Mies, joka ei osannut sanoa ei
Mannen, som inte kunde säga nej (ruotsinkielinen nimi)
Mannen som inte kunde säga nej (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Man Who Couldn't Say No (englanninkielinen nimi)
Der Mann, der nicht nein sagen konnte (saksankielinen nimi)
Az Ember, aki nem tudott nemet mondani (unkarinkielinen nimi)
L'Homme qui ne savait pas dire non (ranskankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Mies, joka ei osannut sanoa ei
Risto Jarvan ohjaama Mies, joka ei osannut sanoa ei (1975) on komedia purku-uhan alla olevasta idyllisestä Kivimäen puutaloalueesta ja sen asukkaista. Amerikasta lapsuutensa maisemiin palannut pastori Aimo Niemi (Antti Litja) pestataan paikalliseksi avioliittoneuvojaksi. Hänen vanhat ystävänsä, kauppiaat Kauko (Matti Ruohola) ja Anna Aaltonen (Vivi-Ann Sjögren) kannattavat uusia rakennussuunnitelmia modernin yrityksen kiilto silmissä. Aimo hullaantuu naapuruston Milla Kurkeen (Kirsti Wallasvaara), joka aktiivisesti puolustaa puutalomiljöön säilyttämistä. Sekaannusten myötä naissankarin maineen saanut Aimo yrittää miellyttää kaikkia osapuolia, eikä kommelluksilta vältytä.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||||
7 |
||||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Hevonen: Aroviima<br />Lapset ikkunassa / kaksi pikkupoikaa pihalla: Irma ja Juhani Lankisen lapsia<br />Väki pihakokouksessa: Puu-Vallilan asukkaita ,
Hevonen: Aroviima<br />Lapset ikkunassa / kaksi pikkupoikaa pihalla: Irma ja Juhani Lankisen lapsia<br />Väki pihakokouksessa: Puu-Vallilan asukkaitaHae aiheistaAvustajat
Marja Heijari, Timo Heijari, Mirja Holopainen, Juha Huovinen, Katja Huovinen, Leena Huovinen, Raimo Huovinen, Tanja Tamara Iisberg, Tuula Karhu, Toivo Karjalainen, Olli Kukkonen, Anni Kuusikko, Annu Laakso, Helmi Laitala, Matti Laitala, Laura Laitinen, Reijo Laitinen, Amalia Lankinen, Eino Lankinen, Viljo Lankinen, Roald Lindström, Lyyli Miettinen, Aune Oksa, Markku Peltola, Kari Pietilä, Alina Piiparinen, Heikki Pyykkö, Matti Pyykkö, Jouni Ratilainen, Kerttu Ryökkynen, Anna-Liisa Suikkanen, Kaija Törrönen, Ossi Törrönen, Sylvi Törrönen, Anni Viuhkonen ,
Marja Heijari, Timo Heijari, Mirja Holopainen, Juha Huovinen, Katja Huovinen, Leena Huovinen, Raimo Huovinen, Tanja Tamara Iisberg, Tuula Karhu, Toivo Karjalainen, Olli Kukkonen, Anni Kuusikko, Annu Laakso, Helmi Laitala, Matti Laitala, Laura Laitinen, Reijo Laitinen, Amalia Lankinen, Eino Lankinen, Viljo Lankinen, Roald Lindström, Lyyli Miettinen, Aune Oksa, Markku Peltola, Kari Pietilä, Alina Piiparinen, Heikki Pyykkö, Matti Pyykkö, Jouni Ratilainen, Kerttu Ryökkynen, Anna-Liisa Suikkanen, Kaija Törrönen, Ossi Törrönen, Sylvi Törrönen, Anni ViuhkonenHae aiheista |
||||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||||
9.6.-25.7.1975 - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||||
"Risto Jarvaa ei ole totuttu pitämään komediaohjaajana", pohjusti Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 22.11.1975) samalla kun muistutti X-paronista ja Jarvan muidenkin elokuvien huumorista. "Mies joka ei osannut sanoa ei yllättää silti. Se lähtee liikkeelle vanhan puskakomedian asetelmista ja henkilöistä ja onnistuu olemaan hauska, kirpeä, älykäs ja ajankohtainen. Ennenkaikkea hauska, sillä elokuvassa nauraa lähes koko ajan. Ja kun asiaa jälkeen päin miettii, niin huomaa, että ne olivat aivan tuttuja ja vakavia tilanteita, jotka vain on käsitelty tuoreella ja fiksulla tavalla." "Risto Jarva on palannut ohjaajauransa alussa harrastamansa komedian pariin", huomasi myös Leo Stålhammar (Suomenmaa 25.11.1975). "Tulokset ovat nyt toista luokkaa. Vuosien mittaan hankittu taito ja keinojen hallinta näkyvät niin koko kuvassa kuin yksityiskohdissakin. Jarva toteuttaa Jussi Kylätaskun käsikirjoitukseen perustuvan tarinan perinteisellä komediatyylillä, selkeästi ja ihmiskuvauksen pohjalta samalla kun mukaan tulee myös sopiva annos tunnetta, menneen ja menemässä olevan elämänmuodon haikeutta. Antti Peipon kuvaus ja Markku Kopiston musiikki tukevat samaa asiaa. [- -] Yleiskuvan ainoana rikkeenä on paikottainen turhan hidas vauhti." "Hyvä ja hauska kotimainen uutuus", "mainio sekoitus satua ja totta", tervehti Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 22.11.1975) "kylmien ankeitten kaamostunnelmien hajoittajaa", jossa hän näki Jarvan uutena puolena sen, että "hän osaa luoda näin herttaista, viatonta ja lapsenmielistäkin elokuvaa kuin tämä on. Hän myös yhdistää aivan kauniisti hilpeitten sotkujen piirileikkiin nostalgisia tuntoja vanhanaikaisen vaatimattoman elämän ja ystävällishenkisen kanssakäynnin puolesta." "Mies joka ei osannut sanoa ei on miltei pieni ihme", koki puolestaan E.L. (Erkka Lehtola, Aamulehti 27.12.1975): "Se on hyvällä maulla tehty komedia, joka on saanut ihmiset liikkeelle. Se ei ole likikään mestariteos vaan kärsii hajanaisuudesta mutta pystyy silti hyvin alkuperäiseen tarkoitukseensa: viihdyttämään. Monesti elokuva tuo mieleen Aapelin: myös Jarvan kuvaamat ihmiset ovat meidän Herramme muurahaisia [- -]." "Kaikesta painolastistaan huolimatta Mies joka ei osannut sanoa ei on hauska elokuva", tunnusti Markku Tuuli (Katso 49/1975) varaustensa ohessa. "Sen huumori asetelmallisuudesta huolimatta ei ole pakotettua, sen henkilöt kliseemäisyydestään huolimatta tuntuvat varsin hyvin tavoittavan rennon elämäntunnun. Tämä kaikki johtuu siitä, että Jarva työryhmineen ei ole sortunut toteutuksissaan helpoimpaan ansaan. Hän on vastustanut houkutusta lisätä vauhtia kommelluksiin, niinkuin perinteisen farssin keinoihin kuuluu, vaan hän pikemminkin pyrkii hidastelemaan, saadakseen ilmaisuunsa mahdollisimman paljon pieniä tehosteita. Ja tämä toimii. Elokuvaan tulee sen rapsodisuuteen soveltuvaa verkkaisuutta, ja farssi muuttuu inhimilliseksi komediaksi, ja juonen pahimmat karikot eivät näy niin selvästi." "Det vore lätt att avfärda Mannen som inte kunde säga nej som en naiv bagatell", pohti Henry G. Gröndahl (Hufvudstadsbladet 23.11.1975), "men dess naivitet och värmande vänlighet är så medvetna att filmen blir avväpnande. Risto Jarva har skapat en saga för vuxna, en drömmarnas lekplats där allt slutar lyckligt. [- -] Risto Jarva använder de klassiska folkliga komediernas gestalter och situationer men ger dem en personlig, varm färgläggning. Hans humor blir varken bitter eller bitande. Och Markku Kopistos musik bidrar i hög grad till filmens soliga stämning. Antti Litja är en rörande och trovärdig fumlig ung präst medan Kirsti Wallasvaara är näpen som en drömflicka för stora pojkar." Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 23.11.1975) näki Jarvan työssä merkittävimpänä sen, että "hän on varsin eriarvoisista aineksista pystynyt koostamaan erittäin yhtenäisen ilmaisullisen linjan", ja ilahduttavana sen, että kyseessä on "elokuva todella elävistä ihmisistä": "Antti Litja tulkitsee pikku pastorin rakastettavan nahjusmaisuuden hyvin persoonallisella huumorilla ja charmilla. Kirsti Wallasvaara on raikas ja sensuellin pehmeä ja napakka ihan yhtaikaa hänen valittunaan! Jukka Sipilä lyö oman komiikkansa tutut - silti toki edelleen tuoreen tehokkaat - valtit pöytään kestohumalaisen maalarimestarin lähes mykässä roolissa. Matti Ruohola antaa rikkaan, niin ikään myös rikkaasti koomisen ilmeen Kakelle, hummailevalle kauppiaalle. Seela Sellan saunoittaja ja Helena Notkosen Renlundska ovat ilmaisultaan eläviä arkisia neiti- ja akkaihmisiä jne. Yleensä näiden ihmisten seurassa viihtyy, viihtyvyyden päällimmäisenä merkkinä on se, että monista olisi tahtonut tulla tietämään vielä enemmänkin." - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||||
Mies, joka ei osannut sanoa ei oli Risto Jarvan ensimmäinen värielokuva viiteen vuoteen, ja ensimmäinen komedia vuonna 1965 valmistuneen Onnenpelin jälkeen. Suunnanmuutos todettiin Filminorissa välttämättömäksi, sen jälkeen kun Jarvan elokuvat Kun taivas putoaa... (1972) ja Yhden miehen sota (1974) olivat teatterikierroksellaan keränneet yhteensä vain vajaat 30 000 katsojaa. Alkuperäiskäsikirjoitus syntyi ohjaajan, Jussi Kylätaskun ja Kullervo Kukkasjärven yhteistyönä, ja tuotannon rahoitus järjestyi opetusministeriön vuosina 1974-1975 myöntämän yhteensä 400 000 markan ennakkotuen ja Mainos-TV:n televisiointioikeuksien ennakko-oston turvin. Jälkikäteen elokuva sai 50 000 markan laatutuen ja äänittäjä Tuomo Kattilakoski osittain tämän elokuvan ansiosta 2 000 markan henkilökohtaisen elokuvataiteilijapalkinnon. Jusseilla palkittiin elokuvan käsikirjoitustyöryhmä sekä miespääosan esittäjä Antti Litja. Mies, joka ei osannut sanoa ei kuvattiin lähes kokonaisuudessaan kesällä 1975 Vallilan puukaupunginosassa Helsingissä. Elokuvan loppujaksossa on mukana yksi syystalven näkymä. Elokuva oli Jarvan ohjaajanuran siihen asti paras yleisömenestys ja keräsi teatterikierroksellaan katsojia vuoden ensi-illoista toiseksi eniten, yli nelikymmenkertaisesti Jarvan edelliseen elokuvaan Yhden miehen sota verrattuna. Helsingissä perättäisiä esitysviikkoja kertyi 44. Elokuva myytiin Ruotsiin. Vuonna 1978 Mies, joka ei osannut sanoa ei esitettiin myös Neuvostoliiton keskustelevisiossa, sen jälkeen kun siitä lehtitietojen mukaan oli poistettu "joitakin raisuhkoja juopottelukohtauksia". - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||||
1 . "Kivimäki-teema" / Kivimäki Säv. ja sov. Markku Kopisto Markku Kopiston studio-orkesteri (off, taustamusiikki), yht. 15' 07". Levytys: Musiikkia Risto Jarvan elokuvista (Markku Kopiston orkesteri); Love Records LRLP-265, 1978. 2. Mies, joka ei osannut sanoa ei / "Aimon kantriteema" Säv. Markku Kopisto, sov. Risto Pelli Markku Kopiston studio-orkesteri (off, taustamusiikki), yht. 7' 20". Levytys: Musiikkia Risto Jarvan elokuvista (Markku Kopiston orkesteri); Scandia KS-948, 1975; Love Records LRLP-265, 1978. 3. "Millan teema" Säv. Markku Kopisto 1) Markku Kopiston studio-orkesteri (sov. Markku Kopisto; off, taustamusiikki), yht. 5' 35". 2) Markku Kopiston studio-orkesteri (sov. Risto Peili; off, taustamusiikki), 4' 00". 4. "Kivimäen humppa" / Kivimäen pumpun humppa Säv. ja sov. Markku Kopisto Es. Erkki Pajala, huuliharppu, Eero Rinne, saksofoni, ja Jukka Sipilä, tuuba (synkr., Veijo Lankinen, tuuba, Vesa Mäkelä, huuliharppu, ja Risto Pensola, tenorisaksofoni), kahdessa osassa, yht. 1' 10". Levytys: Musiikkia Risto Jarvan elokuvista (Markku Kopiston orkesteri); Love Records LRLP-265, 1978. 5. Tuoll' on mun kultani Säv. ja san. trad. Es. Sina Kujansuu, laulu ja hyräily (irtoääni), 0' 40". 6. "Veneretki" / Veneretki Säv. Markku Kopisto, sov. Risto Pelli Markku Kopiston studio-orkesteri, ja Risto Pensola, sopraanosaksofonisoolo (off, taustamusiikki), yht. 3' 25". 7. Tiffany Säv. Pietro Leguani, sov. Roland Kovac Viihdeorkesteri (off, ravintolamusiikki), kolmessa osassa, yht. 2 '05". Levytys: Selected Sound LP-9007A SL 281. 8. Katseen kosketus Säv. Markku Kopisto, san. Jussi Kylätasku, sov. Risto Pelli Timo Tervo (= Timo Tervomaa), laulu, ja Markku Kopiston orkesterin säestys (off), 2' 35". Levytys: Timo Tervo ja Markku Kopiston orkesteri; Scandia KS-948, 1975; Love Records LRLP-265, 1978. Seija Simola; RCA Victor PL-40 155, 1979. Huomautuksia: Musiikkinumerot 1-3 ja 6 ovat taustamusiikin teemoja, ja niiden kestot on ilmoitettu sekunnilleen Teoston musiikki-ilmoituksen mukaisesti; vaihtoehtoisina niminä on mainittu Musiikkia Risto Jarvan elokuvista -levytyksen (Love Records LRLP-265, 1978) yhteydessä annetut nimet. Katseen kosketus (musiikkinumero 8) on laulettu versio "Millan teemasta" (musiikkinumero 3). Erkki Pajala nähdään soittamassa huuliharpulla "Kivimäki-teemaa" neljään otteeseen, yht. 2' 10", sekä "Millan teemaa" kerran, 0' 55" (playback, Vesa Mäkelä, huuliharppu). Antti Litja tapailee kitarallaan "Millan teemaa" kolmeen otteeseen (playback, Timo Ryymin, kitara), yht. 1' 10" . Aaltosilla kuullaan viihdemusiikkia (off), 0' 40". Erkki Pajalan, Eero Rinteen ja Jukka Sipilän trio esittää epävireisesti "Millan teemaa" (synkr., Veijo Lankinen, tuuba, Vesa Mäkelä, huuliharppu, Risto Pensola, tenorisaksofoni), 0' 45". Salosen papan kosiessa taustamusiikkina Risto Pellin pianoimprovisointia "Millan teemaan" (off), 1' 00". - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||||
Kiitämme yhteistyöstä Vallilan Asukkaita, Ilkka Sarasta, Kylpylä Kiveä, Harlem-putiikkia, Scan-Auto Oy:tä, Silja Line Oy:tä, Yhtyneet Ravintolat Oy:tä |
||||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||||
|