), 1' 20". 5. Taistojen tiellä Säv. Hannes Kontio Es. Korson Työväen Soittokunta ja Paavo Pentikäinen (100 %), 0' 40". 6. Toska po rodine / Barrikadimarssi / Isänmaan kaiho Säv. trad. venäläinen Es. Korson Työväen Soittokunta (100 %), 0' 20". 7. Marche funèbre / Surumarssi pianoteoksesta Sonate n:o 2 en si bémol mineur / Sonaatti nro 2 b-molli opus 35 Säv. Frédéric Chopin Es. Korson Työväen Soittokunta, kolmeen kertaan (100 %) yht. 1' 55". 8. Loppumusiikki Säv. Otto Donner Otto Donner, syntetisaattori (off), 0' 40". Huomautuksia: Musiikkinumero 1 esiintyy myös taustamusiikin teemana. Työväentalolla kuullaan trumpettisoolo (off), neljässä osassa, yht. 1' 05". Musiikkinumero 8 esiintyy jo takautumajaksojen taustamusiikkina (off), neljään kertaan, yht. 2' 50". - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||||||||
suomi |