Varakas it-alalla työskentelevä lapseton kolmikymppinen espoolainen aviopari, Katri ja Janne Saari, ei ole lomia ehtinyt pitämään. Janne on jättämässä riitaisesti työpaikkansa ja siirtymässä Erik Stenin yritykseen. Ylellisillä kutsuillaan Erik sanoo Jannen elävän viimeisiä hetkiään ei-miljonäärinä. Tuttavapiiri harrastaa extreme-matkailua ja Katri ja Janne haluavat trendiin mukaan – ja mieluiten olla askeleen muita edellä. Juhlissa matkailuyrittäjä Heino ihastelee Jannen "Pyhimys-Volvoa" ja mainostaa elämyspalveluaan unohtumattomaksi.

Eksoottisimmaksi nousee Heinon tarjoama elämysmatka työttömän arkeen Helsingin Jakomäkeen, roolileikki, joka vaatii "uskallusta tuntea, miltä elämä todella tuntuu". Tätä varten Katrin ja Jannen tulee luopua kaikesta entiseen elämään liittyvästä: passit, luottokortit ja omakotitalon avaimet pannaan kuoreen, joka suljetaan Heinon toimistolla. He eivät saa avata kuorta kuukauteen. Mukaansa he saavat neljä pientä kuorta, joissa kussakin on viikon työttömyyspäivärahaa vastaava summa. Sillä heidän, työttömän jakomäkeläispariskunnan, tulee selvitä.

Ensimmäisenä yönä he heräävät naapurien metelöintiin ja aamulla asunnon "nostalginen" karuus paljastuu heille. Kauppareissulla he tapaavat naapurinsa Heikin, Kitin ja heidän Taru-tyttärensä, käyvät paikallisessa pubissa ja aterioivat nakkikioskilla. Janne esittäytyy yläkerran asukkaalle, Karille, joka välittömästi uhkaa veitsellä luullen häntä kätyriksi, kunnes paikalle saapuva Heikki tunnistaa hänet. Kiti järjestää lettukekkerit, joilla kanta-asukkaat ja tulokkaat tutustuvat. Miehet istuvat pitkälle yöhön kaljakorin ääressä ja kuuntelevat Hurriganesia. Kotona Katri haluaa rakastella rajusti, mutta kömpelyys vie tunnelman.

Kun Katri saa tarpeekseen pihistelystä, he avaavat loput rahakuoret, joista löytyy vain joitakin kolikoita ja paperilappusia. He yrittävät tavoittaa Heinoa, mutta puhelinnumero ei ole käytössä, toimisto on tyhjä ja nimikyltti poissa. Käy ilmi, että Heino on huijannut heitä vaihtamalla arvoesinekuoren: passit ja luottokortit ovat poissa ja Espoon kodissa on uudet asukkaat. He selvittävät asiaa poliisiasemalla, mutta vaikka poliisi uskookin huijauksen tapahtuneen, talokauppa on tehty muodollisesti oikein. Katri ja Janne palaavat Jakomäkeen ja ajautuvat riitaan. Katri torjuu Jannen lähestymisyrityksen: "Et koske muhun enää ikinä".

Janne pyytää apua Erikiltä, joka suhtautuu torjuvasti ja pitää häntä "luuserina". Janne yrittää saada alansa töitä, mutta läpikuultava varattomuus ja edellisen työantajan nurjat sanat osoittautuvat ylikäymättömäksi esteeksi. Hän saa kuitenkin paikan pitsalähettinä. Nälissään Katri ehtii turvautumaan naapureihinsa, jotka tarjoavat aterian. Kotona Katri ja Janne lähentyvät toisiaan.

Kirpputorilla Katri huomaa rasian, joka sisältää heidän valokuviaan. Rasian löytäneen kauppiaan kanssa he käyvät läpi poliisin tunnistuskuvia, joista Heinoa ei löydy. Katri piirtää Heinosta kuvan, jonka avulla Janne löytää kiinteistövälittäjän, joka johdattaa hänet miehen jäljille. Tällä välin Katrin ja Karin kohtaaminen on päätynyt pikapanoon, josta kotiin palaava Janne heidät yllättää. Hän käy Karin kimppuun, mutta ryntää sitten pois. Illalla aviopari ruotii tapahtunutta pitsataksissa istuen, ja Katri kertoo olevansa raskaana Jannelle. Lopulta he lähtevät yhdessä jäljittämään Heinoa, löytävät Jannen Volvon ja jäävät yöksi väijymään. Kun Heino aamulla lähtee liikkeelle, Janne tavoittaa hänet takaa-ajon jälkeen ja lyö miehen nenän verille. Katri ja Janne hoivaavat Heinon kuntoon ja uskovat hänen selitykseensä petollisesta liikekumppanista ja sopivat tapaavansa poliisiasemalla. Pian miehen lähdettyä he kuitenkin ymmärtävät tulleensa jälleen huijatuksi. Janne juoksee Heinon perään ja Heikin peliin puuttumisen jälkeen mies joutuu kiinni.

Kari, Heikki ja Kiti ovat mukana muuttamassa Katria ja Jannea heidän Espoon kotiinsa. Kari kiinnittää lahjoittamansa kattovalaisimen ja Heikki kytkee musiikkilaitteet ja Hurriganesin I Will Stay soi. Katri tuntee vauvan liikahtavan vatsassaan ja katsoo Jannea, joka hymyilee takaisin. Vankilassa Heino harjoittaa bisneksiään uuden asiakaskunnan parissa.

- Teksti: Jorma Junttila (2011) / Suomen kansallisfilmografia.