Haku

Häidenvietto Karjalan runomailla

Häiden vietto Karjalan runomailla (rinnakkaisnimi)
Bröllopsfest i Karelens runobygden (ruotsinkielinen nimi)
Karelian Wedding in the Land of the Kalevala (englanninkielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Häidenvietto Karjalan runomailla

Kalevalaseuran toimeksiannosta tehdyssä kansatieteellisessä mykkäelokuvassa Häidenvietto Karjalan runomailla (1921) esitellään rekonstruoituja perinteisiä rajakarjalaisia häämenoja. Elokuvan tapahtumat suunnitteli kansatieteilijä, professori U. T. Sirelius, ja sen ohjasi kansanmusiikin ja kansanrunouden asiantuntija, professori A. O. Väisänen. Elokuva kuvattiin Suojärven rajapitäjässä ja näyttelijöinä oli paikallisia asukkaita.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Kreditoimattomat näyttelijät
Lyyli Home, talon tytär, morsian
Olga Trofimov, talon ehtoisa emäntä, morsiamen äiti
Ivan Bombin, talon isäntä, morsiamen isä
Vaslei Purkunen, suosittu vieras, kerjäläinen
Matjoi Plattonen, täti, morsiamen itkettäjä
Outi Koivunen, kansanparantaja, tietäjäakka
Vanja Trofimov, sulhasen hääseurueen jäsen
Paul Tulehmo, sulhasen hääseurueen jäsen
Benjam Trofimov, sulhanen
Ivan Brelo, kanteleensoittaja
Paula Home, nuori tyttö morsiamen hääseurueessa
Anastasia Tertsunen, nuori tyttö morsiamen hääseurueessa
Aleksandra Molosofkin, morsiamen ystävä, tanhuaja
Soja Kuikka, morsiamen ystävä, tanhuaja
Klaudia Harakka, pikkutyttö morsiusparia saattelemassa
Maisun Miitrei, tanssiva mies pihamaalla
Muut tekijät
A.O. Väisänen, tuottaja
U. T. Sirelius, käsikirjoittaja
J. W. Mattila, kuvaaja
U. T. Sirelius, lavastaja
Suomen Biografi Osakeyhtiö, levittäjä
Fg-Naxos, levittäjä
Kreditoimattomat
Armas Launis, musiikki
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1921
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
28.02.1921
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Olympia
Filmikopioiden määrä
1 (arvio)
Muut näytökset
  • 27.02.1921 Helsinki: Kino-Palatsi kutsuvierasnäytäntö
  • 14.03.1921 Viipuri: Scala ensi-iltakierros
  • 29.03.1921 Tampere: Scala ensi-iltakierros
  • 14.04.1921 Lahti: Kino-Teatteri ensi-iltakierros
  • 31.10.1921 Turku: Lyyra V ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 08.01.1976 MTV1
  • 24.10.1978 MTV2
  • 28.02.2006 YleTeema
  • 28.02.2007 YleTeema
  • 04.03.2007 YleTeema
  • 28.02.2009 YleTeema
  • 25.04.2009 YLE Teema
  • 28.02.2010 YLE Teema
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Laatokka: näkymä Sortavalaan, laivalaituri, verkkokalastusta

Suojärvi: Bomban talo (morsiamen kotitalo) sekä Trofimovin talo Kuikkaniemen kylässä (sulhasen kotitalo)

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan
Studiot
Suojärvi: Kuikkaniemen kylä: J. P. Trofimovin tila

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan
Kuvausaika
Kesäkuu 1920

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan

Sisältöseloste
Näköalat Laatokalta aloittavat elokuvan, jonka ilmoitetaan alkuteksteissä syntyneen Kalevalaseuran tieteellisen retkikunnan matkalla kesällä 1920. Tämän jälkeen esitellään kosittavan neidon kotitalo, isäntä, emäntä sekä kosijoita odottava tytär. Kosijoiden saapuessa tytär patistetaan piiraiden tekoon. Puhemies esittää tervehdykset, kosijan isä tarjoaa lunnaaksi rahaa. Tyttären mieltä kysytään ja "hän suostuu sulhasiin". Sulhasväki saa liinoja vastalahjaksi. Lattia lakaistaan peräseinälle päin ja morsian heittää halkoja pöydän eteen, "jotta vastakin kävisi kosijoita". Morsiamen äiti kyselee tyttärensä tulevia kohtaloita arpomalla käyttäen välikappaleina neulaa ja rihmaa, kolikkoa sekä kolmea leipäpalaa.

Sulhasen kotitaloa esitellään. Se on morsiamen kotia vaatimattomampi kaksikerroksinen rakennus, jossa siinäkin navetta sijaitsee asumuksen yhteydessä; navetan oveen on tervalla maalattu ristejä, "jotta karja säilyisi vahingoilta". Lehmät lasketaan laitumelle loitsun kera: "Lasken lehmäni leholle, maion antajat aholle." Kuvia kylästä ja sen pyhäköstä säestetään: "Nurmet alla, pellot päällä, keskellä kylä välillä, kylän alla armas ranta."

Häitä edeltävänä iltana tapahtuu "neitsyt-kyly": morsian pyydetään saunaan itkuvirren sanoin ja saatetaan sinne laulaen kotikujaa myöten. Tästä lähtien morsian esiintyy pää peitettynä. Hänelle tehdään vuode pirtin kunniapaikalle, aamulla äiti herättää hänet itkuvirrellä. Tytär kertoo äidille unensa: "Olin makaavinani muurahaiskeolla, olin kävelevinäni veitsenterillä; pohjois-ilmalta tuli musta pilvi, josta satoi rautarakeita."

Häävieraita ja itkijöitä saapuu taloon. Kanteleensoittaja asettuu paikalleen: "Karkeloikaa, kasvinkumppanit, minun läylin lähtöhetkeni iloksi." "Neitsytpöytä", jossa tytöt laulavat, on sulhasen "ostettava" joukolleen makeisilla. "Saajanaiset" levittävät pöydälle sulhasväen liinan ja panevat sille oman leipänsä ja suola-astian. Morsiamen puolelta jaetaan lahjoina kirjailtuja pyyhinliinoja, joita käytetään airuenauhojen tapaan. Naimiskaupan lopulliseksi vahvistukseksi lyödään päreitä seinään ja leipiä yhteen.

Morsian tuodaan pirttiin puettuna lähtöä varten ja viedään sulhasen pöytään. Sulhanen nostaa pääliinaa tarkistaakseen, onko tyttö hänen, ja ottaa hänet viereensä pöydän taakse. "Hyvästijättövirsi" lauletaan, lähtöaika koittaa: "Kiitän mä iso sinua entisistäni eloista, kiitän mä emo sinua rinnoin ruokkieltuasi!"

Monen hevospelin hääsaattue ajaa sulhasen kotiin, minne väkeä saapuu myös veneillä järven yli. Saattue ajaa taloon palavien olkilyhteiden välitse, "läpi puhdistavan tulen". Portailla anoppi ripottelee ohraa morsiusparin päälle hedelmällisyyden merkiksi, omaiset siunaavat leivän kera. Aitassa morsiamen pää peitetään "naidun naisen lakilla". Perinteen mukaisesti morsian varoo, etteivät hänen jalkansa ja helmansa kosketa kynnykseen eikä ovenpieliin. Sulhasen isä pudottaa hunnun päreellä ja nuorta paria siunataan leivällä: "Hyvä mutso, kaunis mutso, mutso valkeanverevä!"

Häiden jälkeen nuoriso viettää iltaa maantiesillalla. Epilogissa "Elämän arkipäivä" nähdään väkeä kaskenvierrossa.

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan
Aiheet
Lehdistöarviot
"Nähdyn johdosta on täysi syy onnitella Kalevalaseuran retkikuntaa tämän ensimmäisen saavutuksen johdosta uudella alalla", kiitti Iltalehden (28.2.1921) nimetön kirjoittaja. "Otetut kuvat vastaavat tarkoitustaan. Kansa, joka Kalevalan on laulanut, astuu niissä ilmielävänä eteemme tapoineen ja luonteineen. Kuvasarja on kappale kansallista kulttuurihistoriaa kuvattuna välittömyydellä, johon paraankan kynän kirjoittamat kuvaukset eivät pystyisi. Ohjaus ja valokuvaaja ovat vaikeissa olosuhteissa suoritetusta ja suuritöisestä tehtävästään suoriutuneet kiitosta ansaitsevalla tavalla."

Arvio toistui sellaisenaan Karjala-lehdessä 13.3.1921 ja Etelä-Suomen Sanomissa 14.4.1921. Iltalehdessä (5.3.1921) nimimerkki E. H. puuttui myös Armas Launiksen taustamusiikkiin: "Musiikki luontuu varsin osuvasti kuvasarjan sävellelliseksi taustaksi ja kohottaa etenkin mollisävyisisissä kohdissaan - esim. kehtolaulu ja itkuvirsi Kullervosta - kuvasarjan tunnelmaa. Myöskin loitsu, joka nyt säestää ilmielävää kansanomaista loitsua, on erikoisuutena mainittava. Musiikkisovitelma ansaitsee Järnefeltin musiikin ohella Lauluun tulipunaisesta kukasta huomiota vartavasten sepitettynä suomalaisena 'filmimusiikkina'. Käytän tilaisuutta vielä myöskin filmin itsensä erinomaisen mielenkiintoisuuden toteamiseksi."

"De flesta av de agerande verka fullkomligt oberörda naturbarn", koki Clou (Dagens Press 28.2.1921). "De visa ingen nervositet inför kamerans småknäppande. I stort sett ha bilderna även blivit lyckade. De äga ursprunglighetens charm. Naturscenerierna väcka den rätta föreställningen om den karelska bygden. Vad föregivandet av bröllopssederna beträffar skall det medges, att det för den blaserade filmbesökaren uppenbarar flera longeurer, men för den kulturhistoriskt intresserade utgör det ett i sitt slag förträffligt dokument över bröllopsriternas fem viktiga moment: frieriet, besöket i brudgummens hem, aftonen före bröllopet, avskedsfesten och bröllopet i brudgummens hem."

"Taustanaan Karjalan koskemattoman luonnon ihanuudet", maalaili E. T-vi (Einari Teräskivi, Helsingin Sanomat 28.2.1921), "kansan uhkeat asunnot ja itäisen etuvartioheimon olemuksen erikoisuudet liikkuvat harvinaiset filminäyttelijät, suojärveläiset kansanmiehet ja naiset, luontevasti ja esittävät osansa ikäänkuin ei filmikonetta olisikaan saapuvilla. Kaikessa huomaa myös harvinaisten 'filmitirehtöörien' tehneen työtä sillä suurella asiantuntemuksella, joita yllämainitut tutkijat edustavat."

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan
Taustaa
Ajatus Kalevalan elokuvaamisesta oli ensimmäisen kerran nostettu esiin lokakuussa 1919 perustetun Ab Finsk Filmkonst - Suomen Filmitaide Oy:n tuotantosuunnitelmia julkistettaessa. Kun yhtiön toiminta käytännössä tyrehtyi heti alkuunsa, ajatukseen tarttui vastaperustettu Kalevalaseura, joka talvella 1920 tiedusteli eräiden Kalevalan asiantuntijoiden mielipidettä hankkeesta. Kiertokyselyyn saatiin kaikkiaan 11 vastausta, joissa otettiin kantaa sekä puolesta että vastaan. Jyrkimmin kielteinen oli kuvanveistäjä Emil Wikströmin suhtautuminen: "Kerrassaan mahdottomuus."

Seuran kansa- ja muinaistieteellisen osaston ehdotuksesta päätettiin 8.4.1920 pidetyssä kokouksessa elokuvaushanke toteuttaa puhtaan näytelmäelokuvan asemesta kansatieteellisemmältä pohjalta ja ryhtyä "elävin kuvin ikuistuttamaan vanhoja suomalaisia perinnäistapoja". "Filmikone" saatiin maksutta käyttöön Suomen Biografi Oy:ltä, ja kuvaajaksi kiinnitettiin taiteilija J. W. Mattila. Kesällä 1920 tapahtuvan filmausretken paikaksi valittiin Suojärvi. Retken johtajana ja kansatieteellisenä asiantuntijana toimi U. T. Sirelius, folkloristiikan asiantuntijana Väinö Salminen ja kansanmusiikin sekä suorasanaisen kansanrunouden tuntijana ynnä taloudenhoitajana ja elokuvan ohjaajana A. O. Väisänen.

Lopulliseksi aiheeksi valikoituivat rajakarjalaiset häämenot, jotka lavastettiin vartavasten kuvauksia varten. Elokuva jakautuu viiteen osaan: 1) kosinta, 2) sulhasen kodin katsojaiset, 3) läksiäiset, 4) häämatka ja 5) häät sulhasen kotona. Häidenvieton kuvaus ei edusta suojärveläistä perinnettä, vaan on retkikunnan näkemysten mukainen rekonstruktio. Loppuun liitettiin lyhyehkö kaskenviertoa ja kaskimaan kyntöä esittelevä jakso. Morsiamen kotia sai esittää Bomban talo ja sulhasen kotia toinen, tuntuvasti vaatimattomampi suojärveläinen talo. Kauppias J. P. Trofimovin maille Suojärven Kuikkaniemeen rakennettiin sisäkuvauksia varten hirsinen pirttirakennelma, joka suunniteltiin siten, että kuvaukset voitiin toteuttaa luonnonvalossa. Sähkövirtaa ei paikkakunnalla vielä ollut.

Esiintyjät värvättiin Suojärveltä sekä sen naapuripitäjästä Porajärveltä, joka tuolloin hallinnollisesti kuului Suomeen. Elokuvan esiintyjien nimimuodot on muokattu Elonetissa kuvausajankohdan mukaisiksi. Kai Tulehmon sukuselvityksen mukaan kanteleensoittajina tunnetut Vanja (Ivan) ja Paul Trofimov muuttivat sukunimensä, Vanjan sukunimeksi tuli 29.12.1930 Tallas (virallistettu) ja Paul oli jo vuonna 1918 muuttanut nimensä Tulehmoksi. Elokuvassa he eivät soita kannelta vaan soittajana on Iivana Brelo. Vanja Tallas esiintyi myös dokumenttielokuvassa Kalevalan mailta (1935). Sulhasta esittävä Benjam Trofimov muutti sukunimensä puolestaan vuonna 1928 Tervakseksi. Elokuvaa varten Armas Launis sovitti musiikkia Seitsemän veljestä- ja Kullervo -oopperoistaan.

Elokuvan yleisömenestys edusti teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa. Ulkomailla tapahtuvia esityksiä varten tehtiin englanninkielisin välitekstein varustettu versio, joka sai nimekseen Wedding in poetic Karjala.

Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa ei ole elokuvan käsikirjoitusmateriaalia, julistetta tai valokuvia.

Mainos-TV esitti 8.1.1976 elokuvasta osia nimellä Häät Suojärvellä 1920. Ohjelman pituus mainoskatkoineen oli 30 minuuttia ja nähtiin uusintana 24.10.1978. Elokuva Häiden vietto Karjalan runomailla sai varsinaisen ensiesityksensä televisiossa YleTeemalla vuonna 2006. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) julkaisi elokuvan dvd:n samana vuonna.

- Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan
Musiikki
Armas Launis sovitti elokuvan ensi-iltaan kvintetille kohtauksia oopperoistaan Kullervo (mm. kehtolaulun ja itkuvirren) ja Seitsemän veljestä, sekä sävelsi elokuvaa varten mm. tanssin häiden karkelokohtauksessa ja loitsumusiikin.

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
11170
Tarkastuspäivä
25.02.1921
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
1500 m
Ikäraja
S
Osia
4
Tarkastuttaja
Kalevalaseura-säätiö
Muut tiedot
VET:n nippunumero 3938.
Aihe
karjalaishäiden kuvausta
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
11170
Tarkastuspäivä
07.06.1985
Formaatti
16 mm
Pituus/leikattu
550 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Osia
1
Tarkastuttaja
Suomen elokuva-arkisto SEA
Aihe
karjalaishäiden kuvausta
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
mykkä
Kuvasuhde
1,33:1
Kesto
66 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Kieli
suomi