Äl' yli päästä perhanaa
Äl' yli päästä perhanaa
Matti Kassilan ohjaamassa ja yhdessä Kari Kyrönsepän kanssa käsikirjoittamassa farssikomediassa Äl’ yli päästä perhanaa (1968) elokuvatuottaja Arvi Mattila (Toivo Mäkelä) on kutsunut luokseen joukon filmiväkeä suunnittelemaan itsenäisyyden juhlavuoden elokuvaa. Mattilan johdolla säveltäjä Sakari Järvi (Helge Herala), kirjailija Yki Ojala (Pentti Siimes), tämän näyttelijärouva Mustonen-Ojala (Maija Karhi) ja lyhytelokuvaohjaaja Jyrki Kytösalo (Jarno Hiilloskorpi) vaimonsa Eijan (Pirkko Peltomäki) kanssa juovat itsensä humalaan ja ideoivat kolme mahdollista elokuvaa, jotka he myös näyttelevät itse. Aiheiksi valikoituvat suomalaiskansallisessa hengessä eversti Sandelsin elämä, salaviinanpoltto ja vuoden 1974 presidentinvaalit.
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
K16 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: <br /><br />Mikko Ala-Leppilampi (juoksija Suomi-Ruotsi -yleisurheilumaaottelussa) <br />Aarre Nojonen (Yleisradion Moskovan kirjeenvaihtaja)<br />Pasi Rutanen (Yleisradion Washingtonin kirjeenvaihtaja)<br />Pertti Salolainen (Yleisradion Lontoon kirjeenvaihtaja) <br /><br />Altti Sipiläisen vaalielokuvassa esiintyvät:<br /><br />Aku Korhonen (mies elokuvassa <i>Noita palaa elämään</i>, 1952)<br />Ture Ara (lääkäri elokuvassa <i>1918</i>, 1957) <br />Åke Lindman (pastori elokuvassa <i>1918</i>, 1957) ja<br />Liana Kaarina (nuori nainen elokuvassa <i>Miljoonavaillinki</i>, 1961) ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: <br /><br />Mikko Ala-Leppilampi (juoksija Suomi-Ruotsi -yleisurheilumaaottelussa) <br />Aarre Nojonen (Yleisradion Moskovan kirjeenvaihtaja)<br />Pasi Rutanen (Yleisradion Washingtonin kirjeenvaihtaja)<br />Pertti Salolainen (Yleisradion Lontoon kirjeenvaihtaja) <br /><br />Altti Sipiläisen vaalielokuvassa esiintyvät:<br /><br />Aku Korhonen (mies elokuvassa <i>Noita palaa elämään</i>, 1952)<br />Ture Ara (lääkäri elokuvassa <i>1918</i>, 1957) <br />Åke Lindman (pastori elokuvassa <i>1918</i>, 1957) ja<br />Liana Kaarina (nuori nainen elokuvassa <i>Miljoonavaillinki</i>, 1961)Hae aiheista |
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Lokakuu-marraskuu 1968 - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Koko filmiala Suomessa tervehti ilolla ja innokkain odotuksin Matti Kassilan paluuta varsinaisen elokuvan tekemiseen viiden vuoden tauon jälkeen", aloitti Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 5.2.1968), joka käytyään läpi ohjaajan uraa ja puntaroituaan uutta elokuvaa päätyi kokonaisarvioon: "Kassilalla on Perhanassaan kosolti mainioita ideoita ja herkullisia detaljeja, mutta kokonaisuus ei kehity niiden summana täysosumaksi. Pahin vika on osaksi - etenkin Sandels-jaksossa - ilmaisun raskaus, kova ääni, epäselvyys ja hidas tempo. Tämän lajin Lester-sukuinen, ajankohtaisuuksia ja tyypillisyyksiä parodioiva ja ironisoiva elokuva vaatii juuri sen lajin ilmaisullista nasevuutta ja kepeyttä, joka meille on vaikeinta, samoin leikkiin sisällytettyä asiatietoa ja henkevyyttä, jonka tavoittamiseen meillä nyt vasta osataan vähitellen pyrkiä." "Elokuvassa on kieltämättä paikoin hyvääkin huumoria", tunnusti myös Erkka Lehtola (Aamulehti 11.2.1968), "muutamia nopeita ja hyvin heitettyjä huulia, mutta niiden vähäisyys hämmästyttää. Eikö käsikirjoitukseen tosiaankaan saatu enempää nokkeluutta ja terävyyttä silmittömän päätäpahkailun vastapainoksi? Ohjaustyö tukee skenarion ideoita, ja niin on tuloksena melko ilmeetön, vain silloin tällöin kehyksistään hieman hypähtävä elokuva, jossa ihmeen puiseva kameratyö (Raimo Hartzell) ja banaali musiikki (Esko Linnavalli) ovat suoraan verrannollisessa suhteessa elokuvan näyttelijöihin. - - Pidän Matti Kassilaa edelleenkin suomalaisen elokuvan keskeisiin lukeutuvana ohjaajana, mutta en pidä tästä elokuvasta, jossa muutamat hyvätkin ideat hukkuvat kaiken muun rojun keskelle ja jossa parodinen, 'sarvekas' juonne ei saa selkeyttä, vapautuneisuutta." "Det är beklagligt att en film som börjar med goda idéer, lätt självironi och gott humör skall sluta snöppligt", valitti H.G.G. (Henry G. Gröndahl, Hufvudstadsbladet 4.2.1968). Skaparna av Låt [po. Släpp] ingen djävul över bron har haft några goda uppslag som de inte har vågat släppa: de mals och tröskas tills all smak och färg försvinner." Niin etevä yksityisten tilanteiden rytmittäjä kuin Kassila saattaa olla", säesti Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 4.2.1968), "hän on kokonaisuuden jättänyt ikäänkuin liian löysästi viimeistelemättömäksi, paikoin auttamatta laahaavaksi. Tällaisena Äl' yli päästä perhanaa on ehdottomasti ehoimmillaan alkupuolella: todella kekseliäät alkutekstiratkaisut, näyttelijäin esittäytymistunnustukset, hieman suttuisen Koljonvirran jälkeen tuo nasta pirtuparodia. Onhan sitä ilon aihetta jo niissäkin, mutta vielä ilahduttavampaa olisi ollut, jos perhana olisi pitänyt pintansa tässä tasossa loppuun asti." "Kassilan elokuva ajautuu kosiskelemaan yleisöään juuri niillä keinoilla joita se yrittää kritisoida", koki Pertti Lumirae (Päivän Sanomat 4.2.1968): "Pinnallisella parodioinnilla, kyseenalaisella huumorilla, tunnistamisen iloa aiheuttavien vakiotyyppien kokoelmalla. - - Kokonaisuudessaan Äl' yli päästä perhanaa muistuttaa väkisinkin pitkäksi elokuvaksi laajennettua tv-sketsiä, joka juuri pitkityksellään on menettänyt huomattavan osan ajanvietteellisistä arvoistaan. Miksi lähteä lämpimästä kodista rattoisan tv-ajanvietteen äärestä haukottelemaan vetoisaan elokuvateatteriin?" Myönteiselle kannalle kallistui Yrjö Kemppi (Ilta-Sanomat 3.2.1968), joka piti elokuvan dialogia "notkeimpana mitä kotimainen elokuva on puhunut", "paljolti sukkelana ja vitsin ilmasta sieppaavana": "Vetreästi kirjoitetusta keskustelusta käy suora siirtyminen sen esittäjiin, osuvasti valittuihin näyttelijöihin, jotka vetäisevät riemukkaan vahvoja karikatyyrejä tyypistä kuin tyypistä, sandelseista fllmimoguleihin, pirtutrokareista presidenttiehdokkaisiin ja piikasista diivoihin. Olkoonpa jos karikointi groteskia, se on pursuavan spontaania ja älystä syttynyttä, näin ennen muuta Maija Karhin, Pentti Siimeksen ja Helge Heralan, joilla on isoimmat mahdollisuudet Toivo Mäkelän ohella vapaasti värittää käsikirjoitusta." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Samanaikaisesti kuin Matti Kassila vuosina 1967-68 toimi Yleisradion nimittämänä tuotantopäällikkönä Fennada-Filmin ja Edvin Laineen elokuvassa Täällä Pohjantähden alla hän syksyllä 1967 ohjasi ensimmäisen oman näytelmäelokuvansa yli viiteen vuoteen. Asialla oli uusi tuotantoyhtiö MK-Filmi, Matti Kassila & Co., jonka perustajiksi Kaupparekisteriin merkittiin 15.9.1967 Matti Kassila, liikemies Heikki Tavela ja Sinikka Kurkvaara. Elokuvan rahoitti uuden yhtiön toimitusjohtaja Heikki Tavela ja sen tuotantoa johti Maunu Kurkvaara. Äl' yli päästä perhanaa oli monikerroksinen farssi, eräänlainen vastapaino Kassilan 1967 ulkoministeriön tilaustyönä ohjaamalle itsenäisyytemme 50-vuotisjuhlaelokuvalle Suomi tänään, ja sen käsikirjoitus syntyi Kassilan sekä apulaisohjaaja Kari Kyrönsepän yhteisvoimin. Roolihenkilöistä oli elokuvatuottaja Mattilaan liitetty T.J. Särkän ja viihdesäveltäjä Järveen Toivo Kärjen piirteitä. Suomen sotaan sijoitettuja Tuntemattoman sotilaan tyyppejä esittivät 1960-luvun kulttuuriradikaalit Arvo Salo, Hannu Karpo, Reino Paasilinna, Pekka Lounela ja Kalle Holmberg. Loppujaksoon kytkettiin myös Yleisradion silloiset ulkomaankirjeenvaihtajat Aarre Nojonen, Pasi Rutanen ja Pertti Salolainen. "Presidenttiehdokas Altti Sipiläisen" vaalimainos on koottu Helge Heralan elokuvista Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962), Hallin Janne (1950), Noita palaa elämään (1952), "1918" (1957), Olin nahjuksen vaimo (1961) ja Miljoonavaillinki (1961). Ensimmäisen kerran suomalaisessa näytelmäelokuvassa toteutettiin osa, vuoden 1974 kuvitteelliset presidentinvaalit, televisiotekniikalla: jakso kuvattiin kolmella televisiokameralla videolle ja siirrettiin siitä optiselle kuvanegatiiville. Seuraavan kerran tekniikkaa käytettiin Spede Pasasen elokuvassa Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut (1969). Voimakkaasta ennakkomainonnasta huolimatta elokuvan yleisömenestys oli vuoden 1968 heikoimpia. Tuotantokulut olivat 310 000 markkaa, ja esitystuottoja kertyi vain 100 000 mk. Ainoana vuoden kotimaisista elokuvista Äl' yli päästä perhanaa ei saanut veronpalautusoikeutta. MK-Filmin toiminta ei jatkunut, ja vuonna 1983 yhtiö KRL 24 §:n nojalla poistettiin Kaupparekisteristä. Televisiossa Äl' yli päästä perhanaa nähtiin poikkeuksellisen varhain, jo vuoden 1969 toukokuussa. Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kokoelmissa ei ole elokuvan käsikirjoitusta. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Perhonen Säv. Esko Linnavalli 1) Esko Linnavallin yhtye (off), kahdessa osassa, yht. 1' 15" 2) Es. "televisio-orkesteri" (playback, Jörgen Petersen, trumpetti, Heikki Laurila, kitara, Esko Linnavalli, piano, tunnistamaton bassokitaristi), 1' 35". Levytys: Esko Linnavallin orkesteri; Scandia KS-736, 31.1.1968. 2. "Ratsastus" Säv. Esko Linnavalli Esko Linnavallin yhtye (off, kolmeen kertaan), yht. 1' 20". 3. Pohjanmaan kautta Säv. ja sov. Esko Linnavalli, san. Jukka Virtanen ja Juha "Watt" Vainio 1) Es. Pentti Siimes, Helge Herala ja "kasakat", laulu, balalaikkayhtyesäestys (playback, Pentti Siimes ja Helge Herala, laulu, Aaro Kurkela, harmonikka, Valdemar Kuutio ja Rauno Lehtinen, mandoliini), 4' 25". 2) Es. "televisio-orkesteri" (playback, Heikki Laurila, sähkökitara, Esko Linnavalli, piano, Heikki Annala, basso), kuudessa osassa, yht. 0' 55". Levytys: Pentti Siimes ja Helge Herala, Esko Linnavallin kuoro ja orkesteri; Scandia KS-736, 31.1.1968. 4. Podmoskovnye vetshera / Moskovan illat / Unohtumaton ilta Säv. Vasili Solovjev-Sedov Es. Pentti Siimes, hyräily (irtoääni), 0' 20". 5. Tanssimusiikki Säv. Esko Linnavalli Esko Linnavallin yhtye (off, levysoitin), 2' 55". 6. "Mykkäfilmi" Säv. Esko Linnavalli Esko Linnavallin yhtye (off), 1' 00". 7. "Loppumusiikki" Säv. Esko Linnavalli Esko Linnavallin yhtye (off), 0' 20". 8. Taiston tiellä / Taistojen tiellä Säv. Hannes Konno, sov. Esko Linnavalli Esko Linnavallin yhtye (off), neljään otteeseen, yht. 1' 30". 9. Elon mainingit / Jääkärin laulu Säv. Sam. Sihvo, sov. Esko Linnavalli Esko Linnavallin yhtye (off), kolmeen otteeseen, yht. 0' 30". 10. "Fanfaari" Säv. Esko Linnavalli Esko Linnavallin yhtye (off), 0' 35". Huomautuksia: Musiikkinumerot 1 ja 3 toistuvat taustamusiikkina. Sotajaksossa annetaan merkkisoitto torvella, 0' 05". Pastorin viettely-yritystä säestää alkutahti Ludwig van Beethovenin Kohtalosinfoniasta (n:o 5, op. 67). Musiikkinumeron 6 päätöksenä laina Felix Mendelssohn-Bartholdyn Häämarssista (Hochzeitsmarsch) näytelmästä Kesäyön unelma / A Midsummer Night's Dream. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||
Arkistoaineisto/ kuvauspaikatArkistomateriaali: neuvostoliittolainen dokumenttielokuva Stalingradin taistelusta tammikuussa 1943 (sotainsertit) Valokuvat: mm. Jyväskylä: Jyväskylän seminaari Helsinki: Olympiastadion, Kansallismuseo, Lastenlinna, Eteläsatama, Meilahden sairaala, Senaatintori (presidenttiehdokas Hannu Karppisen vaalielokuva) - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|