Petos
Taavi Kassilan Petos (elokuvatarkastamon nimi)
Sveket (ruotsinkielinen nimi)
The Doublecross (englanninkielinen nimi)
The Betrayal (englanninkielinen työnimi)
Finna-arvio
Petos
Taavi Kassilan ohjaama ja käsikirjoittama rikoselokuva Petos (1988) perustuu tositapahtumiin ja Jussi Kylätaskun näytelmään Hentomielinen Hilarius. 1950-luvulle sijoittuva elokuva kertoo Hilarius Ruokosen (Paavo Pentikäinen) joukkion tekemästä suuresta postiryöstöstä ja sitä seuraavasta rikostoverien keskinäisestä petoskierteestä.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
16 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Arkistoaineistoesiintyjät:<br />Carl-Erik Creutz (radiokuuluttajan ääni) <br />Urho Kekkonen (ministerin ääni radiossa) <br />Pekka Tiilikainen (urheiluselostajan ääni radiossa) ,
Arkistoaineistoesiintyjät:<br />Carl-Erik Creutz (radiokuuluttajan ääni) <br />Urho Kekkonen (ministerin ääni radiossa) <br />Pekka Tiilikainen (urheiluselostajan ääni radiossa)Hae aiheistaAvustajat
Ohjelma-avustajat ry, Karjalaisen Näyttämön Näyttelijät ry, Vantaan 4H-yhdistys ry, Tikkurilan seurakunnan rippikoululeiri, Elias-koulun kannatusyhdistys ry ,
Ohjelma-avustajat ry, Karjalaisen Näyttämön Näyttelijät ry, Vantaan 4H-yhdistys ry, Tikkurilan seurakunnan rippikoululeiri, Elias-koulun kannatusyhdistys ryHae aiheista |
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
22.6. - 18.8.1987 (41 kuvauspäivää) - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Petos osoitti Tapani Maskulan (Turun Sanomat 22.3.1988) mielestä Taavi Kassilan "todellisuudentajun kehittyneen huimasti kuluneina vuosina. Ensimmäistä kertaa suomalaisessa elokuvassa yritetään rikoksen olemuksella nyt hahmotella myös yhteiskunnallista identiteettiä. [- -] Jussi Kylätaskun näytelmästä muokattu elokuva välttää viisaasti moralisoimasta tai kaunistelemasta näiden hämärämiesten toveruutta. Kassila puolestaan piirtää kumppanukset syrjään vetäytyviksi antisankareiksi, kulkurielämään mieltyneiksi veijareiksi, joiden tempauksista löytyy surkuhupaisaa runollisuutta, hellyttävää vapaudenkaipuuta ja annos lapsellista pätemisen tarvetta." Seppo Rothin (Aamulehti 22.3.1988) mielestä Kassila on kuitenkin ottanut näytelmästä "vain toiminnallisen aineksen. Hän on tehnyt siitä 'vain' rikosdraaman. Tämän takia monet tekstin teemat jäävät suorastaan häiritsevän ohuiksi. Elokuva avaa tekstiä moneen suuntaan, mutta ei kehittele avauksiaan. Monet kiinnostavat teemat, esimerkiksi 50-luvun muuttuva Suomi tai pääroolien luokkaristiriidat jäävät tässä elokuvassa parin irrallisen kuvan, joskus jopa yhden ainoan repliikin varaan." "Taavi Kassila on yrittänyt tehdä amerikkalaistyyppistä toimintaelokuvaa", arveli Ywe Jalander (Suomen Kuvalehti 11/1988). "Vauhtia ja toimintaa Petoksessa onkin yllin kyllin, mutta yksi keskeinen puoli tämän tyyppisten elokuvien rakentamistavassa tuntuu jääneen huomiotta. Amerikkalaisten jännärien ja seikkailuelokuvien toimivuus perustuu paljolti siihen, että katsoja samastuu päähenkilöön ja jännittää hänen puolestaan. Petoksessa ei tällaista samastumista ole, ja sen takia elokuva ei oikein jaksa kiinnostaa kaikesta vauhdikkuudestaan huolimatta." Hannu-Pekka Wettenhovi (Pohjalainen 11.6.1988) kiitteli elokuvan kuvausta: "Petos on värielokuva. Henrik Paersch on kuitenkin pyrkinyt samaan vaikutelmaan kuin 1950-luvun mustavalkoisissa rikosfilmeissä. Siksi elokuvassa käytetään paljon kovahkoa myötävaloa nykyisin muodissa olevan vastavalon sijasta. Myös sameahko ja vanhahtava värisävytys on onnistunut koko filmin ajan vallan mainiosti. Petos tuntuu elokuvalta, jollaisia kotimaiseen elokuvatarjontaan on ehditty jo kaivatakin". - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Esikoiselokuvansa Jousiampuja (1982) jälkeen Taavi Kassila työskenteli lähinnä televisiolle, kunnes hän kiinnostui Jussi Kylätaskun näytelmästä Hentomielinen Hilarius. Draaman tausta ja päähenkilö olivat tosipohjaisia: maaliskuussa 1950 Helsingissä tehtiin "ensimmäinen amerikkalaistyylinen postiryöstö", jonka takana oli Heimo Hilarius Sorjonen (1908-1954), "suurrikollinen" joka oli aloittanut uransa pankkiryöstöllä Viipurissa 1932. Joukkio jäi pian kiinni, Sorjonen itse viimeisenä. Joulukuussa 1953 Sorjonen karkasi Kakolasta Dynamiitti-Laineeksi kutsutun vangin kanssa. Pakomatkaa seurattiin tiiviisti sekä sanoma- että aikakauslehdistössä koko lopputalven ajan. Sorjonen ja Laine olivat aikansa legendoja, ja Sorjonen sai mainetta myös omaperäisillä tempauksillaan: hän kirjoitti Helsingin Sanomille kirjeen nimittäen itseään "hempeämieliseksi Hilariukseksi" ja muisti värssyllä vihtiläistä pankkivirkailijaa, joka ei suostunut avaamaan kassakaappia, mutta pyysi mieheltä nimikirjoitusta. Sorjosen tien pää tuli vastaan Karkkilassa 3. huhtikuuta 1954, jolloin hän poliisien piirittämänä ampui itsensä. Tämän tarinan Jussi Kylätasku kirjoitti 1974 radiokuunnelmaksi ja sovitti 1985 näytelmäksi Tampereen Työväen Teatteriin. Taavi Kassila näki aiheessa rikoselokuvaa ja rikollisen muotokuvaa laajemman perspektiivin: "Jollain tavalla Hilariuksen hahmossa ja kohtalossa henkilöityy trauma, jonka Suomi-neito sai menettäessään sodassa osan toisesta kyljestään eli Karjalan. Yhdessä Armi Kuuselan ja olympiakisojen kanssa Hilarius Sorjosen tapaus kertoo paljon tästä maasta 1950-luvun alussa. Suomi elää pulavuosiensa loppuaikoja, nousevan elintason odotuksessa, ja Hilarius haluaa ottaa oman osansa siitä autuudesta omin keinoin." (Apu 34/1987). Tässä hengessä elokuvan vankilapako ja lopputapahtumat on siirretty vuoteen 1952. Myös henkilöiden nimiä on fiktion korostamiseksi muutettu: Sorjonen Ruokoseksi, Laine Lahdeksi. Rikosasiantuntijana Kassila käytti vastikään vankilasta vapautunutta Matti "Volvo" Markkasta, uuden ajan rikollislegendaa, joka avusti myös 1950-luvun epookin luomisessa. Hilariuksen rooliin Kassila harkitsi myös Paavo Liskiä ja Aarre Karénia. Valmiista elokuvasta leikattiin pois Ulla Tapanisen rooli poliisin kuulustelemana naisepäiltynä, Tapaninen vilahtaa kuitenkin poliisiaseman käytävällä. Synkronoinnista vastanneen Heikki Aholan nimi on lopputeksteissä muuttunut Heikki Alhoksi. Elokuva jäi Upi Sorvalin (1952-1989) ainoaksi pitkän näytelmäelokuvan sävellystyöksi. Kaisu Leppänen (1904-1993), jonka elokuvaura oli alkanut jo Korkeimmassa voitossa (1929) ja käsitti yli 30 roolia, nähtiin Petoksessa viimeisessä elokuvaosassaan ruotsinkielisenä vanhana rouvana. Petos käynnistyi Ville-Veikko Salmisen tuotantona, ennen kuin National-Filmi ja Marko Röhr astuivat kuvaan mukaan. Elokuvan viralliseksi nimeksi tuli "Taavi Kassilan Petos", koska Petos-nimeä oli käytetty alle viiden vuoden sallitun aikarajan: David Jonesin ohjaama englantilainen elokuva Betrayal / Petos (1982) sai Suomen ensi-iltansa syyskuussa 1984. Vastaava tapaus oli 1970-luvulla "Maunu Kurkvaaran Kujanjuoksu", mutta näitä nimiä ei ole käytetty kuin joissakin byrokraattisissa yhteyksissä. Petos on Taavi Kassilan toistaiseksi viimeinen pitkän elokuvan ohjaustyö. Sen jälkeen hän suunnitteli elokuvaa juuri Volvo-Markkasesta, jonka kanssa hän kirjoitti muistelmateoksen miehen rikollisurasta. Kassilan elokuvahanke Laila Hietamiehen romaanista Hylätyt talot, autiot pihat oli 1990-luvun alussa edennyt jo varsin pitkälle, mutta tuotanto kariutui siihen, että amerikkalainen osapuoli Sofitel Capitol Corporation ei pystynyt pitämään kiinni seitsemän miljoonan dollarin rahoitussopimuksesta. 1990-luvun puolivälissä Pekka Parikka suunnitteli saman aiheen filmausta, mutta elokuva valmistui vasta 2000 Lauri Törhösen ohjaamana. Elokuvauran jäätyä katkolle Taavi Kassila on toiminut lähinnä joogaopettajana perustamansa Henkisen keskuksen, sittemmin Lootus-koulun puitteissa. - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Hilarius Hentomielinen Säv., san. ja sov. Juice Leskinen 1) Juice Leskinen Grand Slam (off, alkutekstit), 3' 25". 2) Juice Leskinen Grand Slam (off, lopputekstit), 3' 30". Levytys: Juice Leskinen Grand Slam; Megamania Grand Slam GSS 110, 1988. 2. Hymni till Finland / Hymni Suomelle oopperasta Kung Karls Jakt / Kaarle-Kuninkaan metsästys Säv. Fredrik Pacius, san. Zacharias Topelius, suom. san. Jalmari Finne Es. Pekka Räty, laulu (100 %), 0' 20". 3. Hinky-dinky parlez-vous / Inke-pinke-parlevuu Säv. trad., suom. san. V. Vallas, san. elokuvassa myös Jussi Kylätasku Es. Pekka Räty, laulu ja harmonikka (100 %), 0' 20". 4. Kotkan ruusu Säv. Helvi Mäkinen, sov. Leo Anttila Es. Ahti Kuoppala, huuliharppu (playback / Leo Anttila, huuliharppu), 0' 25". 5. Ali-Baba / Eldankajärven jää Säv. Fred Markush, sov. Leo Anttila Es. Ahti Kuoppala, huuliharppu (playback / Leo Anttila, huuliharppu), 0' 10". 6. Sulle salaisuuden kertoa mä voisin elokuvasta Kyökin puolella (1940) Säv. ja sov. George de Godzinsky, san. Eine Laine Harmony Sisters, laulu, ja George de Godzinskyn orkesteri (off, radio), 1' 30". Levytys: Harmony Sisters ja George de Godzinskyn orkesteri; Imperial F.S. 1514, 1942. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol. 3 - Levytyksiä vuosilta 1940-1942; Artie Music AMCD 1035, 2011. 7. Karjalan kunnailla Säv. trad., san. Valtter Juva, sov. Eero Koskimies Aune Antti, laulu, ja Deccan konserttiorkesteri, joht. Jouko Tolonen (off, radio), 2' 30". Levytys: Aune Antti ja Deccan konserttiorkesteri, joht. Jouko Tolonen; Decca SD 5109, 1950. 8. Orient Express / Meksikon pikajuna / "Henkipatto" Säv. variaatio Gerhard Mohrin sävelmästä, san. näytelmässä Jussi Kylätasku Es. Tim Sjöberg, laulu, ja Mertsi Lindgren, kitara (100 %), 0' 50". Huomautuksia: Paavo Pentikäinen laulaa levyn päälle kansanlaulua Karjalan kunnailla (100 %), 0' 10". Kirkossa kuullaan kuorolauluna urkujen säestämänä messun osaa Ehtoollishymni (trad., 100 %), 0' 30". - Toim. Juha Seitajärvi (2023) Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) pohjalta. |
||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||
Suomen Tupakka, Uusi Suomi, Helsingin Poliisilaitos, Vankeinhoito-osasto, ylijohtaja K.J. Lång, tutkija Erkki Laari, Helsingin Keskusvankila, Turun Keskusvankila, Valmet Traktoritehdas Suolahti, Helsingin Osuuskauppa ravintolalinja, Ajoneuvo Oy Forssa, WPL-Systems Oy, Vantaan seurakunta, Posti- ja telelaitos, Panasonic, Aili Pallasmaa, Patina Puoti, Helsingin Taksiyhdistys ry, Lahden kaupunginteatterin puvusto, Rea's Yesterday |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||
suomi |