"Mikko Niskasen eräiltä osin jopa ansiokas uutuus jättää jälkeensä sekavan vaikutelman", ilmaisi Martti Savo (Kansan Uutiset 22.12.1968) kritiikin yleislinjan. "Kerronnallisesti se on Käpyä rauhallisempi ja Lapualaismorsianta johdonmukaisempi. Siinä on sanottu jokseenkin kaikki, jotta katsoja voisi tehdä tapahtumista ja tilanteista johtopäätöksensä, ja kuitenkin jotain oleellisinta puuttuu. Inhimillinen sanoma jää puolitiehen, syytöksiä on heitelty väsähtäneellä kädellä; keskeisin teema, kahden nuoren rakkaus, kaikista syleilyistä huolimatta vaikuttaa hapuilevalta ja epävarmalta."

"Niskasen uusimmasta filmistä jäävät päällimmäisinä mieleen sen kömpelyydet", koki Erkka Lehtola (Aamulehti 22.12.1968). "Sen luonnostelema kuva Ville Hermanista, 'hullusta maisterista', on pintapuolinen ja sekava, ja vaikka se eräissä jälkiosansa jaksoissa saakin jonkinlaista psykologista kiinnostavuutta, niin jo tätä ennen on menty metsään monta kertaa, ja oikein pahasti: filmin kaameimmat jaksot löytyvät Jörn Donnerin hikisestä ähinästä sekä pienestä mutta silti päällekäyvästä kohtauksesta antiikkikauppiaan luona. Kenties tarkoituksena on ollut luonnostella syvällinen välähdys ihmiselon irvokkuudesta, mutta lopputulos on vain mauton."

"Mikko Niskanens nya film är tekniskt välgjord och bjuder på vackra vyer från Nådendal, men filmen säger mig ingenting", puntaroi B.P-m (Bengt Pihlström, Nya Pressen 21.12.1968, 27.12.1968). "En ung man säjs vara underlig, men varför får man inget begrepp om förrän allt slutar i en högdramatisk, överdriven final. Asfaltkärlek demonstrerar den fräscha bildsynen inom vår nya film, men som i flera fall tidigare är det fråga om kulisser, om finesser som är slående för stunden, men som döljer ihålighet."

"Elokuvassa on hyvä ajatus, mutta toteutus on lapsellista", kiteytti Inkeri Lius (Suomen Sosialidemokraatti 22.12.1968) kantansa. "Parasta siinä ovat kevyet idyllit, kameran ajo alussa pitkin kaupungin katuja, apteekkarin (Salminen) ja lääkärin (Donner) ummehtunut veljeys, Chydeniuksen säveltämä huilumusiikki rakkauskohtauksessa, henkilökuvaus ja näytteleminen jokaisen osallistujan kohdalla."

"Kuitenkaan Niskasen elokuva ei tajua ongelman ydintä, se kiertää sen ympärillä varoen oikeastaan ollenkaan koskemasta keskusideaa", pohdiskeli Markku Tuuli (Katso 3/1969). "Luonnonlyriikka ja valovoimaisten päätähtien Eero Melasniemen ja Kirsti Wallasvaaran romanssin kuvaaminen kauniilla lähikuvilla tulee pääasiaksi, ja joka kerta kun poikkeavuuden ongelmaa edes lähestytään, nousee elokuvaan paniikki: eihän kai tämä vain ole yleisölle vastenmielistä. Asioiden karttelun ja hitaan kerronnan johdosta Asfalttilampaat on pieni ja tylsä elokuva, jonka sympaattisuus johtuu lähinnä Eero Melasniemen miellyttävyydestä ja ohjaaja Niskasen ammattitaidosta."

"Eero Melasniemen ja Kirsti Wallasvaaran keinoiltaan luontevat ja vapautuneet tulkinnat keskeisissä tehtävissä ainakin kauniisti kannattavat kokonaisuutta", tunnusti Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 22.12.1968). "Teknisenä suorituksena Asfalttilampaat edustaa sitä puhtaan viimeistelyn astetta, jota jo on tämän päivän suomalaiselta elokuvalta opittu odottamaan ja joka alkaa näyttää lähinnä maneerilta. Esko Nevalaisen kameratyö on oleellinen osatekijä tässä harkitun ja huolitellun vaikutelmassa. Se on arvo sinänsä, pätisi tähdellisemmissäkin yhteyksissä. Tämänkertaisesta on valitettavasti toistettava - -: Asfalttilampaat vaikuttaa verraten aiheettomalta elokuvalta."

"Henkilökohtainen mielipiteeni on, että Asfalttilampaat on elokuvana paljon parempi kuin esimerkiksi arvostelijoiden yleensä niin kovasti kiittämä, vuotta aikaisemmin valmistunut Lapualaismorsian", ilmoitti Kari Uusitalo (Hyvinkään Sanomat 13.8.1981) vuoden 1981 tv-esityksen yhteydessä ja jatkoi 1992 (Hyvinkään Sanomat 15.10.1992): "Asfalttilampaat sitävastoin on kaunis ja pienimuotoinen miniatyyri, jonka ominaispaino vain kasvaa korkoa korolle: yhtäaikaa hellä ja julma kohtalodraama - monessakin mielessä sukua suomalaiselle kansanlaululle, joka kauneimmillaan soi kuulaassa kesäillassa. - - Asfalttilampaat on kiistattomasti eräs kotimaisen valkokankaan kaikkien aikojen koskettavimpia rakkaustarinoita."

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.