Menestyksen maku
Framgångens sötma (ruotsinkielinen nimi)
A Taste of Success (englanninkielinen nimi)
Menevä mies (työnimi)
Mies (työnimi)
Pimeä ilmansuunta (työnimi)
Un Goût de succès (ranskankielinen käännösnimi)
Erfolgsgefühl (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Menestyksen maku
Maunu Kurkvaaran ohjaama ja yhdessä Mauno Saaren ja Paavo Haavikon kanssa käsikirjoittama draamaelokuva Menestyksen maku (1983) perustuu Saaren romaaniin. Nuori, vastanainut mainostoimittaja Martti Joenpää (Jukka-Pekka Palo) päättää panostaa elämässään menestykseen. Hänen keskittyessään luomaan nousujohteista työuraansa syrjään sysätyiksi joutuvat niin perhe kuin työtoveritkin.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
K16 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Rekara Oy: Citroën-autot<br />Otto Donnerin studio-orkesteri
Rekara Oy: Citroën-autot<br />Otto Donnerin studio-orkesteriHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
Elokuu - lokakuu 1982 - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
Reijo Noukka (Aamulehti 5.2.1983) kiitti Kurkvaaraa uudistushalusta, mutta katsoi kunnianhimoisen Menestyksen maun silti herättävän sekavia tunteita: "Se ei, kuten eivät mitkään Kurkvaaran ohjaustyöt, nostata suuria tunnekokemuksia, siihen Kurkvaara on edelleen liian viileä. Menestyksen maku on toisaalta tarpeeksi sympaattinen niin, että sitä on sääli teilata. Toisaalta se on ärsyttävän vanhanaikainen [- -]. Kurkvaaran elokuvan vanhakantaisuus näkyy erityisesti teoksen alkupuolella, joka on tyyliltään monesti kuin uusintapainos ohjaajan 1960-luvun päätöistä (Rakas, Yksityisalue ja Meren juhlat)." Hannu Massinen (Etelä-Suomen Sanomat 6.2.1983) arvosteli elokuvan loppua liian kiireiseksi, mutta katsoi, että "Menestyksen maku tarjoaa silti sitä, mitä monista kotimaisista uutuuksista on puuttunut: vakavaa pohdintaa elämän tärkeiltä aloilta. Kurkvaaran filmissä on paljon hyvää. Se on tasapainoisesti tehty, hyvin näytelty. Se ohjaa tarkkailemaan sitä, minkä väärä elämäntyyli saa aikaan ja minkä siinä menettää." "Klisheitä, klisheitä, klisheitä", löysi sen sijaan Antti Lindqvist (Kansan Uutiset 5.2.1983). "Ei ole mitään uutta ja kekseliästä siinä elokuvan perusteemassa ja oivalluksessa, että menevä mies on itsekin uhri, koneiston kuuliainen lakeija, joka ei ehdi elää säntäillessään auton, rivitalonpätkän ja uran luomisen perässä. Aihe on kyllä sosiaalisesti ajankohtainen, mutta Kurkvaaran vyöryttämä tavanomaisuuksien litania koskettaa perin harvoin. Kun asiat tapahtuvat enimmäkseen puhelimen välityksellä, on päähenkilön ja hänen pienen poikansa yhteinen, huonosti nukuttu yö todella harvinainen jakso, suorastaan keidas kaiken näpertelyn keskellä." Helena Ylänen (Helsingin Sanomat 5.2.1983) pohdiskeli elokuvan pienen budjetin vaikutusta lopputulokseen. Miljöökuvausta niukkuus ei haitannut, sillä Kurkvaara "on onnekseen saanut käyttää aivan keskellä Helsinkiä, hyvin kuvauksellisella paikalla olevaa mainostoimistoa filmin tärkeänä työympäristönä. Niinpä se miljöö on oikea ja antaa toiminnalle tukea. Yhtenä kesänä nopeasti kuvatussa filmissä ei ajan määrittely kuitenkaan pidä oikein kutiaan. Vuodesta toiseen pariskunta kulkee samoissa valmisvaatteissa. Lapsi humahtaa yhtäkkiä sikiöstä kuusivuotiaaksi." Näyttelijöistä nostettiin esille erityisesti Pekka Laiho ja Sanna Majanlahti. Jorma Sairanen (Spektri 1/1983) ihaili Laihon eläytymistä niihin "vastenmielisiin hahmoihin", joita hän sai alituiseen esittää: "Laiho tekee kaiken niin hyvin, että elokuvassa jää kaipaamaan lisäselvityksiä juuri Kuittisen eikä niinkään Joenpään taustasta." Hannu Vapalahden (Eteenpäin 6.2.1983) mielestä "raikkaimmaksi ilmestykseksi jää vain vähän aikaa mukana oleva Sanna Majanlahti, Mikko Niskasen Ajolähdön tiimoilta tunnetuksi tullut uusi kasvo". - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Menestyksen maku oli Maunu Kurkvaaran 18. pitkä elokuva ja paluu alalle 12 vuoden tauon jälkeen. Kurkvaara oli luopunut elokuvanteosta, kun hänen edellinen teoksensa Maunu Kurkvaaran Kujanjuoksu (1971) oli menestynyt huonosti ja jäänyt myös vaille valtion laatutukea. "Elokuva-alalla tuolloin kehitys oli johtanut siihen", Kurkvaara tilitti kesällä 1982, "että tunnustukset jaettiin perustein, joilla ei ollut mitään tekemistä elokuvataiteen kanssa. Osaltani tämä johti siihen, etteivät taloudelliset resurssini antaneet mahdollisuutta jatkaa alalla." 1970-luvulla Kurkvaara työskenteli leikkikalusuunnittelijana ja loistoluokan moottoriveneiden rakentajana. Vuosikymmenen puolivälissä hän oli turhaan hakenut elokuvasäätiön tukea suunnitelmalleen sovittaa Lauri Siparin näytelmä Viipurin nopeat elokuvaksi. Myöskään Menestyksen maulle Kurkvaara ei saanut toivomaansa säätiötukea, mutta päätti toteuttaa elokuvan, koska ilmapiiri tuntui hänestä muuttuneen vapautuneemmaksi ja koska MTV Oy lupautui osarahoittajaksi. Mauno Saaren romaanista Pimeä ilmansuunta muokattu käsikirjoitus syntyi Saaren, Kurkvaaran ja kirjailija Paavo Haavikon yhteistyönä - "liike-elämän filosofi" Haavikon kynänjälki erottuu lähinnä mainostoimiston johtajan puheenvuoroissa. Jukka-Pekka Palolle (s. 1954) Menestyksen maku oli ensimmäinen varsinainen elokuvapääosa. Sektio-Ääni Oy on alkuteksteissä virheellisessä muodossa Sektorääni Oy. Vajaalla 5000 katsojallaan Menestyksen maku ei täyttänyt menestyksen odotuksia, mutta Kurkvaara palasi vielä kolme vuotta myöhemmin elokuvalla Perhosen uni, joka tosin perustui paljolti jo 1950-luvulla kuvattuun materiaaliin. Keväällä 1983 MTV Oy osti Kurkvaaran tuotantoaan varten perustaman Ektofilm Oy:n ja sen mukana hänen 19 elokuvansa esitysoikeudet. Ektofilm Oy lakkautettiin 25.10.1984. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Alkutekstimusiikki Säv. ja sov. Otto Donner Otto Donnerin studio-orkesteri (off), 1' 10". 2. Vårt Land / Maamme Säv. Fredrik Pacius Orkesteri (off, radio), 0' 10". Huomautuksia: Ravintola Kappelin terassille kantautuu torvisoittokuntamusiikkia (off), 0' 20". Ravintolassa kuullaan kaksi George Elliotin Bruton Musicille sovittamaa tanssisävelmää (off), 1' 40" ja 0' 45". - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||||||
suomi |