Nummisuutarit

Sockenskomakarna (ruotsinkielinen nimi)
The Village Shoemakers (englanninkielinen käännösnimi)
Les Cordonniers du village (ranskankielinen käännösnimi)
Die Heideschuster (saksankielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

Nummisuutarit

Valentin Vaalan ohjaama elokuva Nummisuutarit (1957) on kolmas filmiversio Aleksis Kiven samannimisestä näytelmästä. 1860-luvun maaseutumiljööseen sijoittuvassa komediassa kasvattisisareltaan Jaanalta (Heidi Krohn) rukkaset saanut Nummisuutarin Esko (Martti Kuningas) lähtee testamenttia havittelevan äitinsä Martan (Alice Lyly) käskystä ja isänsä Topiaksen (Lauri Leino) sopiman naimakaupan innoittamana noutamaan puolisokseen kaunista Karrin Kreetaa (Eila Auer). Hänen ja puhemieheksi lyöttäytyvän Mikko Vilkastuksen (Helge Herala) vaimohakureissu ei suju kuitenkaan suunnitelmien mukaan.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Martti Kuningas, näyttelijä
Lauri Leino, näyttelijä
Alice Lyly, näyttelijä
Ernest Ervasti, näyttelijä
Jalmari Rinne, näyttelijä
Holger Salin, näyttelijä
Heidi Krohn, näyttelijä
Helge Herala, näyttelijä
Heikki Heino, näyttelijä
Jussi Oksa, näyttelijä
Eila Auer, näyttelijä
Kosti Klemelä, näyttelijä
Matti Lehtelä, näyttelijä
Niilo Sale, näyttelijä
Erkki Uotila, näyttelijä
Erkki Poikonen, näyttelijä
Mikko Kallakari, näyttelijä
Uuno Montonen, näyttelijä
Laina Laine, näyttelijä
Markus Similä, näyttelijä
Taito Mäkelä, näyttelijä
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: Ringa Kaila, Viljo Kaila, Kerttu Nyman, Paula Nyman, Helen Salokannel (Lähde: SKF 6), muutesiintyjät
Kreditoimattomat
Ismo Kallio, näyttelijä
Martti Kuisma, näyttelijä
Anton Soini, näyttelijä
Lala Pilvessalo, näyttelijä
Harri Tirkkonen, näyttelijä
Pertti Palo, näyttelijä
Muut tekijät
Risto Orko, tuotanto
Ilmari Unho, elokuvasovitus (käsikirjoitus)
Usko Kemppi, elokuvasovitus (käsikirjoitus)
Valentin Vaala, elokuvasovitus (käsikirjoitus)
Eino Heino, kuvaaja
Heikki Laakkonen, äänittäjä
Erkki Aaltonen, säveltäjä
Oiva Hovi, lavastaja
Aarne Kuokkanen, naamiointi
Viktor Masevitsh, väriasiantuntija
Reijo Lås, kuvausassistentti
Martti Tikka, ääniassistentti
Veikko Äikäs, järjestäjä
Erkki Pitkänen, kuvaussihteeri
Kullervo Vanhanen, kuvaussihteeri
Eine Vatka, kampaukset
Suomi-Filmi Oy, levittäjä
Suomi-Filmi Oy, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: Ringa Kaila, Viljo Kaila, Kerttu Nyman, Paula Nyman, Helen Salokannel (Lähde: SKF 6), muu
Kreditoimattomat
Armas Laurinen, leikkaaja
Eino Räisänen, studiopäällikkö
Hans Haataja, b-kuvaaja
Alvar Lindkvist, sähköryhmän esimies
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
33 519 038 mk
Julkaistu
1957
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
01.02.1957
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Capitol, Kaleva, Ritz
Tampere: Ilves, Kino-Palatsi
Turku: Ritz
Filmikopioiden määrä
10
Muut näytökset
  • 02.02.1957 Rio, Oulu ensi-iltakierros
  • 03.02.1957 Kino-Palatsi, Pori ensi-iltakierros
  • 03.02.1957 Kuohu, Oulu ensi-iltakierros
  • 10.02.1957 Scala, Kuopio ensi-iltakierros
  • 13.02.1957 Ritz, Vaasa ensi-iltakierros
  • 16.02.1957 Jyväs-Kino, Jyväskylä ensi-iltakierros
  • 21.02.1957 Ritz, Lahti ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 24.08.1970 MTV1 Katsojia: 1 170 000
  • 27.11.1982 MTV2 Katsojia: 859 000
  • 22.06.1996 TV2
  • 29.01.2003 YLE TV1
  • 01.04.2006 YLE TV2
  • 03.07.2007 YLE TV2
  • 14.08.2010 YLE TV2
  • 08.10.2011 YLE TV2
  • 13.12.2013 YLE TV1
  • 10.10.2014 YLE TV1
  • 04.07.2019 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Nurmijärvi: Klaukkalan Metsäkylä, Palojoki, Taaborin vuori, Nummelan parantolan ympäristö

Vihti: Nummelan Luontolan ympäristö

Tuusula: Hyrylä, Rusutjärvi

Turku: Luostarinmäen museoalue

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Studiot

Helsinki: Suomi-Filmi Oy:n Katajanokan studio ja Käpylän Työväentalo

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Sisältöseloste

Tarinan tapahtuma-aika on 1860-luku. Nummisuutarin Esko valmistautuu häämatkalleen, jonka takana on hänen äitinsä Martan juoni saada korpraalin testamentin lupaamat 500 riksiä sille, kumpi menee ensin naimisiin, Esko vai perheen kasvattitytär Jaana. Eskon isä Topias on tiettävästi sopinut naimakaupasta tavatessaan Puolmatkan krouvissa Karrin, Eskolle aiotun morsiamen Kreetan isän. Jaana puolestaan on kieltäytynyt menemästä naimisiin Eskon kanssa, sillä hänen mielitiettynsä on seppä Kristo.

Kanttori saapuu paikalle laatimaan lupauskirjan Eskon naimaluvaksi, samoin saapuu Eskon matkakumppani ja puhemies Mikko Vilkastus. Topias kertoo kuulleensa suurvarkaasta, josta on luvattu 700 riksin palkkio, ja antaa miehen tuntomerkit. Topias panee lupauskirjaan puumerkkinsä, Mikko kutsutaan todistajaksi. Eskon puumerkkiä ei huolita, mutta tämä yrittää piirtää sen salaa paperiin ja saa ankarat nuhteet isältään ja kanttorilta. Esko raivostuu ja lauhtuu yhtä nopeasti, tekee sovinnon. Eskon veli livari saapuu kylältä yöjalasta ja saa Martalta selkäänsä. Hänet lähetetään kaupunkiin ostamaan häätarvikkeita.

Esko ja Mikko lähtevät matkaan ja saapuvat Puolmatkan krouviin, missä Esko lisää oman puumerkkinsä lupauskirjaan. Taival jatkuu Karrin taloon, jossa paraikaa vietetään Kreetan ja puusuutari Jaakon häitä. Karri ottaa vieraat kohteliaasti vastaan, selittää tilanteen, johon Esko ja Mikko näyttävät mukautuvan. Ruokapöydässä Esko kuitenkin riitaantuu pelimanni-Teemun kanssa. Miehet painivat, Esko jää alakynteen, haluaa uusintaottelun, mutta Teemun isä raahaa poikansa pois. Mikko uskottelee Eskolle Teemun kampanneen, mistä Esko vimmastuu ja syöksyy Teemun perään. Tällä välin Karri kertoo Mikolle pitäneensä leikkipuheena hänen ja Topiaksen krouvissa tekemää "naimakauppaa"; Jaakko ehdottaa häävieraille heinäntekotalkoita.

Esko saapuu paikalle saatuaan selkäänsä Teemulta ja tämän isältä ja nöyryytettynä paljastaa katkeruutensa Jaakolle ja Karrille. Hän uhkaa heitä käräjillä ja syyttää myös Kreetaa petoksesta. Väen ollessa pellolla Esko heittää pöydän nurin, lyö talon ikkunat säpäleiksi ja pakenee paikalta Mikon kanssa.

Tällä välin livari on Hämeenlinnassa tavannut enonsa Sakerin, virkaheiton poliisin, ja hummannut tämän kanssa kaikki Martan antamat rahat. He osuvat Puolmatkan krouviin samaan aikaan kuin Jaanan isä, merimies Niko, joka on palannut kotimaahan ja kuultuaan Jaanan tilanteesta suunnannut matkansa kohti nummisuutarin mökkiä. livarin ja Sakerin puheista Niko keksii juonen: saadakseen ilmaisen hevoskyydin tyttärensä luo hän naamioituu etsintäkuulutetuksi rosvoksi ja antautuu miesten vangiksi näennäisen vastarinnan jälkeen.

Esko ja Mikko ovat paluumatkalla synkällä mielellä. Hekin ovat tuhlanneet rahansa ja kaavailevat selitykseksi joutumista ryöstön uhreiksi. Mikko ei halua antautua alttiiksi Martan selkäsaunalle ja aikoo livistää. Hän tarjoaa Eskolle rohkaisuksi viinaa; tämä kieltäytyy, mutta Mikon uhatessa lähteä suostuu juomaan, ensimmäisen ja viimeisen kerran. Pian Mikko rakentaa riidan ja karkaa paikalta. Humaltunut Esko juoksee ympäri metsää ja törmää Antrekseen, jonka Topias on lähettänyt vastaanottamaan hääparia klaneetinsoitolla. Humalapäissään Esko ravistelee Antresta kovakouraisesti ja luulee tappaneensa miehen, kun tämä jää liikkumattomana maahan.

livari ja Sakeri ajavat vankinsa kanssa paikalle. Antres tointuu ja antaa Eskolle anteeksi. Tilanneselvityksen jälkeen ja juhlatunnelman vallitessa kaikki ajavat yhdessä pihaan, jossa häävastaanotto on odottamassa. livari tunnustaa harharetkensä ja selittää myös Eskon ja Mikon tapauksen, toivoen anteeksiantoa vangista luvatun rahamäärän nimissä. Ensihämmennyksen ja ilon jälkeen Niko paljastaa henkilöllisyytensä. Lautamies saapuu paikalle ja kertoo varkaan joutuneen kiinni edellisenä päivänä Vanajan kirkolla. Niko selittää kepposensa; Jaanalta hän pyytää pitkää poissaoloaan anteeksi. Jaanan ja Kriston kihlaus saa hänen siunauksensa.

Esko ja livari saavat kuulla kunniansa. Jaanan tahdosta Niko ehdottaa perinnön jakamista puo- liksi. Lautamies kehottaa Eskoa tekemään sovinnon Karrin kanssa, joka on haastanut hänet käräjiin. livari lupaa parantaa tapansa ja lähteä merille, Esko taipuu sovintoon ja tekee lupauksen pysyä naimattomana. Martta kutsuu kaikki pöytään: Eskon aiottu hääjuhla muuttuu Jaanan ja Kriston kihlajaisjuhlaksi yleisen sovinnon vallitessa.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

Nummisuutarien kolmannen elokuvaversion ensi-ilta pantiin näkyvästi merkille lehdistössä. Useimmat arvostelut olivat sävyltään myönteisiä.

"Suomi-Filmin miehet ovat tehneet värielokuvaa Nummisuutareista valoisalla ja vapautuneella mielellä [- -]. [- -] värit ovat [- -] hillittyjä ja sellaisina miellyttäviä ja ohjaaja Valentin Vaala ja kuvaaja Eino Heino tarjoilevat kelpo sarjan mainioita lähikuvia Kiven kansasta", ihasteli A. L-la (Aarne Laurila, Suomen Sosialidemokraatti 3.2.1957), mutta esitti myös pienen varauksen: "[- -] teos voi olla tavallaan liiankin tuttu: siitä on vaikea esittää todella kiinnostavaa, tuoretta näkemystä."

Leo Nordberg (Uusi Suomi 3.2.1957) piti sekä elokuvan käsikirjoitusta että ohjausta onnistuneena. Käsikirjoitus oli hänen mukaansa "vapaa näytelmien elokuvasovituksiin usein liittyvästä liiallisesta teatraalisuudesta" ja "Valentin Vaalan ohjauksessa on hänelle tyypillinen ja aiheen kannalta ehdottoman tärkeä säkenöivän huumorintajuinen ote". Päinvastaista mieltä oltiin Ylioppilaslehden (8.2.1957) signeeraamattomassa arviossa "Väritön Nummisuutarit": "Vaalan teos on näyte filmatun teatterin hedelmättömyydestä. Kun elokuvan omia keinoja ei käytetä riittävästi hyväksi, jää näytelmän filmatisointi useimmiten elottomaksi - pelkkä tapahtumien osittainen siirtäminen ulkoilmaan ei riitä."

Näyttelijäntyöstä Ylioppilaslehdessä kirjoitettiin samansuuntaisesti kuin muidenkin lehtien palstoilla. "Martti Kuninkaan Esko on filmin sensaatio - nuoren näyttelijän aivan kypsä tulkinta vaikeasta koetinkiviosasta hämmästyttää tuoreella voimallaan ja monivivahteisuudellaan." Myös G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 3.2.1957) kiinnitti huomionsa Eskon rooliin: "Martti Kuningas' ansikte registrerar sekundsnabbt den oavbrutet pågående kampen mellan ett anspråkslöst förstånd och en anspråksfull vilja inom Esko. Hans minspel är otrolig rörligt utan att för den skull förlora i spontanitet."

Monissa arvioissa kiiteltiin Nummisuutarien kuvausta, joka jouduttiin toteuttamaan sateisen kesän epäedullisissa olosuhteissa.

Uuden Auran H-o K. (Heimo Kallio, Uusi Aura 3.2.1957) arvioi: "[- -] miljöökuvaukseen on pantu paljon huolta ja niinpä aitous on varsin painava ansio sekin. Eino Heinon ei myöskään ole mitään syytä hävetä kameransa jälkeä. Sovcolor muuntaa värit varsin rauhallisen sävyisiksi ja vaikka suomalainen maisema ei siten näyttäydykään hehkeimmillään eikä värikkäimmillään, niin väriskaala on kuitenkin hyvin miellyttävä. Kuvakulmat ovat harkittuja, ruudut tasapainoisia ja koko elokuvan rytmi runsaine eloisine lähikuvineen varsin tehoava." Paula Talaskiven (Helsingin Sanomat 3.2.1957) mieleen jäivät erityisesti "Puolmatkan krouvin savuinen sisäkuva sekä eräät Hämeenlinnan näkymät".

M-i V-i (Martti Vuorenjuuri, Helsingin Sanomat 8.2.1957) kirjoitti arvostelun Nummisuutarien musiikista ja äänestä. Hän valitteli musiikin katkonaisuutta ja keskittymistä elokuvan alkupuolelle. "Säveltäjän kiinteämpi yhteistyö filmin valmistuksessa olisi varmasti tarjonnut musiikille mahdollisuuksia pitempiin kohtauksiin ja sulavampiin ylimenoihin." M-i V-i:n mukaan Nummisuutareissa oli myös jälkiäänityksen aiheuttamia "akustisia epäloogillisuuksia vilisemällä".

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Taustaa

Aleksis Kiven tuotanto on kiinnostanut elokuvantekijöitämme itsenäisyytemme alkuajoista asti: Kihlauksesta, Nummisuutareista ja Seitsemästä veljeksestä on tehty yhteensä kahdeksan kokoillan elokuvaa.

Nummisuutarien ensimmäisen elokuvaversion tuotti ja ohjasi vuonna 1923 Erkki Karu, Eskon osassa Helsingin Svenska Teaternin 33-vuotias Axel Slangus. Toisen version tuotti Suomen Filmiteollisuus (T. J. Särkkä) vuonna 1938, ohjaajana Wilho Ilmari ja Eskon osassa 28-vuotias Unto Salminen Suomen Kansallisteatterista.

Sekä Suomen Filmiteollisuus että Suomi-Filmi valitsivat ensimmäisen värielokuvansa aiheeksi kirjallisuutemme klassikon: SF Juhan (1956), Suomi-Filmi Nummisuutarit. Jälkimmäisen työn sai ohjattavakseen Valentin Vaala, joka halusi päärooliin nuoren näyttelijän. Lehti-ilmoituksilla etsittiin parikymmenvuotiasta "vaaleaa, keskikokoista, tanakkaa" Eskoa. Ehdokkaita tarjoutui noin 150. Ulkoiselta olemukseltaan vaatimukset hyvin täyttävä 23-vuotias teatterikoululainen Martti Kuningas valittiin kolmen eri henkilön, näyttelijöiden Kosti Klemelän ja Kaarlo Halttusen sekä fil. tri. Eino Krohnin ehdotuksesta pääosaan. Kuningas oli aiemmin esiintynyt Tuntemattomassa sotilaassa (1955) avustajana. Elokuvan värimenetelmäksi valittiin neuvostoliittolainen Sovcolor ja väriasiantuntijaksi saatiin Mosfilmin kuvaaja Viktor Masevitš. Värifilmilaboratorioita ei tuohon aikaan Suomessa vielä ollut, joten laborointityöt tehtiin Leningradissa.

Viktor Masevitshin etunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Victor.

Ilmari Unho, joka vuonna 1952 oli saanut lopputilin Suomi-Filmin palveluksesta, pyydettiin tähän elokuvaan mukaan käsikirjoittajaksi. Unhon katsottiin olevan Kiven tuotannon asiantuntija - olihan hän ohjannut vuonna 1946 Kiven elämäkertaelokuvan Minä elän. Vuonna 1864 julkaistun Nummisuutarit-näytelmän repliikkejä eivät elokuvan tekijät muuttaneet, kohtausjärjestystä kylläkin. Sisarensa Satu Unhon mukaan Ilmari Unhon näkemys Nummisuutareista oli vakavampi kuin Valentin Vaalan, joka halusi korostaa tarinan humoristisuutta. Unho teki vielä käsikirjoituksen Suomi-Filmille vuoden 1957 lopulla ensi-iltansa saaneeseen elokuvaan Vieras mies.

Nummisuutarien tapahtuma-ajan mukaisesti kuvausten piti alkaa heti juhannuksen jälkeen, mutta alku viivästyi kuukauden ja sadekesä hankaloitti ja pitkitti työtä: Topiaksen mökin piha-alue liejuttui ja "ensi-lumen jo ollessa maassa saatiin viimeiset kuvat otetuiksi, mutta sitä ennen olivat filmin kekseliäät poppamiehet joutuneet taikomaan puiden kellastuneet lehdet vihreiksi - ruiskuväreillä - ja näyttelijät [- -] saivat kameran edessä pitää jääpuikkoa suussaan, jotta hengitys ei pakkasilmassa huuruaisi" (Ilta-Sanomat 29.1.1957). Elokuvan ulkokuvat otettiin pääosin Kiven kuvittelemilla alkuperäisillä tapahtumapaikoilla Nurmijärvellä, Hämeenlinna-jakso kuvattiin kuitenkin Turun Luostarinmäen museoalueella. Hämeenlinnan museosta tekijät saivat käyttöönsä ajankohdan rekvisiittaa.

Tuotantokustannuksiltaan Nummisuutarit oli Suomi-Filmin siihen asti tuottamista elokuvista kallein. Sitä kompensoi vuoden paras yleisömenestys.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Musiikki

1. "Eskon häälaulu"
Säv. Erkki Aaltonen, san. Aleksis Kivi
Es. Martti Kuningas, laulu (playback), kolmeen otteeseen, yht. 1' 40".


2. "Jo sotatorvi pauhaa - -"
Säv. Erkki Aaltonen, san. Aleksis Kivi
Es. Martti Kuningas, laulu (playback), 0' 20".


3. Porilaisten marssi
Säv. Christian Fredric Kress, sov. Erkki Aaltonen
Es. Niilo Sale, klarinetti (playback, tunnistamaton klarinetisti), 1' 25".

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
6750
Tarkastuspäivä
17.01.1957
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2550 m
Kesto/leikattu
93 min
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
5
Tarkastusnumero
T-06750
Tarkastuspäivä
01.09.1993
Formaatti
video
Pituus/leikattu
89'31"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
1
Tarkastuttaja
Suomi-Filmi Oy
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
11.10.2013
Kesto/leikattu
01:28:40
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
väri, Sovcolor
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
93 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Alkuteos

Aleksis Kivi: Nummi-suutarit. Komedia 5:ssä näytöksessä. [Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura], 1864. (näytelmä, kantaesitys: Suomalaisen Teatterin kiertue-esitys, Oulu 24.9.1875)

Kieli
suomi
Ulkomaanmyynti
Sveriges Television (SVT), Ruotsi