@book{ Solr-kavi.elonet_elokuva_107865, title = {Kaunis Veera eli Ballaadi Saimaalta}, author = {Ville Salminen}, editor = {Osmo Harkimo and Armas Vallasvuo and Assi Nortia and Elna Hellman and Elsa Turakainen and Veikko Uusimäki and Rolf Labbart and Kalle Viherpuu and Uuno Laakso and Hannes Häyrinen and Eero Roine and Olavi Virta and Tuija Halonen and Hannes Kallio and Matti Aro and Eino Kaipainen and Kaarlo Wilska and Kaarlo Hiltunen and Mirjami Manelius and Kaarlo Karppanen and Ville Salminen and Toivo Särkkä and Auvo Nuotio and Kauko Käyhkö and Teijo Joutsela and Boris Levitzky and Sinikka Koskela and Väinö Luutonen and Olavi Suominen and Maija Autio and Lea Penttinen and Pentti Valkeala and Antero Ruuhonen and Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:
K. Aaltonen, Torsti Ahonlinna, R. Ahtiainen, Waldemar Baronin, Ingmar Englund, Hugo Huttunen, Armas Jokio, A. Kopra, Suoma Kouma, Airi Laurila, V. Lugas, O. Maidell, Erik Mattson, Auvo Nuotio, Oiva Ollikkala, Uno Onkinen, Ivan Putilin, E.K. Pietikäinen, Rajala, Toivo Sahlström, Toivo Sainio, Lasse Saxelin, Matti Tatti}, year = {1950}, note = {Tatu Pekkarisen laulelma Kaunis Veera (1942) nousi suosioltaan nopeasti lähes kansanlaulun asemaan. Samasta aiheesta Pekkarinen kirjoitti kuusi vuotta myöhemmin niin ikään erittäin suositun laulunäytelmän, jonka ensi-ilta oli talvella 1949 Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa. Näytelmä sisälsi laulujen ohella runsaasti huumoria ja romantiikkaa ja sen tapahtumaaika oli sijoitettu vuosisatamme alkuun.

Elokuvan tapahtumapaikkoina ovat Saimaa, Lappeenranta, Saimaan kanava ja Pietari sekä tietenkin itse tervahöyry Prinsessa Armada. Studiokuvien osuus rajoittuu pietarilaiseen ravintolaan, kofeinajaan. Käsikirjoitukseen sisältynyttä tsaarin urkkijan osuutta on lopullisessa elokuvassa lyhennetty tuntuvasti. Lyhennykset ja poisjätöt ovat tehneet juonenkehittelyn osittain perustelemattomaksi ja katkeilevaksi. Elokuvassa on myös tavallista runsaammin klaffivirheitä. Elokuvan loppupuolella on kohtaus, missä kaksi asiaankuulumatonta polkupyöräilijää ilmestyy kesken kaiken kuva-alaan kanavan laidalle. Suuritöisen, kymmeniä avustajia vaatineen mustalaisleirin tanssikohtauksen negatiivit valottuivat osittain ennen kehitystä laboratoriossa sattuneen vahingon vuoksi. Kuvauksia ei kuitenkaan uusittu, ja valottumavauriot näkyvät lopullisissa esityskopioissa.

Kauniin Veeran huumori rakentuu mm. erilaisista mustalaisvitseistä sekä laivamies Räävelin suuhun pannuista sananparsista, jotka ovat peräisin Lauri Postin 1936 toimittamasta, Helsingin Yliopiston Varsinais-suomalaisen Osakunnan keräämästä sananparsikokoelmasta. Elokuvatarkastamo määräsi poistettavaksi 33 sekunnin mittaisen jakson, missä ruhtinatar Prtsjenski istuu Zingalin päällä, ja kielsi elokuvan lapsilta, koska "1) suuriruhtinattaren lempimiskohtaukset hengeltään ovat siivottomia, 2) mustalaisparin puheet lapsen tekemisestä ovat lapsille sopimattomat, 3) Uuno Laakson suuhun pannut sananparret täynnä rivouksia, viinan viljelyllä hupailevia ja paikoin kaksimielisiä". Tuottajan valituksen jälkeen elokuvalautakunta hyväksyi kuitenkin elokuvan esitettäväksi myös lapsille, mutta säilytti leikkauspäätöksen.

Kaunis Veera aloitti Tuija Halosen elokuvauran ja se oli myös ensimmäinen elokuva, jossa Mirjami Manelius oli mukana. Seuraavassa elokuvassaan Noita palaa elämään (1952) Manelius esitti pääosaa nimellä Mirja Mane. Kauniissa Veerassa esiintyi myös ensi kerran tuleva Kipparikvartetti, tosin vain lainaten äänensä tervahöyryn miehistölle; ainoa omalla äänellään laulava on laivamies Pekkaa esittävä Olavi Virta.

Kaarlo Wilskan sukunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Vilska ja Mirjami Maneliuksen etunimi muodossa Mirjam.

Syystä tai toisesta ruorimiestä esittävä näyttelijä Väinö Luutonen ei ole saanut nimeään alkuteksteihin, vaikka osa on suurempi kuin monella mainitulla esiintyjällä. Jussien jaon yhteydessä tanssien suunnittelija ja ohjaaja Kaarlo Hiltunen sai Elokuvajournalistit ry:ltä kunniamaininnan Kauniin Veeran "liikunnallisesta puolesta". Raoul af Hällströmin kirjoitti Elokuva-Aitassa 24/1955, että "parasta meillä nähtyä elokuvakoreografiaa olivat Kaarlo Hiltusen sommittelemat tanssikohtaukset Kauniissa Veerassa". Tanssijat olivat Suomalaisen Oopperan baletista sekä Punaisen Myllyn näyttelijäkunnasta. Venäläisiä santarmeja esittivät kuvaajat Osmo Harkimo ja Pentti Valkeala, jolloin kuvauksen hoiti Olavi Tuomi.

Kuvauksia varten kunnostettiin Prinsessa Armadaksi vanha Saimaan tervahöyry, joka kuului Repola Oy:n aluksiin. Sen nimenä oli Pikisaari III, mutta kun se elokuvaa varten muutettiin Prinsessa Armadaksi, nimi rekisteröitiin virallisesti myös Lloydsin rekisteriin ja jäi pysyväksi. Laulun sanojen vuoksi ("parrulastissa seilattiin") alukseen rakennettiin parruista vain ontto kuori, minkä vuoksi se ui liian pinnassa. Alkukuvassa näkyvä, Suur-Saimaan ulapalla kulkeva laiva on sen vuoksi toinen, oikeassa syvyydessä uiva. Osa näyttelijöistä asui koko kuvausajan Prinsessa Armadassa, jonka ruuman kattoluukut muutettiin kattoikkunoiksi. Laiva toimi myöhemmin, vuodesta 1959, kahvilana Lappeenrannan satama-alueella.

Kauniin Veeran yleisönsuosio oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien esitysvuotensa ylivoimaisesti paras. Se oli katsotuin sitten SF-elokuvien Kulkurin valssi (1941) ja Kaivopuiston kaunis Regina (1941). Katsojia Kauniille Veeralle kertyi noin 900 000. Näiden elokuvien saavutukset löi vasta Tuntematon sotilas (1955).

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.}, url = {https://players.icareus.com/elonet/embed/vod/256256150} }