Tuntematon sotilas
Okänd soldat (ruotsinkielinen nimi)
Okänd soldat (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Unknown Soldier (englanninkielinen nimi)
Le Soldat inconnu (ranskankielinen nimi)
Der Unbekannte Soldat (saksankielinen nimi)
Trommelfeuer über Karelien (saksankielinen nimi Sveitsissä)
El Soldato desconocido (espanjankielinen nimi)
De Onbekende soldaat (hollanninkielinen nimi)
Il Soldato sconosciuto (italiankielinen nimi)
Ukjent soldat (norjankielinen nimi)
O Soldodo desconhecido (portugalinkielinen nimi)
Den Ukendte soldat (tanskankielinen nimi)
Neznámý voják (tšekinkielinen nimi)
Finna-arvio
Tuntematon sotilas
Edvin Laineen ohjaama, Väinö Linnan romaanin pohjautuva sotaelokuva Tuntematon sotilas (1955) seuraa kuvitteellisen konekiväärikomppanian vaiheita jatkosodan vuosina 1941–1944. Sotaa tarkastellaan yksilöiden näkökulmasta, mutta elokuvan päähahmona toimii muuttuva joukko suomalaisia rivisotilaita.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
12 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: <br />presidentti Risto Ryti (puheääni radiossa 26.6.1941) ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: <br />presidentti Risto Ryti (puheääni radiossa 26.6.1941)Hae aiheista
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: Sirkka Breider, Eero Ikävalko, Leevi Kantee, Urho Lahti, Jaakko Lätti, Arvo Murtokallio, Hannu Nenonen, Juha Partanen, Rauno Penttinen, Viljo Voipio, Kai Öhman, K. Hovi, J. Koskelainen, M. Laaksonen, P. Luoma, T. Mechlin, H. Parkkonen, E. Pitkänen, L. Poutanen, A. Ranta, H. Salmi, J. Taskinen, R. Valkama ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: Sirkka Breider, Eero Ikävalko, Leevi Kantee, Urho Lahti, Jaakko Lätti, Arvo Murtokallio, Hannu Nenonen, Juha Partanen, Rauno Penttinen, Viljo Voipio, Kai Öhman, K. Hovi, J. Koskelainen, M. Laaksonen, P. Luoma, T. Mechlin, H. Parkkonen, E. Pitkänen, L. Poutanen, A. Ranta, H. Salmi, J. Taskinen, R. ValkamaHae aiheistaAvustajat
Robert Koskelainen, Kalevi Löfgren, Jorma Nerkko, Risto Hyrylä, Ville Laulainen, Martti Penttilä, Jorma Räisänen, Aulis Tynkkynen ,
Robert Koskelainen, Kalevi Löfgren, Jorma Nerkko, Risto Hyrylä, Ville Laulainen, Martti Penttilä, Jorma Räisänen, Aulis TynkkynenHae aiheista
Lauri Ilmari, Valle Rautio, Kari Rahkamo, Jorma Räisänen, Leevi Kantee, Eero I. Ikävalko ,
Lauri Ilmari, Valle Rautio, Kari Rahkamo, Jorma Räisänen, Leevi Kantee, Eero I. IkävalkoHae aiheista |
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Sirkka Breider, Eero Ikävalko, Leevi Kantee, Urho Lahti, Hannu Nenonen, Jorma Nerkko, Juha Partanen, Rauno Penttinen, Kai Öhman, K. Hovi, R. Hyrylä, J. Koskelainen, J. Kähkönen, M. Laaksonen, V. Laulainen, P. Luoma, T. Mechlin, H. Parkkonen, M. Penttilä, E. Pitkänen, L. Poutanen, A. Ranta, J. Räisänen, H. Salmi, J. Taskinen, A. Tynkkynen, R. Valkama
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Sirkka Breider, Eero Ikävalko, Leevi Kantee, Urho Lahti, Hannu Nenonen, Jorma Nerkko, Juha Partanen, Rauno Penttinen, Kai Öhman, K. Hovi, R. Hyrylä, J. Koskelainen, J. Kähkönen, M. Laaksonen, V. Laulainen, P. Luoma, T. Mechlin, H. Parkkonen, M. Penttilä, E. Pitkänen, L. Poutanen, A. Ranta, J. Räisänen, H. Salmi, J. Taskinen, A. Tynkkynen, R. ValkamaHae aiheista
YL:n kuoro (mieskuoro)
YL:n kuoro (mieskuoro)Hae aiheista
Muusikoita: Uolevi Lassander, G. Hagström, T. Yrjölä, E. Koskimies, E. Karppinen, T. Savola, R. Eklund, K. Virtanen, U. Aro, O. Lampinen, G. Wikberg, Airi Osa
Muusikoita: Uolevi Lassander, G. Hagström, T. Yrjölä, E. Koskimies, E. Karppinen, T. Savola, R. Eklund, K. Virtanen, U. Aro, O. Lampinen, G. Wikberg, Airi OsaHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
Huhtikuu – marraskuu 1955 |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
V. S. (Vilho Suomi, Uusi Suomi 23.12.1955): "Tiedämme hyvin ja katsoja havaitsee sen selvästi, että liikkelle on pantu kunnioitettavan suuri aparaatti. Se jo herättää tiettyä juhlallisuutta kaiken sen näpertelyn jälkeen, mitä olemme saaneet tottua katsomaan." Inkeri Lius (Suomen Sosialidemokraatti 24.12.1955): "Elokuva ei ole kehitysfilmi tavallisessa mielessä, sen henkilöt eivät muutu toisiksi kertomuksen kuluessa yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Elokuva ei ole myöskään aatefilmi tavallisessa mielessä, mutta sen sijaan se on inhimillinen dokumentti sodasta." Camera (Kauko Peltola, Satakunnan Kansa 28.12.1955): "Filmi ei ole [- -] mikään kiinteämuotoinen näytelmä, se on paremminkin vain joukko tapahtumia, joita liittää toisiinsa vain sota [- -]." Romaanin ja elokuvan suhteiden tarkastelemiseen uhrattiin runsaasti palstatilaa. M. S. (Maija Savutie, Vapaa Sana 24.12.1955) kirjoitti: "Niissä sotajermujen yhteisissä kohtauksissa, jotka filmikertomuksessa ovat mukana, on kyllä säilytetty oikeana ja aitona Linnan oma hirtehishuumori ja sotilaiden siekailematon kielenkäyttö [- -]. Kaikki tärkeimmät, romaanissa niin keskeiset sotamieshahmot on myös säilytetty. Sen sijaan on jätetty pois useita 'sodan todellisten kasvojen' kannalta romaanille tyypillisiä kohtauksia, kuten rintamalotta-episodi, suomalaiselle armeijalle niin kuvaava eversti Karjula -tyyppi on poistettu, sotamies Honkajoen hirtehistä pilantekoa on lievennetty melkein mitättömäksi ja monissa muissa henkilöissä ja kohtauksissa [- -] on kuvausta pehmennetty ja lievennetty. Selvästi tuntuu lieventäminen myös elokuvan upseereissa ja upseerien ja sotilaiden välisissä suhteissa [- -]." A. L-la:n (Aarne Laurila, Suomen Sosialidemokraatti 24.12.1955) mukaan "elokuva on vakava juhlallisuuteen saakka ja tuskin on ketään, joka elokuvan perusteella rupeaisi väittämään Tuntematonta sotilasta moraalittomaksi tai epäisänmaalliseksi". A. L-la jatkoi: "Mutta kun Linna päättää romaaninsa persoonalliseen tapaan ikään kuin hymähtäen koko menolle, jää katselemaan sitä peräytyvien sekalaista seurakuntaa koko lailla ilkikurisesti [- -], niin filmi heittäytyy arvokkaaksi. Finlandia soi. [- -]. Elokuvassa ei tehdä sellaista suurta hyökkäystä paatoksellista isänmaallisuutta vastaan kuin tehdään kirjassa." K. S. (Ilta-Sanomat 31.12.1955) kuitenkin katsoi loppuratkaisun oikeutetuksi. "Filmin itsenäisesti ajateltu prologi on korkeasti taiteellinen oivallus, joka yhdessä tunnelmallisen loppuhiljentymän kanssa sitoo taistelujen melskeen, sodan pienet ilot ja suuren helvetin oikeisiin puitteisiin ja oikeaan suhteeseen elämänkulun kanssa." B. P-m (Bengt Pihström, Nya Pressen 20.12.1955) pohti filmin rytmiä: "Första delen av filmen är litet långsamt, mycket skickligt gjort, men med för svagt sting. Sedan kommer den berömda kiljufesten - det är en skildring vars motsvarighet man har svårt att finna, en burlesk humör som är så lössläppt, så överväldigande att man har svårt att förstå att Edvin Laine ändå kunnat undvika varje spår av överspel. Och från detta avsnitt får filmen en ny rytm, hetsigare, intensivare." "En tiedä, miten paljon vieras katsoja tajuaa sitä kerronnan hiljaista, eleetöntä apeutta, joka muuttaa loppupuolen meikäläiselle katsojalle lähes pakahduttavan kipeäksi. Tämä vaihe ja salaperäinen muutos filmin 'verenkäynnissä' silloin on mielestäni eräs sen arvokkain ominaisuus juuri omalaatuisuudessaan ja hyvin todellisena, käsittääkseni." Näin tuumi Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 24.12.1955). G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 24.12.1955) arvioi näyttelijäsuoritusten yleistason korkeaksi. "På scenen har finska skådespelare visat sig besitta en urkraft, till vilken det troligen ute i världen finns få motstycken. På film har den specifikt finska skådespelarbegåvningen inte förr på bred front fått göra sig gällande. För oss blir de flesta av gestalterna i Okänd soldat något av 'eviga följeslagare'." A. L-la puolestaan toi esiin yhden oleellisen seikan. "Romaanihan järkyttää mm. sillä, että melkein keskenkasvuiset pojat heitetään tapettaviksi, elokuvassa taas ovat näkyvimpinä tutut näyttelijät, jotka kaikki ovat vahvasti yli kahdenkymmenen." Varjostimen (Risto Varjonen, Ylioppilaslehti 13.1.1956) mielestä "vanhat 'tunnetut tekijät' eivät [- -] saavuttaneet niitä tuloksia, joihin harvoin tai ei koskaan aikaisemmin elokuvatehtävissä nähdyt henkilöt pääsivät". Camera puuttui henkilöhahmojen painotuksiin: "Kirjaan verrattuna ovat eräät sisäiset tasapainosuhteet muuttuneet. Niinpä Rokan ja Lammion henkilökuvat jäävät enemmän taka-alalle ja epäselvemmiksi kuin kirjassa. Syy ei ole niinkään näyttelijöiden [- -], vaan käsikirjoituksen. Sen sijaan Åke Lindmanin ja Veikko Sinisalon kerrassaan hienot näyttelijäsuoritukset vaikuttavat osaltaan siihen, että Lehdosta ja Lahtisesta tulee filmin melkein mieleenjäävimmät henkilöt." "Upseerit tuntuvat vähiten aidoilta ja eniten teatterilta, ja sekin vastaa romaanin vaikutelmia, vaikka Jussi Jurkan Lammio on toisella tavalla tehty, ellei suorastaan veikeästi karikoitu", kirjoitti K. S. Myös Hietasen rooli jäi useiden kriitikoiden mieleen. Inkeri Lius totesi: "Heikki Savolainen näytteli alussa hiukan liian korostetusti, mutta loppua kohden Savolainen osasi vakavoitua osan vaatimalla tavalla. Elokuvassa Hietanen onkin ainoa, jonka kohdalla tapahtuu kehitystä." Valma Kivitien (Elokuva-Aitta 1/1956) mukaan Reino Toivasen "amatöörin - vaikkapa hyvänkin sellaisen - asteella oleva replikointinsa jäi taitavampien varjoon". "Sodan aikana otetut TK-kuvat liittyvät saumattomasti Linnan kertomukseen ja elokuvan näyttelemiseen sekä kohtausten käsittelytapaan. Dokumenttikuvat yhdistävät myös Linnan komppanian vaiheet suurempaan kokonaisuuteen sodankäynnissä", mainitsi Lius. Uuden Suomen V. S. piti kuvauksen parhaimpina ominaisuuksina selvyyttä, liikkeen eloisuutta ja mittojen sopivia suhteita. Hän vielä huomautti: "Jos jokin tähtiyö vaikuttaa liian valoisalta tai jos sade muistuttaa pikemminkin rajua suihkua, niin ne ovat seikkoja, jotka voidaan hyväksyä joko selvyyden tai havainnollistamisen takia." "Tuntemattoman sotilaan musiikissa on lähdetty tukemaan aiheen kollektiivisuutta ja tekstissäkin selvästi esiin tulevaa soturien eriheimoisuutta myös sävelin. Sotilas- ja maakuntalaulujen käyttö on tässä mielessä luonnollisesti perusteltua", totesi T. P. (Tauno Pylkkänen, Uusi Suomi 20.1.1956). V. H-o (Veikko Helasvuo, Helsingin Sanomat 8.1.1956) puolestaan kirjoittaa: "Erinomaisen näppärästi onkin Sonninen erityisesti hyökkäysvaiheen kuvauksessa koonnut ja kehitellyt isänmaallisten marssien ja sotilaslaulujen aiheita eteenpäinrientäväksi sävelvirraksi. Neuvostoliiton hymnin katkelmien teho ylivoimaisen vastustajan voimamassojen symbolisoijana elokuvan lopulla on myös hyvin laskettu effekti." - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Kun Väinö Linnan Tuntematon sotilas joulukuussa 1954 ilmestyi, sen ensimmäisen painoksen suuruus oli vain 4 300 kappaletta. Kirjasta tuli kuitenkin kaikkien aikojen myydyin suomenkielinen romaani: maaliskuuhun 1955 tultaessa sitä oli painettu jo 100 000 kappaletta ja huhtikuussa 1987 siitä oli otettu 39 painosta, joiden yhteenlaskettu kappalemäärä oli 471 000. Toini Havun Helsingin Sanomissa julkaistun arvostelun jälkeen virinnyt vilkas keskustelu sekä teoksen kipuaminen myyntilistojen kärkeen herättivät myös elokuvatuottajien mielenkiinnon. Kirjan filmausoikeuksista syntyneen kilvan voitti Suomen Filmiteollisuus. Yhtiön valtuuttamina neuvottelijoina ohjaaja Edvin Laine ja käsikirjoittajaksi kaavailtu Juha Nevalainen matkustivat loppiaisena 1955 Tampereelle tapaamaan kirjailijaa. Lähtöhetkellä Laine osti teoksen Helsingin rautatieaseman lehtikioskista ja silmäili sitä junamatkan aikana, jotta olisi pääpiirteittäin selvillä romaanin tapahtumista ennen neuvottelun alkua. Väinö Linnan hintapyyntö romaaninsa filmausoikeuksista (1 000 000 mk) ylitti T. J. Särkän neuvottelijoille myöntämät valtuudet tuntuvasti. Edvin Laine kuitenkin uskoi romaanin menestymismahdollisuuksiin myös elokuvana ja hyväksyi omalla vastuullaan kirjailijan vaatimuksen. Talvikohtaukset haluttiin kuvata vielä samana talvena, minkä vuoksi Juha Nevalainen kirjoitti ensiksi nämä jaksot. Kuvaukset alkoivat huhtikuussa Nurmijärvellä. Lopullinen käsikirjoitus valmistui toukokuun lopussa 1955. Tuntemattoman sotilaan edellyttämät kuvausjärjestelyt ylittivät mittasuhteiltaan kaikki aikaisemmat SF-elokuvat. Ennalta-aavistamattomia ongelmia syntyi, kun puolustusvoimat epäsi kaiken apunsa miehistön, pukujen, taisteluvälineistön ja muun rekvisiitan osalta. Puolustusvoimain komentaja K. A. Heiskanen oli syvästi närkästynyt SF:n sotilasfarssista Majuri maantieltä, ja komentajan suhtautuminen Linnan romaaniin oli viileä. Tarvittava aseistus ja rekvisiitta saatiin kuitenkin sisäasiainministeriön alaiselta rajavartiolaitokselta. Panssarivaunuja rajavartiostolla ei ollut, minkä vuoksi niitä sisältävien kohtausten järjestäminen näytti tuottavan ylivoimaisia vaikeuksia. Pääministeri Urho Kekkosen nähtyä otoksia elokuvasta asia kuitenkin järjestyi. Kuvaukset voitiin hoitaa Panssariprikaatin maastossa Parolassa. Asevelvollisten puute korvattiin kiinnittämällä rivimiesten rooleihin parisensataa näytelmäharrastuksistaan tunnetun Viipurilaisen Osakunnan jäsentä. Samasta osakunnasta löytyi myös Antti Rokan esittäjä, agronomi Reino Tolvanen, samoin kuin talvikohtauksessa valkoturkkisena jalkaväen vänrikkinä esiintyvä ylioppilas, sittemmin filosofian tohtori Erkki Häsänen. Sotapoliisiluutnanttia esitti elokuvan toinen kuvaaja Osmo Harkimo ja toista kuolemaantuomittua kamera-assistentti Antero Ruuhonen. Hauhian osan tulkitsi takavuosien suosittu lapsinäyttelijä Veli-Matti Kaitala. Naisten rooleja elokuvassa on vain kolme; lotta Kotilaisen osuudet jätettiin elokuvasta pois ohjaajan vaatimuksesta. TK-miesten jatkosodassa kuvaama autenttinen aineisto osittain kompensoi armeijan kieltäytymisen yhteistyöstä. Lisää autenttisuutta antaa mm. presidentti Risto Rytin jatkosodan alussa pitämä radiopuhe. Valmistuttuaan Tuntematon sotilas oli Suomen elokuvahistorian siihen mennessä pisin ja kallein työ: 181 minuuttia ja tilikirjan mukaan 46 667 761 mk. Elokuvan alkuperäinen budjetti oli arvioitu 30 miljoonaksi markaksi. Edvin Laine kertoo muistelmissaan rahoituksen järjestelyistä: "Kun kaikki talvikohtaukset oli kuvattu, materiaali leikattu ja otokset asetettu peräkkäin, Yhdyspankin johtokunta kutsuttiin elokuvaa katsomaan. [- -]. Kun tämä pätkä oli katsottu, johtokunta yksimielisesti ilmoitti meille rahoittavansa elokuvan." Laine kiistää puheet siitä, "että toiset joutuivat tekemään kevyempiä elokuvia rahoittaakseen Tuntemattoman". Kolmantena kotimaisena elokuvana Tuntematon sotilas rikkoi miljoonan katsojan haamurajan - Siltalan pehtoorin (1934) ja Kulkurin valssin (1941) jälkeen. Laineen teoksen katsojamäärät ovat kotimaassa olleet kaikkiaan yli 2,8 miljoonaa. Ulkomaillakin Tuntematon sotilas on ollut kaikkien aikojen parhaiten menestynyt suomalainen elokuva. Saksan liittotasavallassa siitä tehtiin levitykseen 34 jälkiäänitettyä kopiota. Elokuvan tuotto vuonna 1956 oli yli 200 miljoonaa markkaa, mikä aiheutti yhtiölle yllättäviä talousongelmia: ankaran verotuksen välttämiseksi vuoden tuotto oli silloisen kirjanpitolain mukaan investoitava tuotantoon saman vuoden puolella. Näistä rahavirroista syntyi vuosien 1956-57 lukumääräisesti runsas, mutta tasoltaan kunnianhimoton SF-tuotanto. Kun yhtiö vuoden 1956 mittaan laski ensi-iltaan vain kaksi uutuutta, kertyi näiden vuosien tuotannosta suurimmillaan yli kymmenen elokuvan suma odottamaan ensi-iltaansa. Huolimatta tuotannon laskusta tämän ruuhkan purkaminen kesti tammikuuhun 1960 saakka. - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Finlandia Säv. Jean Sibelius 1) Sinfoniaorkesteri (off), kolme kertaa, yht. 5' 05". 2) Mieskuoro, laulu huulet suljettuina, ja sinfoniaorkesteri (off), 3' 15". 2. Alkutekstimusiikki Säv. ja sov. Ahti Sonninen Orkesteri (off, alkutekstit), 2' 50". 3. Virsi 170 ("Jumala ompi linnamme --") Säv. tuntematon, san. Martti Luther Es. "konekiväärikomppania", laulu (playback), 1' 10". 4. Hurjan pojan koti / Aurajoen rannalla ("Ikkunasta katselin kun höyrylaiva seilaa, Aura-joen siliätä pintaa - - Polle, polle, älä aisalles kaki, sillä huomenna on markkinapäivä - -") Säv. ja san. trad. ja Väinö Linna Es. Heikki Savolainen, laulu (100 %), 0' 15". 5. Maanpuolustajat Säv. Nicholas von Weymarn, san. Reino Hirviseppä Es. "konekiväärikomppania", laulu (playback), 0' 20". Levytys: Georg Malmstén ja Sotilasorkesteri; Odeon A-228606, 28.2.1942. 6. Porilaisten marssi Säv. Christian Fredrik Kress, san. Johan Ludvig Runeberg Torvisoittokunta (off/radio), 0' 35". 7. Deruppe ingen död skall vara / Musta Saara / Ei taivahassa kuolon vaaraa Säv. trad. ruotsalainen, san. Lina Sandell, suom. sanat tuntematon Es. Kaarlo Halttunen, laulu (100 %), 0' 20". 8. Warum elokuvasta Der Student von Prag / Prahan ylioppilas (1935) Säv. Theo Mackeben, san. Johann Wolfgang von Goethe Miliza Korjus, laulu, ja viihdeorkesteri (off/radio), 1' 05". Levytys: Miliza Korjus ja orkesteri, joht. Theo Mackeben; His Master's Voice, TG 149, 1936. 9. Nujulan talkoopolkka Säv. trad., san. J. Alfred Tanner Es. Reino Tolvanen, laulu (100 %), 0' 05". 10. Ljuuli, ljuuli Säv. trad. Jouset (off), 0' 26". 11. Kalinka Säv. ja san. trad. venäläinen, sov. Aleksandr Aleksandrov 1) Puna-armeijan kuoro ja solisti Victor Nikitin, laulu venäjäksi, ja orkesteri (off/levysoitin), 1' 30". 2) Es. Helena Vinkka, laulu venäjäksi (playback), 1' 00" 3) Puna-armeijan kuoro ja orkesteri (off/levysoitin), 1' 45". 4) Es. "sotilaat", rallattelu (100 %), 1' 00". Levytys: Puna-armeijan kuoro ja orkesteri sekä solisti Victor Nikitin, joht. Aleksandr Aleksandrov; Rytmi 2079, 1945. 12. Horst-Wessel-Lied / Die Fahne hoch Säv. trad., san. Horst Wessel Es. Pertti Weckström, Matti Ranin ja Heikki Heino, laulu saksaksi (100 %), 0' 30". 13. Erika Säv. ja san. Herms Niel Es. Matti Ranin, Jussi Jurkka, Pertti Weckström, Heikki Heino ja tunnistamaton esiintyjä, laulu saksaksi (100 %), 0' 35". 14. Talvihalla / Ratiriti Säv. trad. Es. Kosti Klemelä, hyräily (100 %), 0' 10". 15. Kuularuiskulaulu Säv. ja san. R. W. Palmroth Es. Kosti Klemelä, laulu (100 %), 0' 05". 16. Punakaartin marssi Säv. ja san. trad. Es. Leo Riuttu, laulu (100 %), viisi kertaa, yht. 1' 05". 17. Vartiossa Säv. Lassi Utsjoki, san. Elli Tuomisto Es. Tarmo Manni, laulu (100 %), 0' 10". 18. Elämää juoksuhaudoissa Säv. Gregori Dubriansky, san. Usko Kemppi, sov. Toivo Kärki 1) A. Aimo, laulu, Sointu-orkesteri ja Vili Vesterinen, harmonikka (off/levysoitin), kaksi kertaa, yht. 1' 00". 2) Es. Kaarlo Halttunen, laulu (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 50". Levytys: A. Aimo, Sointu-orkesteri ja Vili Vesterinen; Sointu 301, 1940. Huomautuksia: Muistoja Pohjolasta Säv. Sam Sihvo Teemana alkutekstimusiikin ja taustamusiikin yhteydessä. Matkasäveliä / Yli kasteisten vuorten Säv. Edward Erikson ruotsalaisen kansansävelmän pohjalta Teemana alkutekstimusiikin ja taustamusiikin yhteydessä. Sillanpään marssilaulu Säv. Aimo Mustonen Teemana taustamusiikin yhteydessä. Karjalaisten laulu Säv. P.J. Hannikainen Teemana taustamusiikin yhteydessä. Nälkämaan laulu Säv. Oskar Merikanto Teemana taustamusiikin yhteydessä. Kymmenen virran maa Säv. Oskar Merikanto Teemana taustamusiikin yhteydessä. Satakunnan laulu Säv. A. Törnudd Teemana taustamusiikin yhteydessä. Maantie on kova kävellä Säv. trad. Teemana taustamusiikin yhteydessä. Jääkärien marssi Säv. Jean Sibelius Teemana taustamusiikin yhteydessä. Sojuz nerušimyi respublik svobodnyh (Neuvostoliiton kansallislaulu) Säv. Aleksandr Aleksandrov Teemana taustamusiikin yhteydessä suurhyökkäysjaksossa. Maanpuolustajat-, Punakaartin marssi- ja Vartiossa -teemat soivat myös taustamusiikissa. - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||||||
suomi |