Uuno Turhapuro kaksoisagentti
Numbskull Emptybrook the Double Agent (englanninkielinen nimi)
Uuno Murhapuro (työnimi)
Uuno Murhapuro, kaksoisagentti (työnimi)
Uuno Murhapuro salaperäinen kaksoisagentti (työnimi)
Hurma & Murhapuro kaksoisagentti (työnimi)
Uuno Turhapuro - kaksoisagentti (televisioesityksessä käytetty nimi)
Finna-arvio
Uuno Turhapuro kaksoisagentti
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Toukokuu - kesäkuu 1987 - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Turhapuro-elokuvat perustuvat lähinnä verbaalikomiikkaan", kirjoitti Sauli Pesonen (Kaleva 31.8.1987), "toimintaa niissä ei juurikaan ole. Tämä tekee niistä elokuvina varsin puisevia, pelkkä huulenheitto ei juuri auta etenemistä. Tämä näkyy etenkin Kaksoisagentissa, jonka miljöönä on yksinomaan Helsinki. Kokkonen vaihtoi 80-luvun Uunoissaan ainakin tapahtumapaikkoja, joka hieman piristi sarjan yleisilmettä." Myös Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 4.9.1987) katsoi Turhapuro-sarjan edenneen "siihen pisteeseen, että tekijöiden on silminnähden vaikeaa puristaa esiin kovin uusia piirteitä. Tuttuudessa on toisaalta Turhapuron keskeinen viehätys ja huvin kivijalka: nauramme yhä uudelleen samoille hahmoille ja samoille asioille. Jos Turhapuro muuttuisi, hän ei enää olisi Turhapuro." Aune Kämäräinen (Uusi Suomi 5.9.1987) piti elokuvaa sekalaisena sketsikokoelmana ja arveli lastenkin jo kyllästyneen "kliseemyllyn pyöritykseen": "Luvataan yhtä ja annetaan toista (esim. agenttitarinaa tässä on tuskin siteeksikään), lähdetään kertomaan yhteen suuntaan, kadotetaan juonen lanka ja tullaan perille jonnekin ihan muualle. Aiemmissa Uuno-elokuvissa lapsia huvittaneet tekniset vempeleetkin ovat lähes kadonneet. Kaksimielisyydet ja eroottiset vihjailut ovat lisääntyneet." "Paatuneinkin Turhapuro-fani saattaisi jo kyllästyä", jatkoi Pekka Ollikainen (Savon Sanomat 6.9.1987), "mikäli Speden monivuotinen työkumppani Vesku Loiri ei olisi pitämässä Uunon lippua korkealla. Maamme monipuolisin viihdetaiteilija jaksaa vielä pumpata eloa lähes pystyynkuolleeseen Turhapuro-hahmoon. Veskun näyttelijäntyössä on aavistus sitä anarkiaa, jota konsensus-Turhapuro kaipaisi." - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Pikkupoikien (1986) jälkeen tuottaja Spede Pasasen ja ohjaaja Ere Kokkosen tiet erosivat viideksi vuodeksi ja kohtasivat vasta elokuvassa Uuno Turhapuro herra Helsingin herra (1991). Kokkonen oli ohjannut yksitoista ensimmäistä Turhapuro-elokuvaa ja kirjoittanut niistä kolme viimeisintä, mutta opus 12 eli Uuno Turhapuro kaksoisagentti valmistui Spede Pasasen itsensä ohjaamana ja käsikirjoittamana. Alkuteksteissä elokuvan nimeä on väännetty myös muotoihin "Agentti Hurmapuro" ja "Agentti Murhapuro". Alkutekstien tekijäluettelossa jokainen nimi on vahvistettu tekijän omakätisellä nimikirjoituksella. Elokuvan konserttikohtausta varten Vesa-Matti Loiri harjoitteli viikon verran orkesterin johtamista ja sai lisäksi yksityisopetusta serkultaan, kapellimestari Paavo Berglundilta. "Pave antoi mulle joitain vinkkejä, ja kuvasimme videolle kun hän johti Finlandian", Loiri kertoi. "Tarkoitus ei ole missään tapauksessa matkia hänen johtamistapaansa, mutta sain häneltä kyllä tiukkoja ilmeitä." (Ilta-Sanomat 5.6.1987). Pari viikkoa ennen ensi-iltaa Uuno Turhapuro kaksoisagenttia mainostettiin "huvittavana värielokuvana" ja tekstillä: "Uunon valoisa luonne johtuu perintötekijöistä, nimittäin appi-ukon perintötekijöistä. Mitä isompi perintö on, sitä iloisempi on Uuno. Tieteellisesti se on ihmeellistä, että toisen ihmisen perintötekijät voivat vaikuttaa toisen ihmisen luonteeseen." (Helsingin Sanomat 15.8.1987). Uuno Turhapuro kaksoisagentti sai noin 200 000 katsojaa vähemmän kuin edellisen vuoden Uuno Turhapuro muuttaa maalle, mutta oli silti vuoden 1987 ylivoimaisesti paras kotimainen yleisömenestys. Nyt myös Suomen elokuvasäätiö tuki ensimmäisen kerran Turhapuroa - lisäkopiotuen muodossa. - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. Jaakko Salo Studio-orkesteri (off, alkutekstit), 1' 45". 2. Sinne meni elämäni onnellisin päivä Säv. Jaakko Salo Heikki Laurila, sähkökitara (off), 0' 15". Levytys: Heikki Laurila; cd-albumilla Uuno on numero yksi!; Emi 07243 542903 2 9, 2003. 3. Finlandia Säv. Jean Sibelius Es. Lahden Kaupunginorkesteri, joht. Vesa-Matti Loiri (100 %), neljässä osassa, yht. 1' 50". 4. Hurmaava pörröpää ja Rosita Säv. Jaakko Salo Jaakko Salo, piano (off), 0' 25". Levytys: Jaakko Salon studio-orkesteri; cd-albumilla Uuno on numero yksi!; Emi 07243 542903 2 9, 2003. 5. Uuno Turhapuro Säv. Jaakko Salo Irina Milan, kuiskaus, ja studio-orkesteri (off, lopputekstit), 1' 45". Levytys: Vesa-Matti Loiri ja Jaakko Salon orkesteri; Scandia KS 903 ja SLP 591, 24.7. 1973. Uudelleenjulkaisu cd-albumilla Uuno on numero yksi!; Emi 07243 542903 2 9, 2003. Huomautuksia: Musiikkinumero 1 sisältää Uuno Turhapuro -teeman (säv. Jaakko Salo), joka toistuu agenttielokuvien tyylisen pääteeman ohella myös taustamusiikissa. Vesa-Matti Loiri hyräilee Ludwig van Beethovenin Sinfonian nro 5 c-molli ("Kohtalosinfonian") alkua, (0' 10"). Lisäksi hän laulelee otteita Jean Sibeliuksen Sången om korsspindeln / Laulu ristilukista -yksinlaulusta (0' 10") sekä V. A. Koskenniemen sanoittamasta Finlandiasta (0' 25"). Orkesterin jäsenet antavat näytteitä Finlandian stemmoistaan ennen varsinaista esitystä (0' 40"). Uunon vietellessä Lisbethiä kuuluu taustalla katkelma Franz Lisztin pianoteoksen Liebestraum Nr. 3 As-Dur orkesterisovituksesta. Uuno eli Vesa-Matti Loiri laulaa harjoitellessaan vaimonsa kanssa häävalssia katkelmia Jules Sylvainin Tangokavaljeeri- sekä Pentti Viherluodon Musta ruusu -tangoista, yht. 0' 30". Uunon ollessa lapsenvahtina soi kellopelisovituksena Johannes Brahmsin säveltämä lied Wiegenlied / Kehtolaulu, yht. 0' 15". - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|