Arvostelijoilla oli Turjan näytelmä vielä tuoreessa muistissa ja vertailu koitui elokuvasovitukselle epäedulliseksi. "SF:n Särkelä itte ei ollenkaan ole Turjan Särkelä", aloitti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 3.11.1947). "Valitettavasti. Se todettakoon suoraan ja selvitykseksi heti. Sillä Suomen kansalle jo vallan rakkaaksi käynyt näytelmä olisi toki sietänyt muuntaa filmiksi arvonsa mukaisella tavalla ja ennen kaikkea niin, että Särkelän keskeinen hahmo olisi saanut sekä tilaa että tilaisuutta osoittaa filmin runsain keinoin luontonsa, minänsä mittaa ja kehitystä. Nyt tuntui miltei siltä kuin olisi koko ja menestys jätetty yksinomaan Turjan mehevien repliikkien varaan eikä vaivauduttu itse filmistä tekemään paljon mitään."

Yleisesti elokuva koettiin "teatterimaisena", jopa "kuvitettuna kuunnelmana" (H. Lwg, Harry Lewing, Vapaa Sana 3.11.1947), ja I. U.:n (Irina Uvalmo, Työkansan Sanomat 4.11.1947) mielestä "Särkelä itte on malliesimerkki siitä, kuinka ei pidä tehdä filmiä. Tämä useille tuttu näytelmä on elokuvassa vain pelkkää teatteria." "Resultatet är beklämmande", tuomitsi G. B-s (Greta Brotherus, Nya Pressen 3.11.1947). "Vi får oss till livs andlösa monologer eller tröttsamma dialoger inför en orörlig och fantasilös kamera i olidligt fadd regi." Yhtä tyly oli H.K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 3.11.1947): "Någonting tråkigare och klumpigare än Särkelä själv - Särkelä itte får man söka efter med ljus och lykta. Det var som man plötsligt skulle ha gjort ett skutt tillbaka i tiden till ljudfilmens barndom."

"Jos Orvo Saarikivi olisi ohjannut Turjan kappaleen jossain teatterissa", pohti Ra. H. (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 2.11.1947), "olisi luultavasti voinut sanoa, että tämä oli hyvä ohjaus. Mutta filmiohjauksena hänen työtään ei voi kehua. Hänen olisi pitänyt ottaa koko Särkelä-jutun ympäristö mukaan, käydä kameroineen vierailemassa pitkin pohjalaista yhdyskuntaa, sovittaa vuoropuhelu milloin yhteen filmillisesti kiintoisaan ja ilmeikkäiseen paikkaan, milloin toiseen."

Ilta-Sanomien J-a N-nen (Juha Nevalainen, 1.11.1947) piti vaikutelmaa ohjauksesta "varsin kirjavana" ja jatkoi: "Joskin toisaalta havaitsee eräissä yksityiskohdissa - varsinkin muutamissa metreissä Särkelän suuren puheen aikana - välähdyksittäin oikein tyydyttävästi tykyttävää filmillistä hermoa, niin kokonaisuudesta jää kipeästi kaipaamaan suurempaa vapautuneisuutta teatterimaisuuden kahleista. Rennompi, liikkuvampi ja eloisampi ote olisi johtanut verrattomasti nautittavampaan tulokseen, niin näytelmän filmatisoinnista kuin onkin kysymys."

Aamulehden O. V-jä (Olavi Veistäjä, 2.11.1947) tavoitteli myönteistä näkökulmaa: "Elokuva paljasti toisaalta näytelmän heikkouden: sen draamallisen toiminnan puutteen - kaikkihan perustuu mehevään ja todella huvittavaan vuoropuheluun, joka ei filmissä tehonnut aivan samalla tavalla kuin näyttämöllä, mutta toisaalta taas elokuva, vaikka seurasikin yksityiskohdittain näytelmää, käytti onnistuneesti hyväkseen liikkuma-alaansa laajentaen sivuepisodien osuutta. Vuorosanat oli säilytetty samanlaisina ja lisäykset liittyivät hyvin näytelmän henkeen."

Äänityksen koettiin "jättävän paljon toivomisen varaa" (O. V-jä), mutta näyttelijöille irtosi myös kiitosta: "Särkelänä Uuno Laakso luo omintakeisen ja hauskan huumorin rikastuttaman luonnekuvan, josta todella kasvaa elävä ihminen", kirjoitti Ra. H. "Aku Korhosen Heroja eväskoreineen on astunut teatterilavalta suoraan kameran eteen mainion hauskana maalaisukkona, jonka naseva puhe osuu naulan kantaan."

"Nimiosa olisi tietysti ilman muuta kuulunut edesmenneelle Yrjö Tuomiselle, loistavimmalle Särkelällemme, mutta hyvin Uuno Laaksokin tämän kiitollisen osan näytteli", vertaili O. V-jä. "Hän oli henkisesti tuntuvasti Tuomista kevyempi, koleerisempi, tuoksahtelevampi ja liikkuvampi, enemmän oikeastaan karjalainen kuin pohjalainen Särkelä. Hän näyttelee enemmän kuin Tuominen, joka eli ja sulautui samaksi roolin kanssa, mutta ytimekäs ja riemullinen on Laaksokin, vallan verraton koko olemukseltaan saaden nasevasti esiin Särkelän luonteenpiirteet ja elävöittäen niitä herkullisin pikku detaljein kautta linjan."

"Mainettaan parempi", otsikoi Kari Uusitalo (Hyvinkään Sanomat 6.12.1986) itsenäisyyspäivän 1986 tv-esityksen arvionsa. "Nyt kohta 40 vuotta harteillaan ei Särkelä itte vaikuta enää kovinkaan huonolta elokuvalta moniin muihin aikalaisiinsa verrattuna." "Kuitenkin Särkelä itte on filmattua teatteria sanan myönteisessä merkityksessä", korosti puolestaan Pekka Huolman (Keskisuomalainen 6.12.1986). "Se on luontevasti ja maneerittomasti näyteltyä kansankomediaa, joka toimii täysin tyydyttävästi omissa puitteissaan."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.