Haku

Katupeilin takana

Idylli menneiltä ajoilta (alaotsikko)
"Då Mormor var ung" (ruotsinkielinen nimi)
En idyll från forna tider (ruotsinkielinen alaotsikko)
Då mormor var ung (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Behind the Mirror in the Window (englanninkielinen käännösnimi)
Derrière le miroir de la rue (ranskankielinen käännösnimi)
Hinter den Fensterspiegel (saksankielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Katupeilin takana

Toivo Särkän ohjaama ja Serpin samannimisen näytelmänsä pohjalta käsikirjoittama Katupeilin takana (1949) on idyllinen epookkielokuva ja romanttinen komedia varakkaan porvarisperheen elämästä 1800-luvun lopussa. Vappu Biörcke (Eeva-Kaarina Volanen) ja Kaarlo Härkönen (Matti Ranin) tutustuvat kesällä maaseudulla Vapun Jalle-sedän (Uuno Laakso) syntymäpäivillä. Helsingissä nuoret jatkavat toistensa tapaamista Vapun tädin, moster Mellan (Henny Waljus) pitäessä heitä hyväksyvästi silmällä. Vapun isä kauppaneuvos Ossian Biörcke (Helge Ranin) ei kuitenkaan ole yhtä hyväksyvä, kun hänen tyttärensä tekemiset alkavat paljastua.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Eeva-Kaarina Volanen, Valborg Biörcke, Vappu
Helge Ranin, kamarineuvos Ossian Biörcke, Ossi
Henny Valjus, Emelie Lindh, moster Mella
Uuno Laakso, ratsumestari Hjalmar Biörcke, Jalle
Rauha Rentola, Elisabeth Heckler, Liisi
Birgit Kronström, Sonja Brandt, ent. Wulff
Matti Ranin, maisteri Kaarlo Härkönen, Kalle
Lasse Pöysti, ylioppilas Arvid Molander
Unto Salminen, tohtori Einar Heckler
Kyllikki Väre, ylioppilas Elma Lindgren
Ida Salmi, ruustinna Molander
Jalmari Rinne, rovasti William Molander
Annie Sundman, Savilahden armo
Kalle Rouni, Gustav, Savilahden herra
Rafael Pihlaja, Waldemar, senaattori
Mauri Jaakkola, Joose-renki
Aarne Laine, apteekkari
Ester Kasurinen, Liinu-sisäkkö
Kerttu Salmi, Nastja, Sonjan palvelija
Aino Lehtimäki, Justiina, Koivuniemen emännöitsijä
Elsa Nyström, tunnistamaton rooli
Maininki Sippola, 2. daami senaattorin luona
Sirkka Lindau, 1. daami senaattorin luona
Otto Noro, vanha mies elopellolla
Ilmi Parkkari, nuori nainen elopellolla
Irja Kuusla, vanhahko nainen elopellolla
Leo Mikander, poika elopellolla
Tuula Usva, Vapun tyttärentytär (poisleikattu rooli)
Kreditoimattomat näyttelijät
Edvin Kajanne, Jallen syntymäpäivävieras
Pentti Valkeala, Jallen syntymäpäivävieras
Maila Toivo, Jallen syntymäpäivävieras
Tarmo Manni, Axel Gallén
Martti Katajisto, Jean Sibelius
Heikki Savolainen, Väinämöinen kuvaelmassa
Joel Asikainen, juhlavieras
Elsa Turakainen, nainen hotelli Kleineh'en käytävässä
Ulla Oksanen, Liisin ja Einarin tytär
Jorma Waronen, Gute Nacht -laulun laulaja
Rolf Kristoffersson, Gute Nacht -laulun laulaja
Mika Savonen, Gute Nacht -laulun laulaja
Eero Laurila, Gute Nacht -laulun laulaja
Esko Salminen, pikkupoika laivalaiturilla
Martti Viitanen, pikkupoika laivarannassa
Avustajat
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: Mej-Ling Axberg, Olavi Haapalainen, I. Harjapää, I. Jokinen, Mirjam Joutsen, Vappu Jurkka, T. Kiiveri, Niemelä, Mikko Niskanen, Å. Nyman, A. Palotie, Jalmari Parikka, Laila Rihte, O. Söderberg, Kalle Viherpuu, R. Virta, S. Wuorio, Heikki Wärtsi (Lähde: SKF 4)
Muut tekijät
Serp, käsikirjoittaja
Esko Töyri, kuva
Armas Vallasvuo, leikkaaja
Kurt Vilja, ääni
Heikki Aaltoila, musiikki
Karl Fager, rakennelmat (lavastus)
William Reunanen, naamioitsija
Bertil Holmström, järjestäjä
Leo Sarri, järjestäjä
Maila Toivo, kuvaussihteeri
Tuulikki Uskali, kampaaja
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, levittäjä
Yleisradio / Tallennepalvelu, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: Mej-Ling Axberg, Olavi Haapalainen, I. Harjapää, I. Jokinen, Mirjam Joutsen, Vappu Jurkka, T. Kiiveri, Niemelä, Mikko Niskanen, Å. Nyman, A. Palotie, Jalmari Parikka, Laila Rihte, O. Söderberg, Kalle Viherpuu, R. Virta, S. Wuorio, Heikki Wärtsi (Lähde: SKF 4)
Kreditoimattomat
T. J. Särkkä, tuottaja
Senja Soitso, naamiointi
Siviä Friskberg, kampaaja
Alf Salin, studiopäällikkö
Kauno Laine, kamera-assistentti
Pentti Auer, kuvausryhmän jäsen
Olavi Tuomi, klaffi
Erkki Tolvanen, valokuvat
Päivi Kosonen, valokuvat (Studio Tenhovaara)
Pentti Riihimäki, valokuvat
Eka Karppanen, alkutekstit
Jorma Waronen, muusikko (laulu Gute Nacht)
Martti Ruutu, muusikko (laulu Gute Nacht)
Eino S. Rahikainen, muusikko (laulu Gute Nacht)
Taisto Ilmari Konttinen, muusikko (laulu Gute Nacht)
Olavi Korte, muusikko (laulu Gute Nacht)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
2 195 232 mk
Julkaistu
1949
Alkuteos

Serp: Katupeilin takana. 3-näytöksinen idylli menneiltä ajoilta. Porvoo: WSOY, 1947. (näytelmä, kantaesitys: Suomen Kansallisteatteri 4.12.1946)

Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
04.11.1949
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Rex, Tuulensuu
Lahti: Kinema
Pori: Asto
Tampere: Kino
Turku: Bio-Bio
Filmikopioiden määrä
8
Muut näytökset
  • 06.11.1949 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 20.11.1949 Kuopio: Kuvakukko ensi-iltakierros
  • 31.12.1949 Jyväskylä: Suomi-Elo ensi-iltakierros
  • 10.03.1950 Oulu: Bio Kiistola ensi-iltakierros
  • 02.05.1958 Helsinki: Bio-Bio uusintaensi-ilta
Televisioesitykset
  • 25.12.1958 STV
  • 05.02.1961 STV Katsojia: 330 000
  • 03.04.1965 MTV1 Katsojia: 820 000
  • 29.04.1969 TV1 Katsojia: 1 920 000
  • 27.02.1971 MTV2 Katsojia: 380 000
  • 05.12.1974 TV1 Katsojia: 1 080 000
  • 19.11.1986 TV1 Katsojia: 1 069 000
  • 17.07.1992 TV1
  • 24.11.1995 TV2
  • 13.01.1999 TV1
  • 25.08.2004 YLE TV1
  • 27.12.2006 YLE TV1
  • 09.03.2010 YLE TV2
  • 23.04.2013 YLE TV1
  • 09.10.2014 YLE TV1
  • 26.02.2016 YLE TV1
  • 13.08.2018 YLE TV1
  • 27.07.2020 YLE TV1
Palkinnot
Jussit 1950: paras ohjaus: Toivo Särkkä; paras käsikirjoitus: Serp; paras kuvaus: Esko Töyri (myös elokuvista Rosvo Roope ja Hallin Janne); paras naispääosa: Eeva-Kaarina Volanen (myös elokuvasta Hallin Janne); paras miessivuosa: Uuno Laakso.
Ulkomaanmyynti
TV1, Ruotsi
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Tuusula: Gustavelundin kartano kirkonkylässä (Koivuniemi)

Helsinki: Rahapajankatu 1, Matkustajalaituri Eteläsatamassa, Helsingin yliopiston klinikan piha Unioninkatu 38 (Biörcken perheen asuintalo), Töölönlahden ranta

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Sisäkuvat

Helsinki: Vanhan ylioppilastalon aula ja juhlasali Mannerheimintie 3 (Ylioppilastalo), Kaupungintalon juhlasali Pohjoinen Esplanaadikatu 11-13 (Seurahuoneen juhlasali)

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Studiot

Helsinki: SF-hallit (A-halli)

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Kuvausaika
Kesä 1949
Sisältöseloste

On vuosi 1892. Vappu Biörcke viettää kesää setänsä Jallen kartanossa, seuranaan edesmenneen äitinsä sisar, moster Mella. Pyöräillessään maantiellä Vappu väistää heinäkuormaa ja kaatuu korkeine pyörineen tien oheen. Apuun rientää kuorman päällä istunut nuorukainen Kalle, joka saattaa Vapun kartanon portille. Kun pitäjän kerma kokoontuu Jallen syntymäpäiville, vieraiden joukossa on myös Kalle, joka osoittautuu maisteri Kaarlo Härköseksi, rovasti Molanderin ylioppilaspojan Arvidin osakuntatoveriksi. Äitinsä mieliksi Arvid, joka on kiinnostunut vain eläintieteestä, yrittää osoittaa huomiotaan Vapulle ja pyytää tätä tanssiin. Kalle ehtii kuitenkin ensin ja ruustinnan närkästykseksi he viettävät koko illan yhdessä. Hyvästellessään Kalle pyytää Vapulta, että saisi käydä tervehtimässä tätä Helsingissä.

Seuraavana päivänä Vappu ja Mella matkustavat Helsinkiin, sillä Vapun isä, kamarineuvos Ossian Biörcke, on kirjoittanut palaavansa ulkomailta. Vapun ja Mellan lisäksi Vapun sisar Liisi ja hänen lääkärimiehensä Einar ovat vastaanottamassa laivalla saapuvaa kamarineuvosta, joka kertoo tutustuneensa Wiesbadenissa viehättävään leskirouvaan Sonja Brandtiin.

Matkalla soittotunnille Vappu tapaa naisasiaa ajavan ylioppilas Elma Lindgrenin. Kahvilassa heidän seuraansa liittyy Kalle, joka saattaa Vapun kotiin ja pyytää tätä esiintymään Ainona kuvaelmassa, jonka ohjaa nimekäs nuori taiteilija Axel Gallen ylioppilaiden juhlassa Hyrynsalmen köyhien hyväksi. Kun Vappu ja Mella käyvät Suomalaisessa Teatterissa katsomassa Romeota ja Juliaa Axel Ahlbergin ja Ida Aalbergin tulkitsemana, he väliajalla näkevät lämpiössä Gallénin Jean Sibeliuksen seurassa. Yöllä Vappu herää Kallen johtamaan ylioppilaiden serenadiin.

Kamarineuvos toivoo saavansa virkanimityksen Pietariin. Osoittaakseen uskollisuuttaan hallitsijalle hän aikoo osallistua seurapiiri tilaisuuteen Venäjän hätääkärsivien hyväksi ja kieltää Vappua osallistumasta ylioppilaiden juhlaan, joka järjestetään samana iltana. Kun Jalle yllättäen saapuu kaupunkiin, Vappu valittaa asiasta hänelle. Liisi, jonka huolena on saada Vappu hienoihin naimisiin, paheksuu hänen seurusteluaan Kallen kanssa. Kun Liisi ilmoittaa, että heidän isänsä aikoo uuteen avioon Sonja Brandtin kanssa, Vappu vihastuu kaksin verroin ja osoittaa mieltään isälleen.

Juhlailtana Vappu teeskentelee hammassärkyä ja sulkeutuu huoneeseensa, mistä hän karkaa ylioppilaiden tilaisuuteen. Jalle pitää seuraa Mellalle, kosii tätä ja saa puolittaisen lupauksen. Hän ilmestyy myös Ylioppilastalolle ja näkee Vapun esiintyvän kuvaelmassa. Arvid yrittää jälleen tanssia Vapun kanssa, mutta Kalle pitää tytön itsellään, kunnes tämän on aika palata. Kalle saattaa Vappua, joka pyytää miehen huoneeseensa.

Samaan aikaan Ossian, Sonja, Liisi ja Einar osallistuvat hyväntekeväisyysjuhlaan Seurahuoneella: Ossian on tyytyväinen Sonjan herättämästä huomiosta. Kun he palaavat kotiin myöhäiselle illalliselle, Jalle tulee paljastaneeksi, että Vappu on esiintynyt toisessa juhlassa. Vappu tunnustaa ja esittelee seurueelle Kaarlo Härkösen. Kamarineuvos pitää tapahtumaa skandaalina ja moittii jyrkin sanoin Kallea, jolloin Vappu ottaa kaiken syyn niskoilleen. Kalle lähtee, Vappu vetäytyy itkien huoneeseensa, minne Sonja tulee lohduttamaan häntä ja sanoo ymmärtävänsä tytön tunteet. Sonja pyytää Jallea, joka osoittautuu hänen vanhaksi tuttavakseen, saattamaan hänet kotiin.

Seuraavana aamuna Sonja teeskentelee sairasta eikä suostu tapaamaan Ossiania, joka aamukävelyllään lisäksi kuulee saaneensa kilpailijan Pietarin-virkaan. Kun Arvid tulee noutamaan Vapun lupaamaa Python-käärmeen nahkaa, kamarineuvos aluksi käsittää hänen kosivan Vappua ja on hänen perhetaustansa tuntien myötämielinen. Pian paikalle saapuvat myös Jalle ja Sonja, sekä Jallen rohkaisema ja valmistelema Kalle, joka pyytää kamarineuvokselta Vapun kättä. Hän saa aluksi jyrkästi kieltävän vastauksen, kunnes käy ilmi, että hän on kamarineuvoksen vanhan osakuntatoverin Räisälän rovastin poika, mikä muuttaa kaiken. Kun Vappu ja Kalle jäävät kahden kesken, he tunnustavat rakkautensa ja suutelevat ensi kerran. Myös Jalle ja Mella sekä Ossian ja Sonja ovat tahoillaan päässeet sopimukseen naimisiinmenosta. Kaikki kolme pariskuntaa juhlivat yhdessä: "Ja nyt samppanjaa", Jalle huudahtaa.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

"SF:n sadas elokuva on todella kunniaksi viisitoista vuotta toimineelle valmistamolle", aloitti E. T-la (Eugen Terttula, Suomen Sosialidemokraatti 6.11.1949) kiteyttäen arvostelujen yleislinjan. "Tämä Serpin herttainen perhekronikka on valkokankaalla kukaties valloittavampikin kuin näyttämöllä [- -] saamme viiden vuosikymmenen takaisen Helsingin elämästä mitä herkullisimman ja täyteläisimmän kuvan." "Serp on muuttanut suositun näytelmänsä elokuvaksi ja tehnyt sen niin taitavasti, ettei siinä teatterinmakua enää ole olemassakaan", uskoi Ra. H. (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 6.11.1949).

Tyylikästä ja täyteläistä ajankuvaa kiittelivät lähes kaikki arvostelijat. Ruotsalaisuuksia vilisevä kielikin havaittiin nyt hyväksi tyyli- ja taidekeinoksi: "En god del av charmen ligger i att filmen skildrar ett 'svenkst' högreståndsliv - antytt genom mängden av svenska stickrepliker - där t.ex. namnet Härkönen ter sig helt simpelt och beklagligt för namnets bärare", analysoi B. P-m (Bengt Pihström, Nya Pressen 5.5.1958) elokuvan uusintaesityksen aikaan 1958. Samaan kiinnitti huomiota Hufvudstadsbladetin G. B-s (Greta Brotherus, 4.5.1958).

Elokuvan hyväntuulisen viihteellisyyden mukana saivat kiitosta näyttelijät. Aamulehden O. V-jä:n (Olavi Veistäjä, 6.11.1949) mukaan: "[- -] kaikissa näytteli]ätehtävissä onkin oivallisia voimia. Ennen muita on mainittava Helge Ranin kamarineuvos Biörckinä, todellisena aikansa herrasmies-ilmestyksenä, kultivoituneena, mahdikkaana aikansa tapojen ilmentäjänä. Moster Mellana Henny Valjus tavoittaa tämän tehtävän ytimen täydellisesti. Uuno Laakso rehevänä ja suorapuheisena ratsumestari Jallena [- -] ja tietysti Eeva-Kaarina Volanen Valborgina. Hänen herkkyytensä, välittömyytensä ja eläytymisensä ovat aivan harvinainen taivaan lahja."

"Eeva-Kaarina Volanen on raikas ja ryöpsähtelevä Vappu ja hänen säihkyvän välitön näyttelemisensä vahvistaa yhä uskoamme siihen, että elokuvamme omistaa hänessä tällä hetkellä korvaamattoman kyvyn. Maisteri Kalle Härkösenä on Matti Ranin, jonka suomalaisuus on oivallisen suoraselkäistä ja miehekästä", kuvaili Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 5.11.1949). "Matti Raninin Kalle Härkönen on elokuvan suurin yllätys: äkkinäisempää ja voitollisempaa sankariesiintymistä ei ole nähty kotimaisella valkokankaalla pitkiin aikoihin", kirjoitti E. T-la.

Ylioppilaslehden J. T-i (Jouko Tyyri, 24.11.1949) nosti esiin monien muiden arvostelijoiden sivuuttaman ominaisuuden: "Tulee vain epäilleeksi, onko ollut katsomassa elokuvaa vai teatteria. Teatterina Katupeilin takana on nokkela, paikoin idyllinen, paikoin sangen repäiseväkin komedia. Ehdottomasti tekee viisaammin, jos katselee sitä teatterina. Sinänsä ja teatterissa hauska dialogin osuus vaikuttaa filmissä häiritsevän suhteettomalta."

Esko Töyrin kuvausta kiitettiin monissa arvosteluissa, samoin ohjausta. "Katupeilin takana on sanottu Toivo Särkän parhaaksi ohjaajantyöksi ja tuskinpa siinä paljonkaan on erehdytty. Hänen parhaisiinsa se ainakin kuuluu", kirjoitti Valma Kivitie Elokuva-Aitassa (10/1958) uusintaensi-illan jälkeen. Särkän toteuttaman ajankuvaan palattiin yhä uudelleen. "Särkkä har här trollat fram en förunderligt levande och påtaglig tidsstämning, interiörerna är minutiöst konstruerade in i minsta detalj - utan att man en enda gång får intryck av livlös kuliss. [- -] ni får ett stycke elegant fångad kulturhistoria" (Nya Pressen 4.2.1961).

"Katupeilin takana on säilyttänyt siroutensa ja viehkeytensä erittäin hyvin aikojen saatossa", arvioi Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti 19.11.1986) vuoden 1986 televisioesityksen yhteydessä. "Voidaan puhua suomalaisen elokuvan miniklassikosta, eräänlaisesta kansallisesta biedermeyerista, jonka porvarillisen maailmankuvan ottaa vastaan ongelmattoman ja raikkaan nostalgisena kokemuksena. Katupelin takana saattaa olla T. J. Särkän ohjaajanuran huippu."

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Taustaa

Serpin, Seere Salmisen komedinen tapainkuvaus Katupeilin takana sijoittui vuosisadan lopun Helsinkiin ja sai alkunsa siitä, että kirjailija joutui erään toisen työnsä yhteydessä käymään läpi sen ajan Päivälehden numeroita. "Pienessä loppurepliikissä" näytelmän painetussa versiossa Serp kuvaili löytöretkeään kadonneeseen aikaan: "Metrijärjestelmä astui voimaan ja toi mukanaan huvittavia kommelluksia, naisasia-aate alkoi rynnistää esille ja nostatti vanhoillisissa vastustusta, eräät uudet romaanit ja maalaukset herättivät pahennusta, väiteltiin nuorison turmeluksesta - jo silloin!

Noista vanhoista lehdistä löysin myös ne kaksi juhlaa, joista näytelmässäni puhutaan. Maaliskuussa v. 1892 järjestivät suomalaiset ylioppilaat hyväntekeväisyysjuhlan, jonka ohjelma ja siinä esiintyneet taiteilijat olivat aivan samat kuin ne, jotka näytelmässäkin mainitaan.

Kun tällaisia pieniä juttua noista vanhoista lehdistä luin, alkoi niiden pohjalta vähitellen hahmottua näytelmä, jossa tuo idyllinen aika pienine 'myrskyineen vesilasissa' kuvastelisi.

Näytelmän nimi, Katupeilin takana, on käsitettävä vertauskuvallisesti: se pyrkii kuvailemaan sitä elämänpiiriä, niitä tunnelmia ja tapahtumia, joita sellaisessa vanhassa herttaisessa puutalossa, jonka ikkunaan oli kiinnitetty tuon ajan erikoisuus: katupeili, liikkuisi. Tai oikeammin: mitä tekijä kuvitteli siellä voineen tapahtua.

Jotta tunnelma olisi aidompi olen näytelmässäni käyttänyt sellaista kieltä, jota sen ajan sivistyneetkin suomalaiset puhuivat. Useat heistä näet ruotsalaisen koulun käyneenä sotkivat puheeseensa runsaasti ruotsalaisia sanoja, mutta ajan kansallisen hengen innoittamina kuitenkin aina puhuivat suomea."

Näytelmä sai ensi-iltansa Suomen Kansallisteatterissa 4.12.1946 ja sen menestys oli erinomainen. Seere Salminen sai Kaarlo Bergbomin palkinnon näytelmästään, joka ilmestyi painettuna syksyllä 1947. T. J. Särkkä osti filmausoikeudet ja tilasi kirjailijalta myös käsikirjoituksen. Alkuperäinen näytelmä tapahtui talvisaikaan maaliskuussa, ja tapahtumapaikkana oli kamarineuvos Biörcken koti Helsingissä. Elokuva siirrettiin alkavaksi keskellä kesää ja päättyväksi lokakuussa 1892. Samalla tapahtumapaikkoja lavennettiin Koivuniemen kartanoon, Helsingin kaduille ja laivarantaan sekä Töölönlahden rannalle, edelleen Löfströmin kahvilaan, Hecklerien sekä Sonja Brandtin asunnoille, senaattorin virkahuoneeseen, Arkadiateatterin eteiseen, Hotelli Kleineh'en, Seurahuoneelle ja Ylioppilastalolle.

Alkuperäisnäytelmän henkilöistä korvattiin elokuvasovituksessa herra Torsten Wikebom ylioppilas Arvid Molanderilla, ja sivuhenkilöiden määrää lisättiin huomattavasti. Pääosien roolimiehitys oli suurelta osin sama kuin näyttämöllä. Sivuosissa tapahtui muutoksia: Kansallisteatterissa oli Sonja Brandtina nähty Ruth Snellman, Kaarlo Härkösenä Rauli Tuomi, tohtori Hecklerinä Leevi Linko ja Liinu-sisäkkönä Pirkko Karppi. Elokuvaan heidän tilalleen kiinnitettiin Birgit Kronström, Matti Ranin, Unto Salminen ja Esteri Kasurinen. Rauli Tuomi oli kuollut helmikuussa 1949. Virkamiesmäistä Wikebomia näytelmässä esittänyt Oke Tuuri korvattiin Lasse Pöystillä, samalla kun roolista tehtiin eläintiedettä harrastava hieman lapsekas ylioppilas.

SF:n 15-vuotisjuhlaelokuva, yhtiön sadantena näytelmäelokuvana valmistunut Katupeilin takana oli sekä taiteellinen että taloudellinen menestys: se sai viisi Jussi-patsasta ja Elokuva-Aitan yleisöäänestyksessä elokuva valittiin vuoden 1949 suosituimmaksi kotimaiseksi selvällä ääntenerolla. Yleisömäärät olivat teatteriesityskertojen mukaan laskien Rosvo Roopen ja Prinsessa Ruususen jälkeen vuoden korkeimmat.

Ester Kasurisen etunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Esteri.

Elokuvan ohjasi Toivo Särkkä itse, joka tunsi suurta kiinnostusta tämänkaltaisia epookkielokuvia kohtaan. Aktiivisen ohjaajanuransa päätyttyä hän nimesi juuri tämän elokuvan itselleen läheisimmäksi ohjaustyöksi. Särkkä lisäsi Serpin käsikirjoitukseen kehyskertomuksen, jonka idea oli lähtöisin "Pienestä loppurepliikistä": noin 75-vuotiaana Vappu katselee vanhaa valokuva-albumia tyttärentyttärensä kanssa ja kuvat ikään kuin heräävät henkiin. Tuula Usva esitti tyttärentytärtä. Kehyskertomus kuitenkin poistettiin lopullisesta versiosta, mutta Tuula Usvan nimi jäi alkuteksteihin.

Elokuvan tarkastuspituudeksi on Valtion elokuvatarkastamossa merkitty 2 900 metriä eli 106 minuuttia. Kehyskertomus leikattiin esityskopioista pois pian ensi-illan jälkeen ja elokuvan pituus lyheni; KAVIn nykyisen pelastekopion pituus on 2 474 metriä eli 90 minuuttia.

Katupeilin takana sai uusintaensi-iltansa Helsingin Bio-Biossa toukokuussa 1958.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Musiikki

1 . Musiikkia oopperasta Die lustigen Weiber von Windsor / Windsorin iloiset rouvat
Säv. Otto Nicolai
Orkesteri (off), 1' 00".


2. Pas de Quatre
Säv. trad., sov. Heikki Aaltoila
1) Orkesteri (off), 1' 05".
2) Es. Eeva-Kaarina Volanen, hyräily (100 %), 0' 05".


3. Kehrää kehrää tyttösein / Kehruuvalssi
Säv. trad.
Es. Henny Waljus, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 50".

4. Kissanpolkka
Säv. trad., sov. Heikki Aaltoila
Es. Kalle Rouni, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 25".


5. Gute Nacht / Hyvästi
Säv. A. E. Marschner, san. trad., sov. Heikki Aaltoila
Es. "ylioppilaiden" sekstetti: mm. Rolf Kristoffersson, Eero Laurila, Mika Savonen, Matti Ranin ja Jorma Waronen, laulu, joht. Matti Ranin (playback, mm. Martti Ruutu, Eino S. Rahikainen, Taisto Ilmari Konttinen, Olavi Karte ja Jorma Waronen, laulu), 1' 30".


6. Für Elise / Eliselle
Säv. Ludwig van Beethoven
Es. Eeva-Kaarina Volanen, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 20".
Levytys:
Rolf Bergroth, piano; Decca SD-5085, 22.4.
1949.


7. Vaka vanha Väinämöinen / Väinämöisen soitto
Säv. trad.
Kantele (off), 0' 25".


8. Geschichten aus dem Wienerwald / Wienerwaldin tarinoita
Säv. Johann Strauss nuorempi, sov. Heikki Aaltoila
Orkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 1' 30".


9. Mazurka / Masurkka baletista Coppélia
Säv. Léo Delibes
Orkesteri (off), 0' 50".


10. Wiener Blut / Wieniläisverta
Säv. Johann Strauss nuorempi
Orkesteri (off), 0' 50".

Huomautuksia:
Elokuvassa kuullaan viulusoolo pianon säestyksellä, säv. trad. (off), 0' 45".

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
3056
Tarkastuspäivä
07.11.1949
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2900 m
Veroluokka
20 %
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
näytelmä
Tarkastusnumero
T-03056
Tarkastuspäivä
15.08.1988
Formaatti
video
Pituus/leikattu
88 min
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
näytelmä
Osia
1
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
90 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa