Haku

Älä itke Iines

Nog blir det bra, Ines (ruotsinkielinen nimi)
Gone with the Mind (englanninkielinen nimi)
Komeron väki (työnimi)
Pihalla (työnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Älä itke Iines

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K14
Näyttelijät
Eija Vilpas, Iines
Sari Mällinen, Tipi
Pirkka-Pekka Petelius, Putte
Kari Väänänen, Sylvesteri
Kari Heiskanen, roskiksen asukki / mainosohjaaja
Vesa Vierikko, ulosottomies
Maija Leino, roskiksen asukki / uskovainen
Pertti Sveholm, talonmies
Sanna Fransman, talonmiehen vaimo
Timo Torikka, roskakuski
Matti Laustela, roskakuski
Vesa-Matti Loiri, passinväärentäjä
Ragni Grönblom, kassaneiti
Oili Taipale, myyjätär
Merja Nahkuri, asiakas
Jukka Mikkonen, varas
Arto af Hällström, varas / savumies
Mikko Kivinen, naapuri
Ida-Lotta Backman, naapuri
Hanna Saarinen, naapurin lapsi
Einari Saarinen, naapurin lapsi
Matti Snygg, putkimies
Väinö Kolhonen, Iineksen "isä"
Elvi Saarnio, Iineksen "äiti"
Piu Laurio, uskovainen
Esa Tulokas, poliisi
Kari Mynttinen, poliisi
Matti Jaaranen, poliisi
Heikki Salomaa, poliisi Nissinen
Hannu Kari, poliisi
Raila Leppäkoski, virkailija
Timo Eränkö, virkailija
Jukka Juolahti, johtaja
Kari Paasikallio, portsari
Petri Sikanen, tupakkatehtailija
Helena Huovinen, maskeeraaja
Janne Kuusi, savumies / mies metron rullaportaissa
Tapani Kaukolehto, kuvaaja
Kreditoimattomat näyttelijät
Torsti Nyholm, mies metron rullaportaissa
Ari Ilaskivi, ambulanssimies
Mikael Sievers, mainoskuvauksen äänittäjä
Olli Varja, mainoskuvauksen valomies
Tahvo Hirvonen, mies virastossa
Muut tekijät
Janne Kuusi, käsikirjoittaja
Arto af Hällström, tuottaja
Janne Kuusi, tuottaja
Tahvo Hirvonen, kuvaaja
Anne Lakanen, leikkaaja
Mikael Sievers, äänittäjä
Kim Kuusi, musiikki
Pertti Hilkamo, lavastaja
Heikki Ukkonen, tuotantopäällikkö
Pekka Uotila, kuvausassistentti
Olli Varja, valosuunnittelija
Torsti Nyholm, valomies
Tapani Kaukolehto, valomies
Timo Markko, valomies
Keijo Pihlström, äänitysassistentti
Matti Kuortti, dialogileikkaus
Jarmo Nikku, muusikko (kitara)
Jari Karvonen, muusikko (rummut, lyömäsoittimet)
Peter Lerche, muusikko (kitara)
Heikki Virtanen, muusikko (basso)
Pentti Lahti, muusikko (sopraanosaksofoni)
Esa Nieminen, muusikko (koskettimet)
Seppo Saarinen, rakennusmies (puuseppä)
Jukka Anttonen, rakennusmies (puuseppä)
Taru Mäkelä, kuvaussihteeri
Erkki Lehtinen, järjestäjä
Timo Nousiainen, värimääritys (MTV-Elokuvalaboratorio)
Raili Vesterbacka, negaleikkaus (MTV-Elokuvalaboratorio)
Tom Forsström, miksaus (Suomen elokuvasäätiö)
Kari Chydenius, musiikin miksaus
Finnkino Oy, levittäjä
Näyttelijät: dialogi
Kreditoimattomat
Johnny Lee Michaels, musiikki
Johnny Lee Michaels, muusikko (syntetisaattorit)
Pekka Uotila, still-kuvat
Pertti Hilkamo, juliste
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 020 000 mk
Rahoitus
Julkaistu
1987
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
20.02.1987
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Nordia, Studio 3
Tampere: Nordia 1
Turku: Formia
Filmikopioiden määrä
4
Televisioesitykset
  • 15.11.1989 MTV1 Katsojia: 523 000 (sarjaohjelma, keskiarvo)
  • 07.11.2013 YLE Teema
  • 13.10.2018 Yle Teema & Fem
Festivaaliosallistumiset
Sodankylän elokuvajuhlat Sodankylä, Suomi 1987
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Keskuskatu (Tipi seuraa Iinestä), Punavuorenkatu 18 (porttikäytävä), asuintalo Tehtaankatu 16 (Iineksen asuintalo kattoineen ja pihoineen), elintarvikeliike Koti-Elanto Rauhankatu 10 (kauppa), Rauhankatu - Vironkatu (ambulanssimatka), Helsingin kaupungin verovirasto Haapaniemenkatu 7-9 A (sosiaalitoimisto), Pengerkatu - Kyläsaari (Sylvesteri ja Tipi moottoripyörällä), Lapinlahden sairaala Lapinlahdentiellä (mielisairaala)

Vantaa: Helsinki-Vantaan lentoaseman kiitorata (kiitorata)

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: Kampin metroasema (rullaportaat, metro), Ryhmäteatterin kellari Pengerkatu 11 A (Tipin asuintila), ullakko Mariankatu 5 (ullakko), elintarvikeliike Koti-Elanto Rauhankatu 10 (kauppa), Story Filmi Oy:n studio Perämiehenkatu 12 (mainoskuvaus), Postipankin konttori Unioninkatu 22 (sosiaalitoimisto), ravintola Bull's Inn Hämeentie 36 (ravintolan käymälä ja aula), Lapinlahden sairaala Lapinlahdentiellä (mielisairaala)

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Studiot
Helsinki: Peacock-teatteri Linnanmäen huvipuistossa (Iineksen asunto)

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Kuvausaika
15.9. - 10.10., marraskuun alku 1986

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.

Sisältöseloste
Iines yrittää seurata poikaystäväänsä Sylvesteriä metroon, mutta tämä tuuppaa hänet viime hetkessä ulos vaunusta. Hän kulkee raiteita pitkin itkien ja on jäämäisillään junan alle, kun metrotunnelissa asuva mykkä tyttö pelastaa hänet. Tytön nimi on Tipi. Iines kertoo olevansa kauneuskilpailujen perintöprinsessa 12 vuoden takaa ja suunnittelevansa muuttoa tätinsä luokse Bostoniin. Tipi lähtee seuraamaan Iinestä, joka ottaa lopulta tytön luokseen asumaan.

Iineksen talon katolla Tipi näkee Puten, joka ei myöskään puhu. Putte katselee säkkipilliä soittavaa puolialastonta talonmiehen rouvaa. Tipi ja Putte tunnustelevat toistensa kasvoja ja menevät Iineksen luokse kylpyyn. Kun ulosottomies tulee peräämään Iineksen vesilaskua, koko naapurusto saapuu Iineksen pyynnöstä paikalle ja pelästyttää miehen pois.

Tipi ja Putte ovat vähällä jäädä kiinni myymälävarkaudesta, mutta Tipi teeskentelee olevansa raskaana. He pääsevät ambulanssikyytiin ja tuovat kotiin juhla-aterian. Ulosottomies tulee takaisin; Iines pyytää hänetkin illalliselle. Loppuillasta mies tunnustaa Iinekselle rakkautensa.

Aamulla ulosottomies palaa Iineksen luokse juhlapuvussa, mutta Sylvester ryöstää hänet putipuhtaaksi. Iineksen lohduttaessa miestä Sylvester saapuu ikkunasta ja ottaa voimakeinoin paikkansa Iineksen taloudessa.

Sylvester lemmiskelee katolla talonmiehen rouvaa, mutta yritys keskeytyy talonmiehen etsiessä vaimoaan. Sylvester löytää ullakkohuoneesta lehtileikkeitä hukkuneeksi epäillystä laivanvarustajasta, Putesta.

Iines tekee televisiomainosta ja torjuu ohjaajan lähentely-yritykset. Sylvester raivoaa Putelle, jonka firman rahat hän on ryöstänyt miehen omasta pyynnöstä. Iines puolestaan raivostuu löytäessään Sylvesterin ja Tipin sängystä.

Iines, Sylvester, Tipi ja Putte istuvat runsaan liha-aterian ääressä, kun poliisi tulee etsimään kadonnutta ulosottomiestä. Iines katsoo paistia ja alkaa äkkiä voida pahoin. Asuntoon ilmestyy luuranko. Myöhemmin ulosottomies kiittää Tipiä ja Puttea siitä, etteivät nämä syöneetkään häntä.

Talonmies ihmettelee äänekkäästi, kuinka hänen vaimonsa voi olla raskaana, vaikkeivät he ole olleet "sillä lailla". Iines huomaa Tipinkin olevan raskaana, mutta Sylvester aiheuttaa keskenmenon viemällä hänet tärisevälle moottoripyöräajelulle. Sylvester myy moottoripyöränsä ja ostaa väärennetyt passit.

Roskakuskit saavat selville, että varastetut rahat ovat taloyhtiön roskalaatikon asukeilla, ja yrittävät ryöstää ne, mutta nämä antavatkin rahat Sylvesterille. Sylvester ja Iines eroavat Tipistä ja Putesta ystävinä ja lentävät Amerikkaan.

Toinen tarinavaihtoehto jättää joukkion riitelemään rahoista, jotka lentävät taivaan tuuliin. Putte, joka osaakin puhua, saa kuitenkin roskalaatikon asukeilta todelliset rahat, mutta takaa-ajon tuoksinassa ne päätyvät ulosottomiehelle, joka heittää nekin ilmaan. Iines kiistää poliisille tuntevansa ystäviään.

Hienosti pukeutunut Iines käy salaa mielisairaalassa katsomassa Tipiä ja ajaa kyyneleet silmissä pois mainoselokuvaohjaajan kanssa.

Vaihtoehtoisessa onnellisessa lopussa Iines, Sylvester ja Putte hakevat riemuiten Tipin sairaalasta ja kertovat kyllästyneensä köyhyyteen. Iines on lyönyt läpi iskelmälaulajana ja Sylvester on hänen managerinsa. Sairaalan ulkopuolella odottaa loistoauto, jota kuljettaa ulosottomies.

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Älä itke Iines kehittelee estotonta anarkiaansa sellaisella vimmalla ja hyvästä mausta piittaamattomilla tempuilla", kirjoitti Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti 20.2.1987), "että elokuvaa on pakko jossain määrin ihailla. Älä itke Iines ei välttämättä ole kovin hauska elokuva, mutta sen rämäpäisyys tuottaa koko ajan merkittäviä huomioita niin näyttelemisen rajoista kuin yleisen sovinnaisuussäännöistä piittaamattomuuden mahdollisuuksista. Tässä riehumisessa ei onneksi ole mitään tuskaista eikä filmin henkilöitä tunnu ahistavan millään tavalla."

Sakari Toiviaisen (Ilta-Sanomat 20.2.1987) silmissä elokuvan "esittämät kysymykset ovat pohjimmiltaan vakavia: ihmisen hauras minuus, särkyminen, yksinäisyys, ihmisyyden ja vallan tuhoavat voimat. Henkilökuvat ovat sinänsä johdonmukaisia ja kiinteitä, kaikessa keinotekoisuudessaan tai ylimaallisessa tyylittelyssään, jossa etenkin Kari Väänänen ja Kari Heiskanen kunnostautuvat."

"Harvoin sentään suomalaisessa elokuvassa näkee yhtä virtuoosimaisen hauskaa monologia kuin Heiskasen hunajainen vuodatus on", jatkoi Matti Apunen (Aamulehti 21.2.1987). "[- -] Iineksessä Väänänen tekee yhden parhaista rooleistaan, jossa on jotain Oliver Hardylta eli Paksukaiselta, paljon Ben Turpinin [- -] kaltaisilta mykiltä koomikoilta ja varsin paljon Hanna & Barbera -tyyppisistä piirretyistä elokuvista. Huomaatte itse, että vertaukset eivät ole kaukaa haettuja, sillä roolissaan Väänänen puhuu vähän, liikkuu valtavasti - ja miten!"

Ywe Jalanderin (Suomen Kuvalehti 9/1987) mielestä elokuvan esittämä vastalause "jää kuitenkin ilmaan, anarkismi ja poroporvarillisuus eivät kohtaa, niin että syntyisi hedelmällinen ristiriita. [- -] Kuusen ja näyttelijöiden luoma maailma on omalla tavallaan kiehtova ja tekijöiden runsaana poimuileva mielikuvitus tuottaa nautinnollisia hetkiä, mutta hallitun käsikirjoituksen puute väsyttää katsojan pian."

Martti Paananenkin (Kotimaa 3.3.1987) myönsi, että elokuvasta löytyy "irrallisia makupaloja", mutta vertasi muuten Ryhmäteatteria lasilliseen makeaa likööriä: "Yksi lasillinen silloin tällöin tekee pelkästään hyvää, mutta siitä juopuminen äklöttää. Elokuva Älä itke Iines on liköörikrapula ilman humalaa."

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Taustaa
Janne Kuusen yhteistyö Ryhmäteatterin ja Arto af Hällströmin kanssa oli alkanut pitkällä dokumenttielokuvalla Laulu (1986) ja se jatkui komedialla Älä itke Iines, johon Kuusi teki käsikirjoituksen työnimillä "Komeron väki" ja "Pihalla", mutta johon näyttelijät saivat itse kehitellä vuorosanat. Lopullisen nimensä elokuva sai Tuomari Nurmion laulun mukaan. Johnny Lee Michaelsin sävellys Prelude to the Beach on alunperin Tapani Lundgrenin ohjaamasta lyhytelokuvasta Kuolema Porvoossa (1986).

"Käsikirjoitukseen ei ole kirjoitettu dialogia", Kuusi perusteli tuotantotukihakemuksessaan, "koska se perustuu tilanteiden fyysistämiseen, tilanne- ja toimintakomiikkaan. Komiikka onkin eräs tämän elokuvan keskeinen elementti. Vahva ja yhtenäinen näyttelijäjoukko luo repliikit mieluummin kuvaustilanteessa itse kuin lukee ulkoa paperille kirjoitettua dialogia, joka tällaisessa tuotannossa vain rajoittaisi vapautunutta näyttelijänilmaisua. [- -] 'Komeron väki' on näyttelijöiden elokuva. Lajityyppiesikuvina voidaan pitää elokuvan alkuaikojen komedioita, (esim. Chaplin tai Marx-veljekset). Elokuva lähentelee sarjakuvaa, slapstickia, pantomiimia ja muita epävirallisia ja -kirjallisia ilmaisumuotoja. Se karttaa naturalismia."

Ryhmäteatterin osuuskunnan pankkilainojen ja elokuvasäätiön tuotantotuen lisäksi rahoitus järjestettiin Finnkinon levitysennakoilla ja esitysoikeuksien myynnillä MTV:lle.

Pienessä roolissa Iineksen "isänä" nähtiin Väinö Kolhonen (1923-2004), jolla oli pitkä ura kuvaajana ja joka oli esiintynyt sivuosanäyttelijänä Anun ja Mikon (1940) karjalaispoika Tommosta lähtien.

Janne Kuusi on sittemmin ohjannut näytelmäelokuvat Kukkia ja sidontaa (2004) ja Saippuaprinssi (2006). Hän on jatkanut myös lyhytelokuvien tekijänä ja tv-ohjaajana (mm. Studio Julmahuvi, 1998, ja Vapaa pudotus, 2002).

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Musiikki
1. Alkumusiikki
Säv. Kim Kuusi
Studio-orkesteri (off, alkutekstit), 2' 15".


2. Kattomusiikki
Säv. Kim Kuusi
Es. Sanna Fransman, säkkipilli (playback / Pentti Lahti, sopraanosaksofoni, ja studio-orkesteri), kaksi kertaa, yht. 3' 00".


3. Prelude to the Beach
Säv. Johnny Lee Michaels
Johnny Lee Michaels, syntetisaattorit (off), 2' 10".


4. Älä itke Iines
Säv. ja san. Hannu Nurmio, sov. Köyhien ystävät
Tuomari Nurmio ja Köyhien ystävät (off), 1' 25".
Levytys:
Tuomari Nurmio ja Köyhien ystävät; Love Records LRS 2258, 1979.


5. Chase on the Roof / Gone with the Mind
Säv. Johnny Lee Michaels
Johnny Lee Michaels, syntetisaattorit (off), kolme kertaa, yht. 4' 55".
Levytys:
Älä itke Iines, Johnny Lee Michaels; Yahoo! Records Yahoos 4,
1987.


6. Loppumusiikki
Säv. Kim Kuusi
Studio-orkesteri (off, lopputekstit), 4' 30".

Huomautuksia:
Taustamusiikissa kuullaan katkelma Carl Orffin teoksen Carmina burana kuorokohtauksesta O fortuna (off), 0' 25".

Kari Väänänen laulaa omin sanoin katkelman venäläisestä kansanlaulusta Ej utšhnjem/Volgan lautturien laulu (100 %), 0' 45". Teema esiintyy myös taustamusiikissa.

Musiikkinumero 3 soi sosiaalitoimistokohtauksen aikana.

Musiikkinumero 5:n levytystä ei mainita Suomalaisten äänitteiden luettelossa 1987.

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
25868
Tarkastuspäivä
10.02.1987
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2640m
Kesto/leikattu
96 min
Veroluokka
10 %
Ikäraja
K14
Tarkastamolaji
Näytelmä
Osia
5
Tekniset tiedot
Väri
väri, Fujicolor
Ääni
ääni, Dolby Stereo
Kuvasuhde
1,66:1
Kesto
96 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa