Menestyksen maku

Framgångens sötma (ruotsinkielinen nimi)
A Taste of Success (englanninkielinen nimi)
Menevä mies (työnimi)
Mies (työnimi)
Pimeä ilmansuunta (työnimi)
Un Goût de succès (ranskankielinen käännösnimi)
Erfolgsgefühl (saksankielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

Menestyksen maku

Maunu Kurkvaaran ohjaama ja yhdessä Mauno Saaren ja Paavo Haavikon kanssa käsikirjoittama draamaelokuva Menestyksen maku (1983) perustuu Saaren romaaniin. Nuori, vastanainut mainostoimittaja Martti Joenpää (Jukka-Pekka Palo) päättää panostaa elämässään menestykseen. Hänen keskittyessään luomaan nousujohteista työuraansa syrjään sysätyiksi joutuvat niin perhe kuin työtoveritkin.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K16
Näyttelijät
Jukka-Pekka Palo, näyttelijä
Pekka Laiho, näyttelijä
Kaija Kangas, näyttelijä
Soili Markkanen, näyttelijä
Paavo Piskonen, näyttelijä
Pertti Palo, näyttelijä
Sanna Majanlahti, näyttelijä
Kalevi Kahra, näyttelijä
Leena Suomu, näyttelijä
Rauni Ikäheimo, näyttelijä
Aarre Karén, näyttelijä
Tauno Lehtihalmes, näyttelijä
Jukka Virtanen, näyttelijä
Jussi Kekkonen, näyttelijä
Kreditoimattomat
Aila Pervonsuo, näyttelijä
Heikki Saloranta, näyttelijä
Muut tekijät
Mauno Saari, käsikirjoittaja
Maunu Kurkvaara, käsikirjoittaja
Paavo Haavikko, käsikirjoittaja
Antti Peippo, kuvaaja
Timo Linnasalo, leikkaaja
K. J. Koski, äänittäjä
Otto Donner, säveltäjä
Tuomo Kattilakoski, mixaus (Sektio-Ääni Ky)
Tahvo Hirvonen, työryhmä (B-kuvaaja)
Erkki Vesterinen, työryhmä (valaisija)
Jouko Lumme, työryhmä (äänitehosteet)
Heikki Saloranta, työryhmä (järjestäjä)
Pekka Uotila, työryhmä (kuvaajan apulainen)
Seppälä Oy, puvut
O. Y. Kinosto, levittäjä
Barium Oy, levittäjä
Rekara Oy: Citroën-autot Otto Donnerin studio-orkesteri (Lähde: SKF 9), muu
Kreditoimattomat
Maunu Kurkvaara, tuottaja
Jari Savola, värimääritys
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
912 380 mk
Rahoitus
Julkaistu
1983
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
04.02.1983
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Bristol 1, Nordia 2
Lahti: Kuvapalatsi
Tampere: Olympia 1
Turku: Cinema 1
Filmikopioiden määrä
9
Muut näytökset
  • 25.02.1983 Formia 2, Oulu ensi-iltakierros
  • 03.06.1983 Bio Jaarli, Pori ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 03.08.1985 MTV2 Katsojia: 292 000
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Helsinki: puutalo Tapaninkylässä (häät), Helsingin rautatieasema (Martti saapuu Helsinkiin), Ateneuminkuja (Martti näyteikkunan luona), Mannerheimintie 6 (Martin työpaikka), ravintola Kappeli Kappeliesplanadilla (Martti terassiravintolassa), Lauttasaaren silta (Martti matkalla kotiin), puhelinkioski Mannerheimintiellä (Martti soittaa), Oulunkylän koulu Teinintie 12 (kansanopisto), Pengerkatu (Martti ja Ruuth lähtevät töihin), parkkipaikka Hakaniemessä (Martti etsii vaimoaan), Malmin hautausmaa (Kuittisen hautajaiset)

Kirkkonummi: maantie (Martti matkalla Ouluun)

Espoo: Heikki Salorannan asunto Nuottaniementie 30 (Petraksen asunto), Tarvon silta (Martti hölkkäämässä), kerrostaloasunto Olarissa (Joenpäiden asunto)

Ylitornio: asuintalo Tornionjoen rannalla (Martin lapsuudenkoti), Ylitornion rautatieasema (nuori Martti lähtee kotoaan)

Rovaniemi: maantie (Martti ja Ruuth matkalla), Hotelli Rantasipi Pohjanhovi Pohjanpuistikko 2 (hotelli Lapissa)

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Sisäkuvat

Helsinki: puutalo Tapaninkylässä (häät), mainostoimisto Mannerheimintie 6 (Martin työpaikka), käytävä, toimisto ja osasto Kätilöopiston sairaalassa Sofianlehdonkatu 5 (synnytyssairaala), ravintola Mikado Mannerheimintie 6 (Martti työtovereineen ravintolassa), asunto Ruusulankatu 4 (Antan asunto), toimisto ja luokkahuone Oulunkylän koulussa Teinintie 12 (nuori Martti kansanopistossa), ravintola Kaivohuone Kaivopuistossa (Martti tanssimassa)

Espoo: rivitaloasunto (Martti esittelee asuntoa vaimolleen), Heikki Salorannan asunto Nuottaniementie 30 (Petraksen asunto), asunto Olarissa (Joenpäiden asunto), huone hotelli Korpilammella Lahnuksessa (hotelli Lapissa)

Ylitornio: asuintalo ja sauna Tornionjoen rannalla (Martin lapsuudenkoti)

junanvaunu (Martti junassa), henkilöauto Citroën (Martin auto)

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Studiot

Helsinki: Ektofilm Oy:n toimisto Pengerkatu 7 (Ruuthin asunto)

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Sisältöseloste

23-vuotias Martti Joenpää ja hänen morsiamensa Tuuli viettävät häitään Tuulin vanhempien omakotitalossa Oulussa. Tuulin isä on kunnostanut yläkerran nuorenparin ensiasunnoksi, mutta kunnianhimoinen Martti on hakenut töitä helsinkiläisestä mainostoimistosta.

Toimiston johtaja Viitala ilmoittaa Martille, että tämä saa aloittaa aivan alusta mutta edetä itse päättämällään vauhdilla. Martti tutustuu lähimpiin työtovereihinsa, sihteeri Anita Marttilaan eli Anttaan, taiteilija Petrakseen ja Kake Kuittiseen, joka on 15 vuotta Marttia vanhempi alan veteraani. Illalla Martti soittaa vaimolleen Ouluun ja kertoo etsivänsä rivitaloasuntoa, sillä "ei täällä napeilla pelata". Kahta kuukautta myöhemmin Martti esittelee uutta asuntoa Tuulille, joka itkee, ettei tunne miestään. Tuuli on raskaana eikä aio muuttaa Helsinkiin ennen lapsen syntymää.

Työpalaverissa Martti saa Viitalan kiitokset ja Kake moitteet tärkeästä automainoskampanjasta. Tuuli soittaa kesken palaverin Martille, mutta tämä väittää puhelun tulleen asiakkaalta. Antta paljastaa kuitenkin Martille tunnistaneensa Tuulin äänen, koska he puhuvat usein puhelimessa. Lapsi syntyy Martin ollessa työmatkalla, ja hän ajaa läpi yön Ouluun. Hän haluaa Tuulin ja lapsen heti Helsinkiin.

On kulunut muutamia vuosia. Martti elää uralleen ja Tuuli valittaa, ettei mies ole koskaan kotona. Martti hermostuu Kaken juomiseen ja tehottomuuteen työssä. Viitala kehuu Martin voitontahtoa ja lupaa selvittää tulehtuneet suhteet omalla tavallaan. Pian tulee tieto, että Kake eroaa yhtiöstä omasta pyynnöstään. Kaken paikan projektipäällikkönä perivä Martti potee huonoa omaatuntoa, menee yöksi Antan luokse ja rakastelee tämän kanssa. Aamulla hän vihjailee Antan suhteesta Viitalaan mutta pyytää anteeksi. Kotona Martti leikkii poikansa kanssa, ja aviopuolisot viettävät pitkästä aikaa romanttista iltaa muistellen seurustelunsa alkuaikoja. Tuuli kertoo haluavansa läheisyyttä ja pelkäävänsä olla yksin.

Martti uhkaa sanoa itsensä irti, mutta Viitala ei suostu puhumaan moisesta, sillä yhtiö on aina oikeassa. Martti vetäytyy muistelemaan nuoruuttaan Tornionjokilaaksossa, tyttöystäväänsä Leilaa, siivoojaäitiään sekä kansanopistoa, jossa ystävällinen tohtori Salmelin neuvoi häntä olemaan uskomatta mitään mitä hänelle sanotaan. Martti havahtuu muistoistaan, kun Kake kutsuu hänet ravintolaan. Kake kertoo Martille entisestä työtoveristaan, joka kuoli herrasmiehen tavoin, nahkatuolissa, ykköspuku päällä ja viskilasi kourassa.

Miehet jatkavat iltaa tanssiravintolassa ja lähtevät Kaken naisystävän Ruuthin asunnolle. Ruuthin mentyä nukkumaan Kake kertoo olleensa vielä muutamaa vuotta aiemmin vauhdissa ja pitäneensä juomisensa hallinnassa. Martin tultua yhtiöön hän alkoi juoda uudestaan. Kaken mielestä Martti on mennyt samaan halpaan kuin hän itse: yhtiö jauhaa Martinkin vielä lihapullaksi, etenkin kun tämä on kajonnut Viitalan omaisuuteen, Anttaan. Aamulla Kake jää nukkumaan, Martti ja Ruuth lähtevät yhtä aikaa töihin.

Martti saa nimityksen yhtiön Lahden sivutoimiston vetäjäksi. Kun hän saapuu kotiin, Tuuli on lähdössä ulos. Martti soittaa yöllä Antalle ja kuulee Tuulin olevan hänen luonaan. Martti ajelee ympäri kaupunkia. Palatessaan kotiin hän löytää poikansa pihalta odottamasta. Aamulla Tuuli purskahtaa itkuun Martin kertoessa muutosta Lahteen.

Martti viivyttää lähtöään Lahteen ja pyytää Ruuthin kanssaan Lappiin selvittääkseen ajatuksiaan. He yöpyvät motellissa, jonne tulee yöllä puhelu: Tuuli kertoo Kaken kuolleen ja syyttää asiasta Marttia. Tämä kuulee Ruuthilta, että Tuulilla ja Petraksella on suhde.

Hautajaisissa Viitala on Antan, Tuuli Petraksen seurassa. Myös Ruuth jättää Martin, joka jää yksin muistelemaan lapsuuttaan.

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

Reijo Noukka (Aamulehti 5.2.1983) kiitti Kurkvaaraa uudistushalusta, mutta katsoi kunnianhimoisen Menestyksen maun silti herättävän sekavia tunteita: "Se ei, kuten eivät mitkään Kurkvaaran ohjaustyöt, nostata suuria tunnekokemuksia, siihen Kurkvaara on edelleen liian viileä. Menestyksen maku on toisaalta tarpeeksi sympaattinen niin, että sitä on sääli teilata. Toisaalta se on ärsyttävän vanhanaikainen [- -]. Kurkvaaran elokuvan vanhakantaisuus näkyy erityisesti teoksen alkupuolella, joka on tyyliltään monesti kuin uusintapainos ohjaajan 1960-luvun päätöistä (Rakas, Yksityisalue ja Meren juhlat)."

Hannu Massinen (Etelä-Suomen Sanomat 6.2.1983) arvosteli elokuvan loppua liian kiireiseksi, mutta katsoi, että "Menestyksen maku tarjoaa silti sitä, mitä monista kotimaisista uutuuksista on puuttunut: vakavaa pohdintaa elämän tärkeiltä aloilta. Kurkvaaran filmissä on paljon hyvää. Se on tasapainoisesti tehty, hyvin näytelty. Se ohjaa tarkkailemaan sitä, minkä väärä elämäntyyli saa aikaan ja minkä siinä menettää."

"Klisheitä, klisheitä, klisheitä", löysi sen sijaan Antti Lindqvist (Kansan Uutiset 5.2.1983). "Ei ole mitään uutta ja kekseliästä siinä elokuvan perusteemassa ja oivalluksessa, että menevä mies on itsekin uhri, koneiston kuuliainen lakeija, joka ei ehdi elää säntäillessään auton, rivitalonpätkän ja uran luomisen perässä. Aihe on kyllä sosiaalisesti ajankohtainen, mutta Kurkvaaran vyöryttämä tavanomaisuuksien litania koskettaa perin harvoin. Kun asiat tapahtuvat enimmäkseen puhelimen välityksellä, on päähenkilön ja hänen pienen poikansa yhteinen, huonosti nukuttu yö todella harvinainen jakso, suorastaan keidas kaiken näpertelyn keskellä."

Helena Ylänen (Helsingin Sanomat 5.2.1983) pohdiskeli elokuvan pienen budjetin vaikutusta lopputulokseen. Miljöökuvausta niukkuus ei haitannut, sillä Kurkvaara "on onnekseen saanut käyttää aivan keskellä Helsinkiä, hyvin kuvauksellisella paikalla olevaa mainostoimistoa filmin tärkeänä työympäristönä. Niinpä se miljöö on oikea ja antaa toiminnalle tukea. Yhtenä kesänä nopeasti kuvatussa filmissä ei ajan määrittely kuitenkaan pidä oikein kutiaan. Vuodesta toiseen pariskunta kulkee samoissa valmisvaatteissa. Lapsi humahtaa yhtäkkiä sikiöstä kuusivuotiaaksi."

Näyttelijöistä nostettiin esille erityisesti Pekka Laiho ja Sanna Majanlahti. Jorma Sairanen (Spektri 1/1983) ihaili Laihon eläytymistä niihin "vastenmielisiin hahmoihin", joita hän sai alituiseen esittää: "Laiho tekee kaiken niin hyvin, että elokuvassa jää kaipaamaan lisäselvityksiä juuri Kuittisen eikä niinkään Joenpään taustasta." Hannu Vapalahden (Eteenpäin 6.2.1983) mielestä "raikkaimmaksi ilmestykseksi jää vain vähän aikaa mukana oleva Sanna Majanlahti, Mikko Niskasen Ajolähdön tiimoilta tunnetuksi tullut uusi kasvo".

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Taustaa

Menestyksen maku oli Maunu Kurkvaaran 18. pitkä elokuva ja paluu alalle 12 vuoden tauon jälkeen. Kurkvaara oli luopunut elokuvanteosta, kun hänen edellinen teoksensa Maunu Kurkvaaran Kujanjuoksu (1971) oli menestynyt huonosti ja jäänyt myös vaille valtion laatutukea. "Elokuva-alalla tuolloin kehitys oli johtanut siihen", Kurkvaara tilitti kesällä 1982, "että tunnustukset jaettiin perustein, joilla ei ollut mitään tekemistä elokuvataiteen kanssa. Osaltani tämä johti siihen, etteivät taloudelliset resurssini antaneet mahdollisuutta jatkaa alalla."

1970-luvulla Kurkvaara työskenteli leikkikalusuunnittelijana ja loistoluokan moottoriveneiden rakentajana. Vuosikymmenen puolivälissä hän oli turhaan hakenut elokuvasäätiön tukea suunnitelmalleen sovittaa Lauri Siparin näytelmä Viipurin nopeat elokuvaksi. Myöskään Menestyksen maulle Kurkvaara ei saanut toivomaansa säätiötukea, mutta päätti toteuttaa elokuvan, koska ilmapiiri tuntui hänestä muuttuneen vapautuneemmaksi ja koska MTV Oy lupautui osarahoittajaksi.

Mauno Saaren romaanista Pimeä ilmansuunta muokattu käsikirjoitus syntyi Saaren, Kurkvaaran ja kirjailija Paavo Haavikon yhteistyönä - "liike-elämän filosofi" Haavikon kynänjälki erottuu lähinnä mainostoimiston johtajan puheenvuoroissa. Jukka-Pekka Palolle (s. 1954) Menestyksen maku oli ensimmäinen varsinainen elokuvapääosa.

Sektio-Ääni Oy on alkuteksteissä virheellisessä muodossa Sektorääni Oy.

Vajaalla 5000 katsojallaan Menestyksen maku ei täyttänyt menestyksen odotuksia, mutta Kurkvaara palasi vielä kolme vuotta myöhemmin elokuvalla Perhosen uni, joka tosin perustui paljolti jo 1950-luvulla kuvattuun materiaaliin. Keväällä 1983 MTV Oy osti Kurkvaaran tuotantoaan varten perustaman Ektofilm Oy:n ja sen mukana hänen 19 elokuvansa esitysoikeudet. Ektofilm Oy lakkautettiin 25.10.1984.

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Musiikki

1. Alkutekstimusiikki
Säv. ja sov. Otto Donner
Otto Donnerin studio-orkesteri (off), 1' 10".


2. Vårt Land / Maamme
Säv. Fredrik Pacius
Orkesteri (off, radio), 0' 10".

Huomautuksia:
Ravintola Kappelin terassille kantautuu torvisoittokuntamusiikkia (off), 0' 20". Ravintolassa kuullaan kaksi George Elliotin Bruton Musicille sovittamaa tanssisävelmää (off), 1' 40" ja 0' 45".

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
24643
Tarkastuspäivä
19.01.1983
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2915 m
Kesto/leikattu
106 min
Veroluokka
10 %
Ikäraja
K16
Osia
5
Tekniset tiedot
Väri
väri
Ääni
ääni
Kuvasuhde
1,66:1
Kesto
106 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Alkuteos

Mauno Saari: Pimeä ilmansuunta. Helsinki: Otava, 1980. (romaani)

Kieli
suomi
Festivaaliosallistumiset
Hanasaari Espoo, Suomi 1983
Palkinnot
Jussit 1983: paras miessivuosa: Pekka Laiho.