"Viimesyksyinen Miljoonaliiga antoi aavistaa, ettei Maunu Kurkvaara ole vielä viimeistä sanaansa sanonut", aloitti Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 25.10.1969). "Näistä lupauksista tekee Punatukka kohtuullisessa määrin totta. Pakonomaisen osallistumisen ja Spede-Donner-Palmu -linjan takaa Kurkvaara tuntuu löytäneen oman tyylinsä, josta varhaisteosten kömpelöt piirteet ovat hioutuneet pois. Tilalle on tullut uutta varmuutta, selkeyttä ja vaatimattomuutta."

"Punatukka edustaa kurkvaaralaista rehellisyyttä ja pelkistyneisyyttä parhaimmillaan", mietiskeli Markku Tuuli (Katso 49/1969). "Tekninen hienostelu ja kohtausten värittäminen ovat kokonaan poissa, ja Kurkvaara tekee siinä samanlaista suoraviivaista ja puhdaslinjaista elokuvaa, joka kerronnaltaan on tuottanut parhaan tuloksen Miljoonaliigassa. Punatukka on kuitenkin huomattavasti Miljoonaliigaa kunnianhimoisempi elokuva, ja vaikka kuvallinen kerronta ei olekaan yhtä räiskyvää kuin sen edeltäjässä, on kyseessä kuitenkin Kurkvaaran paras elokuva tähän mennessä."

"Punatukka on Maunu Kurkvaaran paras elokuva", antoi myös Mikael Fränti (Suomen Sosialidemokraatti 26.10.1969) loppuarvionsa. "Punatukan tapaisia kotimaisia elokuvia on syytä arvostaa juuri nyt, sillä siitä puuttuu täysin kaupallinen laskelmointi ja kaupalliset kompromissit. Punatukassa ohjaaja jäsentää kuvin ja sanoin suhdettaan suomalaiseen todellisuuteen, suomalaisiin ihmisiin: minä iloitsen aina tällaisista rehellisistä suomalaisista filmeistä."

"Kokonaisuutena Punatukka on Kurkvaaran tähän asti kaunein elokuva", säesti Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 26.10.1969). "Sitä katselee mielellään ja sen parissa viihtyy. Muistakin syistä kuin jo mainitun visuaalisen nautittavuuden takia: on mm. mukava katsella näitä Punatukan todella työtä tekeviä nuoria. He ovat joukkona erinomaisen luontevia ja myös tyttöjen rupattelu työn ohessa vaikuttaa aidolta."

"Kurkvaara är ingen tänkare", koki Greta Bortherus (Hufvudstadsbladet 26.10.1969). "Fabriksflickan är avsedd som en uppgörelse med den trista, mekaniserade arbetsmiljö flertalet fabriksarbetare utsätts för. Även om Kurkvaaras resurser inte räckt till och avsikterna stannat halvvägs är Fabriksflickan en sympatisk film."

"Syksyn tähän asti paras kotimainen", otsikoi Pertti Lumirae (Päivän Sanomat 29.10.1969) ja jatkoi: "Se seikka että Punatukkaa voi hyvällä syyllä pitää Maunu Kurkvaaran tähän asti parhaana elokuvana (ja hyvänä elokuvana ylipäänsä) ei mielestäni estä kritisoimasta sitä hyvinkin voimakkaasti ja kaipaamasta esim. Kurkvaaran edellisen, Miljoonaliigan, rosoista mutta rohkeaa epätasaisuutta. Sillä mielestäni Punatukka on liian kaunis, liian työstetty, liian koloristinen ja siksi liian pinnallinen elokuva - - kertomus jää pitkälti kauniisti kuvatun deskription tasolle. Punatukalla on liian usein taipumus 'liueta tyhjiin pintavaikutelmiin' - -."

Leo Stålhammarin (Suomenmaa 28.10.1969) mukaan "Punatukka ei ole - - suuri elokuva, mutta omissa puitteissaan miellyttävä kokemus": "Miljoonaliigan tavoin Punatukka merkitsee Maunu Kurkvaaran tuotannossa joka tapauksessa uutta vaihetta, askelta aikaisempaa luontevampaan ihmiskuvaukseen. Ihmiset ja asiat saavat uskottavan ilmauksensa ja tässä on oma ansionsa myös oikein valituilla näyttelijöillä. Tarja Markus ja Veikko Honkanen edustavat keskushenkilöinä monessa suhteessa tyypillisiä nykynuoria, sellaisia joita tapaa niin tanssipaikoilla kuin baareissakin."

Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 26.10.1969) pani merkille, että "dialogi juoksee paljon juoheampana kuin Kurkvaaran töissä yleensä" ja arveli näyttelijöillä olevan osuutta asiaan: "Rooli on ratkaiseva tulkintavoitto Tarja Markukselle, Tarja Markuksen mukanaolo on ratkaiseva voitto koko elokuvalle. Näin puhdasta, välitöntä ja herkästi reagoivaa työtä ei meikäläisissä elokuvissa ole nähty kovin usein. Tarja Markuksen tulkinta välittää todella vaikutelmaa tämän tytön kasvusta ja kehityksestä."

"Aika on kuluttanut Punatukkaa", arvioi M.F. (Mikael Fränti, Helsingin Sanomat 14.8.1980) vuoden 1980 tv-esityksen yhteydessä: "Punatukan näyttelijätyö on heikkoa, vaikka Tarja Markus yrittää piristävästi syventää nuoren tytön roolikuvaa. Punatukan replikointi on kamalaa, erityisesti alkupuolen juominkikohtaus huvilalla on hirvittävä. Työelämän kuvaajana Kurkvaara on pinnallinen - -. Elokuvan käsikirjoitus on nähtävästi jäänyt puolitiehen."

"Suhtautumiseni tähän elokuvaan onkin jotenkin kaksijakoinen", ilmaisi Antti Lindqvist (Kansan Uutiset 14.8.1980) uuden polven tuntemukset: "Sen yksinkertaisuus ja rehellisyys viehättävät, mutta kerronta on paikoin uskomattoman kömpelöä, mitä puiseva replikointi ei ainakaan ole omiaan parantamaan."

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.