Rakkauden kaikkivalta - Amor omnia
Kärlekens allmakt - Amor omnia (ruotsinkielinen nimi)
Amor omnia vincit (muu nimi)
Finna-arvio
Rakkauden kaikkivalta - Amor omnia
Konrad Tallrothin kirjoittamassa ja ohjaamassa mykässä melodraamassa Rakkauden kaikkivalta - Amor omnia (1922) vanha kreivitär Örn (Ida Brander) muistelee perhehaudan äärellä nuorten rakastavaisten, Carl-Johan Örnin (Alex Biaudet) ja hienostorouva von Wildheimin kasvattityttären Margaretan (Sara Järnefelt) traagista kohtaloa.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
12 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesä 1922 - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Voimme ylpeydellä todeta, että meidänkin maamme nyt on kohoutunut filmejätuottavien maiden joukkoon", tervehti Filmiaitta 16/1922 Suomi-Filmin uutuutta. "Erittäin elävä ja vaikuttava filmi", luonnehti R. H-m. (Raoul af Hällström, Ylioppilaslehti 22/1922) ja jatkoi: "Ulkonaisestikin onnistunut: erinomainen valokuvaus, hupaisat kylpyläelämäkuvaukset (Hangosta) ja vanhanaikaisen tunnelmallinen herraskartanoidylli (Gustavelund). Ohjaus tosin ei ole niin keinojaan hallitsevaa ja vapautunutta kuin ruotsalaisissa filmeissä, mutta tarjoaa kuitenkin suuren joukon tehokkaita ja herkkiä kuvia." "Kuvaelmat ovat hyvällä aistilla järjestetyt", koki Fanny (Iltalehti 13.11.1922). "Näytteleminen suoritetaan hillitysti ja luontevasti ilman filmissä niin tavallisia kouristuksen tapaisia kasvojen ja ruumiin vääntelemisiä. [- -] Valokuvat ovat ihmeteltävän selviä ja kauniita. Voisi luulla niitä suorastaan kankaalle kuvatuiksi. Monipuolinen musiikkiohjelma säestää näytäntöä." "Kärlekens allmakt är den första inhemska film med den konstnärliga bärkraft som kan föra filmen ut även till andra länders publik", arveli Valois (Sigrid Maria Heinricius, Hufvudstadsbladet 13.11.1922). "Ämnet är allmänt mänskligt och miljöerna äro inte mera så nationalistiskt trånga att förståelsen på främmande botten skulle äventyras. Herr Tallroth har med berömvärd uppfattning om vad som 'går och inte går' skapat ett underhållande skådespel där kärlek, glädje och tårar fånga publikens intresse. Karaktärsteckningen är visserligen beroende av rollinnehavarna men situationerna giva dem åtminstone tillfälle att utforma typer. Scenerierna äro ofta beundransvärt vackra." "Tässä filmissä on suomalaiskansallista tuntua mahdollisimman vähän", valitti puolestaan U. H. (Uuno Hirvonen) Uudessa Suomessa 14.11.1922. "Rakkauden kaikkivalta voisi yhtä hyvin olla Nordisk Filmin tai minkä muun ulkolaisen yhtiön tuote tahansa. Suomalaista siinä ei ole kuin maisemasijoitus, ja maisemiakin olisi toisekseen voinut olla enemmän. Minkätähden mennä Hankoon näyttelemään kreiviä, silloinkuin voisi näytellä tavallisia ihmisiä mitä ihanimmassa luonnossa. [- -] Hyvänä yrityksenä on Rakkauden kaikkivalta tietysti ansaitseva kaiken kiitoksen ja todistaahan se osaltaan, että meillä on jo opittu kiitettävässä määrin hallitsemaan filmiteknillisiä keinoja." "Ida Brander on se näyttelijä, joka nostaa ja aateloi tämän filmin", kirjoitti R. H-m arvostelujen yleislinjan mukaisesti. "Ruotsalaisen teatterin ihailtu mére-noble on tässä saanut osan, joka suo hänelle oivallisen tilaisuuden kehitellä miimillisesti taiteensa rakastettavimpia puolia. Hänen vanha kreivittärensä on hieno ja herttainen - niin liikuttavan ihastuttava kuin vain ylhäiset vanhat naiset voivat olla. [- -] Lukuunottamatta Konrad Tallrothia (jolla on pieni, mutta karaktäärinen osa kappaleen alussa) kohoaa Ida Branderin rinnalle oikeastaan vain Ali Biaudet. Hänen nuori kreivi Carl-Johaninsa on ensiesiintyjän saavutukseksi harvinaisen levollinen ja haparoimaton. Hän näyttelee enemmän kasvoillaan kuin ruumiillaan - vahinko, ettei regissööri suonut hänen osalleen enemmän lähikuvia." - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Konrad Tallrothin kirjoittama ja ohjaama "6-osainen näytelmä" Rakkauden kaikkivalta (Amor Omnia) (1922) edusti suomalaisittain harvinaista salonkielokuvaa. Pääosassa nähtiin Ida Brander sukunsa murhenäytelmää muistelevana vanhana kreivittärenä ja ohjaaja itse hänen puolisonaan. Heidän palvelijatartaan Maryä esittävän Greti Greyn kerrottiin filmanneen aikaisemmin UFA:n studioissa Berliinissä ja Margarethan rooliin kiinnitetyn Sara Järnefeltin puolestaan opiskelleen näyttämötaidetta Dresdenissä. Elokuva oli valmistuttuaan aiheuttaa oikeusjutun. Kehyskertomuksen kuvat otettiin ilman lupaa Hietaniemen hautausmaan vanhassa osassa, ja ahdaskatseisimmat piirit katsoivat elokuvakameran viemisen paikalle merkitsevän vainajien rauhan häpäisemistä. Asiaan kiinnitti huomiota Mikael Lybeck Hufvudstadsbladetiin 15.11.1922 lähettämässään tuohtuneessa kirjoituksessa. Tammerfors Aftonbladet 17.1.1923 puolestaan paheksui toimituksellisessa artikkelissaan elokuvan rakentumista sukurutsausjuonen varaan. Rakkauden kaikkivalta myytiin Norjaan. Kotimaassa sen yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa heikompi. Elokuvan väliteksteissä Eero Leväluoman etunimenä on vain kirjain L. Valentine Panjutinin rooli on suomenkielisessä käsiohjelmassa virheellisesti muodossa Henriette, hänen vaimonsa. Ruotsinkielisessä käsiohjelmassa roolinimi on Harriet, niinkuin elokuvan väliteksteissäkin. Margaretha von Wildheimia esitti Sara Saurén (1903-1992), Eero Järnefeltin tytär. Filmiaitassa 11/1922 hänestä käytetään tyttönimeä Järnefelt. Elokuva kuuluu Yleisradion vuonna 2009 käynnistämään Mykkä valo -sävellystilausprojektiin. Ylen tilaaman musiikin sävelsi Lotta Wennäkoski ja RSO esitti sen vuonna 2012 elokuvakonsertissaan. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole elokuvan käsikirjoitusta eikä valokuvia. - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996, 2022) mukaan |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
Suomen Biografi Oy:n käsiohjelman (1922) musiikkiohjelma: I osa Barcarole (J. Hofman) Berceuse (H. Kaski) Melodie (L. Schytte) II osa Reverie (R. Lagarde) Romance (G. Fistulari) III osa La Source (L. Délibes) Narcissus (E. Nevin) Liebesbotschaft (E. Helmund) Caprice (J. Raff) Fest-Polonaise (R. Bial) IV osa Brise de mer (R. Leoncavallo) Valse Papillonne (R. Friml) Ritorna (E. Carosio) V osa Romanz (G. Bizet) Notturno (F. Liszt) Ingrids klaga (E. Grieg) Die Lerche (M. Glinka) VI osa Chagrin d'amour (N. Roede) Canzonetta (P. Tschaikowsky) |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |