Nummisuutarit
Sockenskomakarna (ruotsinkielinen nimi)
The Village Shoemakers (englanninkielinen käännösnimi)
Les Cordonniers du village (ranskankielinen käännösnimi)
Die Heideschuster (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Nummisuutarit
Valentin Vaalan ohjaama elokuva Nummisuutarit (1957) on kolmas filmiversio Aleksis Kiven samannimisestä näytelmästä. 1860-luvun maaseutumiljööseen sijoittuvassa komediassa kasvattisisareltaan Jaanalta (Heidi Krohn) rukkaset saanut Nummisuutarin Esko (Martti Kuningas) lähtee testamenttia havittelevan äitinsä Martan (Alice Lyly) käskystä ja isänsä Topiaksen (Lauri Leino) sopiman naimakaupan innoittamana noutamaan puolisokseen kaunista Karrin Kreetaa (Eila Auer). Hänen ja puhemieheksi lyöttäytyvän Mikko Vilkastuksen (Helge Herala) vaimohakureissu ei suju kuitenkaan suunnitelmien mukaan.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
7 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Kreditoimattomia avustajia:<br />Ringa Kaila, Viljo Kaila, Kerttu Nyman, Paula Nyman, Helen Salokannel (avustajia Luostarinmäellä) ,
Kreditoimattomia avustajia:<br />Ringa Kaila, Viljo Kaila, Kerttu Nyman, Paula Nyman, Helen Salokannel (avustajia Luostarinmäellä)Hae aiheista |
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
herra Siitonen, herra Asikainen, herra Silvennoinen (kuvausryhmän jäsen) <br />(Lähde: Uolevi Taskinen 29.9.2016 tunnistukset valokuvista ja Martti Tikka 3.10.2016 tunnistukset valokuvista)<br /><br />muusikot: Eino Ertamo, Kyösti Huuhko, Olavi Lampinen, Uno Koivu, K. Vainio, Kaarlo Pietikäinen, Fritz Kilanto, M. Juurinen, Martti Pajanne, Lauri Lehtevä, K. Wirtanen, Erkki Lipponen, P. Lampinen, Mario Sgobba, Åke Fransman, Eino Rautasuo, Emil Karppinen, E. Kaartinen, Holger Fransman, Juho Alvas, K. Kajanmaa, Anton Hyökki, Olavi Haapalainen, Erkki Noras, Veikko Virasjoki, J. Poijärvi, Lauri Ojala, Väinö Hannikainen, Kauko Laukkanen, Asser Sipilä, Reino Salo, Jalmari Hölttä, Ahti Pilvi, Aarre Hemminki, Markku Seppänen, Väinö Aho, Eero Pohjola, Evert Lindén, Toivo Oras, Leevi Paasonen <br />(Lähde: Suomi-Filmin Muusikkotiedoitus-lomakkeiden tietoja musiikkiäänityksistä)
herra Siitonen, herra Asikainen, herra Silvennoinen (kuvausryhmän jäsen) <br />(Lähde: Uolevi Taskinen 29.9.2016 tunnistukset valokuvista ja Martti Tikka 3.10.2016 tunnistukset valokuvista)<br /><br />muusikot: Eino Ertamo, Kyösti Huuhko, Olavi Lampinen, Uno Koivu, K. Vainio, Kaarlo Pietikäinen, Fritz Kilanto, M. Juurinen, Martti Pajanne, Lauri Lehtevä, K. Wirtanen, Erkki Lipponen, P. Lampinen, Mario Sgobba, Åke Fransman, Eino Rautasuo, Emil Karppinen, E. Kaartinen, Holger Fransman, Juho Alvas, K. Kajanmaa, Anton Hyökki, Olavi Haapalainen, Erkki Noras, Veikko Virasjoki, J. Poijärvi, Lauri Ojala, Väinö Hannikainen, Kauko Laukkanen, Asser Sipilä, Reino Salo, Jalmari Hölttä, Ahti Pilvi, Aarre Hemminki, Markku Seppänen, Väinö Aho, Eero Pohjola, Evert Lindén, Toivo Oras, Leevi Paasonen <br />(Lähde: Suomi-Filmin Muusikkotiedoitus-lomakkeiden tietoja musiikkiäänityksistä)Hae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
26.7.-13.11.1956 |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Nummisuutarien kolmannen elokuvaversion ensi-ilta pantiin näkyvästi merkille lehdistössä. Useimmat arvostelut olivat sävyltään myönteisiä. "Suomi-Filmin miehet ovat tehneet värielokuvaa Nummisuutareista valoisalla ja vapautuneella mielellä [- -]. [- -] värit ovat [- -] hillittyjä ja sellaisina miellyttäviä ja ohjaaja Valentin Vaala ja kuvaaja Eino Heino tarjoilevat kelpo sarjan mainioita lähikuvia Kiven kansasta", ihasteli A. L-la (Aarne Laurila, Suomen Sosialidemokraatti 3.2.1957), mutta esitti myös pienen varauksen: "[- -] teos voi olla tavallaan liiankin tuttu: siitä on vaikea esittää todella kiinnostavaa, tuoretta näkemystä." Leo Nordberg (Uusi Suomi 3.2.1957) piti sekä elokuvan käsikirjoitusta että ohjausta onnistuneena. Käsikirjoitus oli hänen mukaansa "vapaa näytelmien elokuvasovituksiin usein liittyvästä liiallisesta teatraalisuudesta" ja "Valentin Vaalan ohjauksessa on hänelle tyypillinen ja aiheen kannalta ehdottoman tärkeä säkenöivän huumorintajuinen ote". Päinvastaista mieltä oltiin Ylioppilaslehden (8.2.1957) signeeraamattomassa arviossa "Väritön Nummisuutarit": "Vaalan teos on näyte filmatun teatterin hedelmättömyydestä. Kun elokuvan omia keinoja ei käytetä riittävästi hyväksi, jää näytelmän filmatisointi useimmiten elottomaksi - pelkkä tapahtumien osittainen siirtäminen ulkoilmaan ei riitä." Näyttelijäntyöstä Ylioppilaslehdessä kirjoitettiin samansuuntaisesti kuin muidenkin lehtien palstoilla. "Martti Kuninkaan Esko on filmin sensaatio - nuoren näyttelijän aivan kypsä tulkinta vaikeasta koetinkiviosasta hämmästyttää tuoreella voimallaan ja monivivahteisuudellaan." Myös G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 3.2.1957) kiinnitti huomionsa Eskon rooliin: "Martti Kuningas' ansikte registrerar sekundsnabbt den oavbrutet pågående kampen mellan ett anspråkslöst förstånd och en anspråksfull vilja inom Esko. Hans minspel är otrolig rörligt utan att för den skull förlora i spontanitet." Monissa arvioissa kiiteltiin Nummisuutarien kuvausta, joka jouduttiin toteuttamaan sateisen kesän epäedullisissa olosuhteissa. Uuden Auran H-o K. (Heimo Kallio, Uusi Aura 3.2.1957) arvioi: "[- -] miljöökuvaukseen on pantu paljon huolta ja niinpä aitous on varsin painava ansio sekin. Eino Heinon ei myöskään ole mitään syytä hävetä kameransa jälkeä. Sovcolor muuntaa värit varsin rauhallisen sävyisiksi ja vaikka suomalainen maisema ei siten näyttäydykään hehkeimmillään eikä värikkäimmillään, niin väriskaala on kuitenkin hyvin miellyttävä. Kuvakulmat ovat harkittuja, ruudut tasapainoisia ja koko elokuvan rytmi runsaine eloisine lähikuvineen varsin tehoava." Paula Talaskiven (Helsingin Sanomat 3.2.1957) mieleen jäivät erityisesti "Puolmatkan krouvin savuinen sisäkuva sekä eräät Hämeenlinnan näkymät". M-i V-i (Martti Vuorenjuuri, Helsingin Sanomat 8.2.1957) kirjoitti arvostelun Nummisuutarien musiikista ja äänestä. Hän valitteli musiikin katkonaisuutta ja keskittymistä elokuvan alkupuolelle. "Säveltäjän kiinteämpi yhteistyö filmin valmistuksessa olisi varmasti tarjonnut musiikille mahdollisuuksia pitempiin kohtauksiin ja sulavampiin ylimenoihin." M-i V-i:n mukaan Nummisuutareissa oli myös jälkiäänityksen aiheuttamia "akustisia epäloogillisuuksia vilisemällä". - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Aleksis Kiven tuotanto on kiinnostanut elokuvantekijöitämme itsenäisyytemme alkuajoista asti: Kihlauksesta, Nummisuutareista ja Seitsemästä veljeksestä on tehty yhteensä kahdeksan kokoillan elokuvaa. Nummisuutarien ensimmäisen elokuvaversion tuotti ja ohjasi vuonna 1923 Erkki Karu, Eskon osassa Helsingin Svenska Teaternin 33-vuotias Axel Slangus. Toisen version tuotti Suomen Filmiteollisuus (T. J. Särkkä) vuonna 1938, ohjaajana Wilho Ilmari ja Eskon osassa 28-vuotias Unto Salminen Suomen Kansallisteatterista. Sekä Suomen Filmiteollisuus että Suomi-Filmi valitsivat ensimmäisen värielokuvansa aiheeksi kirjallisuutemme klassikon: SF Juhan (1956), Suomi-Filmi Nummisuutarit. Jälkimmäisen työn sai ohjattavakseen Valentin Vaala, joka halusi päärooliin nuoren näyttelijän. Lehti-ilmoituksilla etsittiin parikymmenvuotiasta "vaaleaa, keskikokoista, tanakkaa" Eskoa. Ehdokkaita tarjoutui noin 150. Ulkoiselta olemukseltaan vaatimukset hyvin täyttävä 23-vuotias teatterikoululainen Martti Kuningas valittiin kolmen eri henkilön, näyttelijöiden Kosti Klemelän ja Kaarlo Halttusen sekä fil. tri Eino Krohnin ehdotuksesta pääosaan. Kuningas oli aiemmin esiintynyt Tuntemattomassa sotilaassa (1955) avustajana. Elokuvan värimenetelmäksi valittiin neuvostoliittolainen Sovcolor ja väriasiantuntijaksi saatiin Mosfilmin kuvaaja Viktor Masevitš. Värifilmilaboratorioita ei tuohon aikaan Suomessa vielä ollut, joten laborointityöt tehtiin Leningradissa. Viktor Masevitshin etunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Victor. Ilmari Unho, joka vuonna 1952 oli saanut lopputilin Suomi-Filmin palveluksesta, pyydettiin tähän elokuvaan mukaan käsikirjoittajaksi. Unhon katsottiin olevan Kiven tuotannon asiantuntija - olihan hän ohjannut vuonna 1946 Kiven elämäkertaelokuvan Minä elän. Vuonna 1864 julkaistun Nummisuutarit-näytelmän repliikkejä eivät elokuvan tekijät muuttaneet, kohtausjärjestystä kylläkin. Sisarensa Satu Unhon mukaan Ilmari Unhon näkemys Nummisuutareista oli vakavampi kuin Valentin Vaalan, joka halusi korostaa tarinan humoristisuutta. Unho teki vielä käsikirjoituksen Suomi-Filmille vuoden 1957 lopulla ensi-iltansa saaneeseen elokuvaan Vieras mies. Nummisuutarien tapahtuma-ajan mukaisesti kuvausten piti alkaa heti juhannuksen jälkeen, mutta alku viivästyi kuukauden ja sadekesä hankaloitti ja pitkitti työtä: Topiaksen mökin piha-alue liejuttui ja "ensi-lumen jo ollessa maassa saatiin viimeiset kuvat otetuiksi, mutta sitä ennen olivat filmin kekseliäät poppamiehet joutuneet taikomaan puiden kellastuneet lehdet vihreiksi - ruiskuväreillä - ja näyttelijät [- -] saivat kameran edessä pitää jääpuikkoa suussaan, jotta hengitys ei pakkasilmassa huuruaisi" (Ilta-Sanomat 29.1.1957). Elokuvan ulkokuvat otettiin pääosin Kiven kuvittelemilla alkuperäisillä tapahtumapaikoilla Nurmijärvellä, Hämeenlinna-jakso kuvattiin kuitenkin Turun Luostarinmäen museoalueella. Hämeenlinnan museosta tekijät saivat käyttöönsä ajankohdan rekvisiittaa. Tuotantokustannuksiltaan Nummisuutarit oli Suomi-Filmin siihen asti tuottamista elokuvista kallein. Sitä kompensoi vuoden paras yleisömenestys. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. Erkki Aaltonen Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 55". 2. Eskon hääveisu / "Eskon häälaulu" Säv. Erkki Aaltonen, san. Aleksis Kivi Es. Martti Kuningas, laulu (playback, orkesterisäestys), kolmeen otteeseen, yht. 2' 50". 3. Eskon sotalaulu ("Jo sotatorvi pauhaa - -") Säv. Erkki Aaltonen, san. Aleksis Kivi Es. Martti Kuningas, laulu (playback, orkesterisäestys), 2' 05". 4. Teemun polska Säv. Erkki Aaltonen Es. Erkki Poikonen, viulu (playback, tunnistamaton viulisti ja orkesteri), 1' 40". 5. Porilaisten marssi Säv. Christian Fredric Kress, sov. Erkki Aaltonen 1) Klarinetti (off), 1' 25". 2) Es. Niilo Sale, klarinetti (playback, tunnistamaton klarinetisti, ja orkesteri, ja off, lopputekstit), 1' 00". Huomautuksia: Erkki Aaltonen laati musiikistaan 3-osaisen orkesterisarjan. - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||
suomi |