Suomisen perhe
Familjen Suominen (ruotsinkielinen nimi)
The Suominen Family (englanninkielinen käännösnimi)
La Famille Suominen (ranskankielinen käännösnimi)
Familie Suominen (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Suomisen perhe
Toivo Särkän ohjaama ja nimimerkki Tuttu Pariston (Seere Salminen ja Elsa Soini) käsikirjoittama perhe-elokuva Suomisen perhe (1941) perustuu samannimiseen radiokuunnelmasarjaan. Välirauhan ajan Helsinkiin sijoittuvassa tarinassa keskiluokkaisen valtion virkamiehen, varatuomari Väinö Suomisen (Yrjö Tuominen) osakeseikkailut järkyttävät koko perheen harmonista koti-idylliä, kun hän ja lapset, abiturientti Elina (Sirkka Sipilä), koululaiset Olli (Lasse Pöysti) ja Pipsa (Maire Suvanto), alkavat törsätä helposti ansaittuja rahoja. Säästäväinen Aino-äiti (Elsa Turakainen) yrittää mummun (Eine Laine) kanssa hillitä perheensä edesottamuksia.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Lapsia Ollin kutsuilla: herra Järvinen, herra Järvinen ,
Lapsia Ollin kutsuilla: herra Järvinen, herra JärvinenHae aiheista |
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
1.8.1940 - 24.1.1941 - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Suomisen perhe toivotettiin tervetulleeksi myös valkokankaalle: "SF:n Suomisen perhe astui eilen koko Suomen kansan, niin nuorten kuin vanhojenkin, sydämiin", kirjasi M. V. (Uusi Suomi 3.3.1941). "Juoni ei siis ole mitenkään sensatiomainen, mutta tämä kertomus ei juonta kaipaakaan. Katsoja tuntee ilman muuta elävänsä tämän 'koko Suomen perheen' mukana ja sallii sen kernaasti ruoskia pieniä inhimillisiä heikkouksia." "Suomisen perhe on todella koruton ja liikuttava kuvakertomus tavallisen suomalaisen virkamiesperheen arkielämästä pienine iloineen ja suruineen", luonnehti O. O. (Olli Ohtomies, Ilta-Sanomat 3.3.1941), "hiljainen ylistyslaulu rauhaisalle ja lämpimälle kodille, onnellisille vanhemmille ja heidän kelpo lapsilleen. Elokuvaa tehtäessä ei ole pyritty liian korkealle, mutta siitä huolimatta on saatu aikaan eräs parhaimmista viime aikoina meillä tehdyistä elokuvista." "Valkokankaalla Suomisen perhe jälleen niittää suosiota eikä ihmekään, sillä perhe kokonaisuudessaan tuntuu siinä tutulta ja läheiseltä", koki P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 3.3.1941). "Elokuva elää pääasiallisesti repliikkien varassa, mutta repliikit ovat luontevia, hauskoja ja nasevia, ne esitetään välittömästi ja ovat sijoitetut hyvin tehtyihin kohtauksiin, niin että niitä kuuntelee mielellään. Ohjaus, joka on Toivo Särkän, on tehty hyvällä silmällä: leppoisa, harmiton sävy on pysytetty taitavasti, perheen jokapäiväinen elämä on kuvattu lämmöllä ja huumori, joka on kotoista ja kaikkien ymmärrettävissä, tuo mieleen amerikkalaisen 'Hardy-perheen' edesottamuksia kuvaavat ratkihauskat perhefilmit. Suomisen perhe ei tunnu niistä juuri jäävän jälkeenkään, se vain on huomattavasti tyynempi kuin Hardy-filmit." "Tuttu Paristos Familjen Suominen är en inhemsk motsvarighet till den svenska radiofamiljen Björck", vertaili puolestaan H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 3.3.1941) ja jatkoi: "Vadan man förstår att även filmen börjat intressera sig för den, i all synnerhet som här finns tillfälle att skapa något i stil med de omtyckta Andy Hardy berättelserna [- -] Familjen Suominen är, on jag inte misstager mig alldeles, den första film hos oss, som huvudsakligast gått in för att ge en skildring av anspråkslöst borgerlig vardagstillvaro. Och häri lyckades också filmen helt väl." "Suomisen perhe on viehättävä ja kodikas perhe-elokuva", luonnehti O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 3.3.1941) ja antoi kokonaisarvionsa: "Tosin se ei täytä vaativia mittoja ja sen venytetty hitaus paikka paikoin tuntuu väsyttävältä, mutta joka tapauksessa on kokonaisvaikutelma kuitenkin myönteinen ennen kaikkea kuvan naivin herttaisen ja luontevan hengen ansiosta." "Näyttelijäsuoritukset olivat yleensä hyviä, useat kerrassaan erinomaisia", jatkoi O. V-hl antaen muiden kriitikoiden tapaan tasaista tunnustusta aikuisnäyttelijöille. Erimielisyyttä ei myöskään syntynyt siitä, että "Lasse Pöystin Olli ja Maire Suvannon Pipsa ovat tämän elokuvan tuoreimmat tyypit ja hyvät löydöt", totesi mm. E. P. (Erkki Paavolainen, Karjala 4.3.1941). "Lasse Pöysti Ollina ansaitsee aivan erikoisen kiitosmaininnan", katsoi O. V-hl. "Hän oli todellinen ja aito pojanvesseli, joka lausuili repliikkinsä ihmeteltävällä valmiudella ja nasevuudella. Kameran edessä hän on vapautunut ja luonnollinen. Näin Ollista tulikin elokuvan kaikkein hauskimpia ja luontevimpia suorituksia." Tv-esitykset ovat tuoneet toisia perspektiivejä. Vuonna 1977 Heikki Kataja (Ilta-Sanomat 30.12.1977) oli tyly: "Aikanaan niin rakastetulle Suomisen perheelle eivät kuluneet vuodet ole olleet hyväksi. Tänään ja näinä vuosikymmeninä esitettynä sillä on vain muistoarvoa." "Oltakoon Suomisen perhe-elokuvista mitä mieltä tahansa esim. esteettisessä katsannossa", sovitteli Pertti Lumirae (Demari 12.6.1992), "on kuitenkin selvää, että ne muodostavat tärkeän ja orgaanisen osan sotavuosien kansallisessa viihdemytologiassa. Ja vaikka Suomisen perhe onkin näin muuttunut muotoon Suomen Filmiteollisuuden perhe, ovat nuo filmit tärkeällä paikalla myös tutkittaessa Särkän käsityksiä soveliaan perheviihteen syvimmästä olemuksesta." Tapani Maskulan (Turun Sanomat 13.6.1992) mielestä Suomisen perhe "on elokuvana pelkästään jäykkää teatteria, mutta teoksen ansiot ovatkin enemmän historiallisia kuin taiteellisia. Se tarjoaa oivallisen näytteen suomalaisen keskiluokan elämäntavasta juuri niin säädyllisessä ja viattomassa muodossa millaisena sitä haluttiin tuolloin markkinoida." - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Suomisen perheen pohjana oli samanniminen kuunnelmasarja, jota Yleisradio oli esittänyt 4.3.1938 lähtien aluksi kerran, sitten kahdesti kuukaudessa. Idea sarjaan oli saatu ruotsalaisesta Familjen Björk -sarjasta, jonka innoittajana puolestaan oli ollut tanskalainen Familjen Hansen. Ensimmäiset kuunnelmajaksot kirjoitti pakinoitsijanimimerkki Serp, kirjailija Seere Salminen, joka omasta pyynnöstään sai pian rinnalleen joka toisen kuunnelmajakson kirjoittavan Elsa Soinin, joka oli pakinoitsijanimimerkiltään Lippa sekä kirjailija Yrjö Soinin eli Agapetuksen sisar. Kirjoittajapari käytti kuunnelmasarjan tekijänä yhteisnimimerkkiä Tuttu Paristo. Kuunnelmista 1940 julkaistun ensimmäisen koosteteoksen johdannossa "Tekijä" luonnehtii Suomisen perheen jäseniä seuraavaan tapaan: "Suomisen perheeseen kuuluu ensiksikin isä: varatuomari Väinö Suominen. Hän on valtionvirkamies, ahkera ja velvollisuudentuntoinen. Hän on kotioloissaan leikkisä ja kujeiluun taipuvainen, mutta kiivastuukin joskus eikä hän silloin säästä ääntään. Mutta onneksi hänen kiukunpurkauksensa menevät pian ohi, eikä kukaan niitä otakaan liian vakavalta kannalta. Äiti, rouva Aino Suominen, on kodikas, herttainen, valoisa luonne. Hän suhtautuu nyttemmin jo äidillisen suojelevasti mieheensäkin, joka hyvin viihtyy hänen holhouksessaan. Elina on vanhin lapsista. Hän on 17-ikäinen nuori, reipas, avomielinen tyttö, joka vielä suhtautuu koko maailmaan kuin hyvään toveriin. Hän on isänsä erikoinen suosikki. Olli on neljäntoista ikäinen. Hänen koulupoikakielensä peittää usein hänen todelliset tunteensa, hän saattaa usein vaikuttaa töykeältä ja meluisalta. Mutta pohjaltaan hän on hyvä ja herkkä poika. Pipsa on nuorin lapsista, kahdentoista ikäinen. Hänen oikea nimensä on Kirsti, mutta perhe kutsuu häntä jatkuvasti Pipsaksi, hänen vastalauseistaan huolimatta. Pipsa on lapsellinen ja puhelias. Nuorimpana häntä on hemmoteltu ja hän uskaltaa siksi esiintyä aika nenäkkäästikin. Hilda on perheen monivuotinen kotiapulainen. Hieman tylyltä ja töykeältä vaikuttava, mutta kukaan ei sen tulisemmin pidä Suomisen perheen puolta kuin juuri Hilda. Vielä esiintyy Suomisen perheen piirissä Mummu, Väinön äiti, vanha, lempeä ja elämääymmärtäväinen leskiruustinna sekä hänen Fiinansa. Kerttu-täti on äidin koulutoveri ja lapsuudenystävä. Hän on naimaton virkanainen ja hänen terävä kielensä on usein kärkkäässä toiminnassa. Mutta pohjimmiltaan ei hänkään mikään hirmuinen olento ole." Ajatus Suomisen perheen elokuvasovituksesta oli lähtöisin kirjoittajakaksikolta, jonka alkuperäiskäsikirjoituksen Toivo Särkkä muokkasi kuvausasuun. Käsikirjoituksen tapahtumat on sijoitettu kevääseen ja kesään 1940. Mummun apulainen Fiina on jätetty henkilögalleriasta pois, Kerttu-tädistä on tehty Elinan kummitäti ja perheen lähipiiriin lisätty radiossakin jo esiintynyt Mummun alivuokralainen, ylioppilas Lasse Lehtovaara, josta tulee myöhemmin Elinan aviomies. Käsikirjoitukseen on ehkä Särkkä itse lisännyt Nelsonien kutsuilla tapahtuvan vuoropuhelun, jossa rouva Suominen tiedustelee eräältä miesvieraalta, onko tämä nähnyt "viimeisen suomalaisen elokuvan", ja mies vastaa nenäänsä nauraa honottaen: "En ole nähnyt ensimmäistäkään. Eihän niitä hienosto käy katsomassa." Kuvausvaiheessa tammikuussa 1941 tuolle elokuvalle on annettu nimi "Naisen polku" - selvä viittaus Elosepon Sillanpää-filmatisointiin Miehen tie (1940). Kohtauksessa, jossa filmiohjaaja keskustelee Suomisen Elinan kanssa mahdollisesta elokuvaroolista, ohjaajaa esittävä Arvo Kuusla parodioi Nyrki Tapiovaaraa, Miehen tien ohjaajaa. Radiossa oli Ollia esittänyt 33-vuotias Arvo Kuusla ja Pipsaa hänen 36-vuotias puolisonsa Irja Kuusla. Elokuvaan Irja Kuuslan tilalle kiinnitettiin 10-vuotias Maire Suvanto, joka löytyi sanomalehdissä 12.6.1940 julkaistun lehti-ilmoituksen perusteella kuten myös Ollin osaan 13-vuotias Lasse Pöysti, jonka oma aktiivisuus tarjokkaana ratkaisi asian lopullisesti, niin kuin Pöysti muistelmissaan värikkäästi kertoo. Tarjokkaita Ollin osaan oli lähes 250. Ensimmäisen Suomisen perhe -elokuvan ohjasi Toivo Särkkä, neljä seuraavaa Orvo Saarikivi vuosina 1942-45 ja kuudennen vuonna 1959 jälleen Särkkä. Suomisen perheen yleisömenestys ei tavoittanut vuoden 1940 keskitasoa. Maksaneita katselijoita kertyi vuoden 1945 loppuun mennessä 334 265 henkeä, joista aikuisia 242 488 ja alennuslippulaisia 81 777. Ensiesitys oli 2.3.1941 myös Hämeenlinnassa ja Kotkassa. Myöhemmin Suomisen perhe kiersi Yhdysvaltojen suomalaisalueita. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesteri (off, alkutekstit), 1' 50". 2. Kreivin sylissä istunut / Kansalaislaulu / Olet maamme armahin Suomenmaa Säv. ja san. trad. Es. Siiri Angerkoski, laulu (100 %), 0' 25". 3. Kevätlinnuille etelässä Säv. Oskar Merikanto, san. J. H. Erkko 1) Es. Sirkka Sipilä, laulu ja piano (playback, tunnistamaton laulajatar, pianosäestys), 1' 15". 2) Unto Salminen, laulu (off), 0' 15". 4. Lapsuuden toverille / Sä kasvoit neito kaunoinen Säv. ja san. trad. 1) Es. Eine Laine, Lasse Pöysti, Sirkka Sipilä, Maire Suvanto ja Yrjö Tuominen, laulu (100 %), 0' 45". 2) Es. Unto Salminen, laulu (100 %), kaksi kertaa, yht. 0' 15". 5. Laulu Suomessa / Arvon mekin ansaitsemme ("Äidin mekin ansaitsemme --") Säv. trad., san. Jaakko Juteini, elokuvassa Seere Salminen ja Elsa Soini 1) Es. Lasse Pöysti ja Maire Suvanto sekä Siiri Angerkoski, Eine Laine ja Yrjö Tuominen, laulu (100 %), 0' 35". 2) Es. Lasse Pöysti ja Maire Suvanto, laulu (100 %), 0' 20". 6. Minun kultani kaunis on / Kullan ylistys Säv. ja san. trad. Es. Lasse Pöysti ja Maire Suvanto, laulu (100 %), 0' 15". 7. Han hade seglat för om masten / Vanha merimies muistelee Säv. Carl-Gustaf, sov. W. R. Ringstrand Harmonikka (off), 0' 15". 8. Kuplettimusiikki Säv. ja san. tunnistamaton Tunnistamaton laulaja ja viihdeorkesteri (off, radio), 0' 15". 9. Tanssimusiikki 2 Säv. tunnistamaton Viihdeorkesteri (off, levysoitin), 0' 40". 10. Vilho ja Bertta Säv. ja san. trad. 1) Es. Siiri Angerkoski ja Eine Laine, laulu (100 %), 0' 45". 2) Unto Salminen, hyräily (off), 0' 15". 2) Es. Unto Salminen, laulu (100 %), 0' 20". 4) Es. Unto Salminen ja Sirkka Sipilä, laulu (100 %), 0' 15". Levytys: Heikki Tuominen ja Kaivohuoneen orkesteri "Melody Boys"; Odeon 228159, 1931. 11. Loppumusiikki Säv. ja sov. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesteri (off, lopputekstit), 0' 30". Huomautuksia: "Talkoolaiset" tanssivat musiikin numero 7 aikana, lapset numero 9:n aikana. Sirkka Sipilä laulaa skaaloja säestäen itseään pianolla (playback, tunnistamaton laulajatar, pianosäestys), 0' 30". - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |