Musta rakkaus

Mörk kärlek (ruotsinkielinen nimi)
Dark Love (englanninkielinen nimi)
L'Amour noir (ranskankielinen nimi)
Schwarze Liebe (saksankielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Musta rakkaus

Musta rakkaus (1957) on Edvin Laineen ohjaama draamaelokuva, joka perustuu Väinö Linnan samannimiseen romaaniin. Marjatta (Eeva-Kaarina Volanen) asuu leskeksi jääneen, tehdastyöläisenä työskentelevän isänsä Arttu Salmelan (Edvin Laine) kanssa köyhissä oloissa Tampereella. Marjatta tutustuu insinööriopiskelija Pauli Haantiehen (Jussi Jurkka), jonka jatkuvasti pahenevat mielenterveysongelmat ja mustasukkaisuus muodostuvat uhaksi Marjatalle ja tämän lähipiirille.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
12
Näyttelijät
Eeva-Kaarina Volanen, näyttelijä
Jussi Jurkka, näyttelijä
Edvin Laine, näyttelijä
Veikko Sinisalo, näyttelijä
Elsa Turakainen, näyttelijä
Eero Roine, näyttelijä
Sirkka Lehto, näyttelijä
Aku Korhonen, näyttelijä
Nestori Sarri, näyttelijä
Aarne Laine, näyttelijä
Kristian Nevalainen, näyttelijä
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: Eila Auvinen, Vili Auvinen (Lähde: SKF 6), muutesiintyjät
Kreditoimattomat
Maikki Länsiö, näyttelijä
Heimo Karppinen, näyttelijä
Paavo Lankinen, näyttelijä
Ismo Kallio, näyttelijä
Viljo Voipio, näyttelijä
Sylva Rossi, näyttelijä
Irja Rannikko, näyttelijä
Hannes Veivo, näyttelijä
Matti Lehtelä, näyttelijä
Kaarlo Wilska, näyttelijä
Aarne Sarri, näyttelijä
Otto Noro, näyttelijä
Eero Eloranta, näyttelijä
Toivo Lehto, näyttelijä
Anton Soini, näyttelijä
Anni Rönkkö, näyttelijä
Ellen Pyhälä, näyttelijä
Muut tekijät
T. J. Särkkä, tuotannonjohto
Juha Nevalainen, käsikirjoittaja
Marius Raichi, kuvaaja
Armas Vallasvuo, leikkaaja
Björn Korander, ääni
Heikki Aaltoila, musiikki
William Reunanen, naamioitsija
Pentti Auer, b-kuvaaja
Aarre Koivisto, lavastaja
Åke Lindman, d99
Leo Sarri, järjestäjä
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, levittäjä
Yleisradio / Tallennepalvelu, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: Eila Auvinen, Vili Auvinen (Lähde: SKF 6), muu
Kreditoimattomat
Hellä Seteri, kampaaja
Alf Salin, studiopäällikkö
Ellen Pyhälä, kuvaussihteeri
Veikko Mård, kamera-assistentti
Keijo Iiskola, äänitysassistentti
Nils Gustafsson, sähköryhmän esimies
Jukka Laurin, sähköryhmän esimies
Orma Aunio, kuvausryhmän jäsen
Hannes Jantunen, kuvausryhmän jäsen
Erkki Tolvanen, kuvausryhmän jäsen
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1957
Alkuteos

Väinö Linna: Musta rakkaus. Porvoo: WSOY, 1948. (romaani)

Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
05.04.1957
Ensi-iltapaikat
Tampere: Hällä, Kino
Filmikopioiden määrä
9
Muut näytökset
  • 16.04.1957 Bio Kiistola, Oulu ensi-iltakierros
  • 19.04.1957 Rex ja Tuulensuu, Helsinki ensi-iltakierros
  • 19.04.1957 Asto, Pori ensi-iltakierros
  • 19.04.1957 Kinema, Lahti ensi-iltakierros
  • 19.04.1957 Kinema, Vaasa ensi-iltakierros
  • 19.04.1957 Bio-Bio ja Kino Turku, Turku ensi-iltakierros
  • 25.08.1957 Kuvakukko, Kuopio ensi-iltakierros
  • 25.08.1957 Fantasia, Jyväskylä ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 11.09.1965 TV1 Katsojia: 830 000
  • 13.04.1971 TV1 Katsojia: 2 150 000
  • 26.05.1996 TV2
  • 17.02.1999 YLE TV1
  • 31.03.2010 YLE TV2
  • 27.01.2015 YLE TV1
  • 21.11.2016 Yle TV1
  • 17.05.2018 Yle TV1
  • 13.07.2020 Yle TV1
Festivaaliosallistumiset
Festival du Cinéma Nordique Rouen, Ranska 1989
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Tampere: yleiskuvia kaupungista ja tehdaslaitoksista alkutekstien pohjakuvana, Finlaysonin tehtaan portin edusta Satakunnankadulla, Rauhaniementie, Puuvillatehtaankatu 12 edusta ja piha, Pyhäjärvi, VPK:n talon edusta Pirkankatu 8, Hämeensilta ja Tempon talon edusta, Ojakatu Tuomiokirkon suuntaan, Mustalahdenkatu Aleksanterin kirkon suuntaan, Pohjan Neito -patsaan edusta Näsinpuistossa, Pyynikin harju ja näkötorni, yleiskuvaa näkötornin tasanteelta kaupungin keskustaan, Pyhäjärven rantaa, Teatteritalo, Tammerkoski, Sähkölaitos, Pyynikin ranta, Näsinpuisto taustalla Porin radan rautatiesilta, Mustalahden satama, Sähkölaitoksen putous, Satakunnansilta, Saarikatu 18 edusta ja piha

Helsinki: Hermanni: Hämeentie - Helmikatu - Vellamonkatu

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Sisäkuvat

Tampere: Finlaysonin "Kurakolmosen" tehdassali

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Studiot

Helsinki: SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Kuvausaika
Heinäkuu 1956 - helmikuu 1957
Sisältöseloste

Tamperelainen työmies Arttu Salmela on leskeksi jäätyään elänyt yhdessä tyttärensä Marjatan kanssa. Eräänä lauantai-iltana kun Arttu on lähdössä kalaan, Marjatta pyytää lupaa lähteä tansseihin. Isä vastustaa ensin, mutta taipuu sillä ehdolla että tyttö tulee yksin kotiin. Tansseista Marjatta vastusteluistaan huolimatta saa saattajakseen Unto Eskolan, humaltuneen nuorukaisen, joka painostaa tyttöä päästäkseen sisälle asuntoon, minkä jälkeen hän käy väkivalloin tytön kimppuun.

Marjatta tutustuu ylioppilas Pauli Haantiehen, joka on sulkeutunut, katkeroitunut ja yksinäinen nuorukainen. Hänen vanhempansa ovat kuolleet ja hän opiskelee insinööriksi setänsä harjatehtailijan kustannuksella. Nuoret aloittavat seurustelun, tekevät yhteisiä kävelyretkiä, samalla kun Pauli hautoo synkkiä epäluulojaan. Marjatta kutsuu Paulin käymään kotonaan ja tutustumaan isäänsä. Vierailu sujuu kankean juhlallisessa mutta ystävällisessä hengessä, ja Pauli saa kutsun myös seuraavaksi lauantaiksi. Pauli käy pyytämässä rahaa sedältään ja pakenee paniikin vallassa huomatessaan tehtaan työläisten tirskuvan: hän kuvittelee naurun kohdistuvan itseensä eikä kestä sitä.

Marjatta unelmoi elämästä insinöörin rouvana. Pauli alkaa osoittaa mustasukkaisuuden oireita. Marjatan kanssa vietetyn yön jälkeen Pauli saa mustasukkaisuuskohtauksen ja itkettää Marjattaa. Hän sanoo, ettei voi mennä naimisiin ennen kuin valmistuu ja kysyy, onko Marjatalla ollut ketään: Marjatta vakuuttaa ettei ole. Samana iltana Pauli kosii Marjattaa tämän isältä, joka antaa suostumuksensa ja lainaa myös kihlarahat Paulin uudeksi katkeruuden aiheeksi. Kihlajaisia juhlitaan viinan voimalla; juovuspäissään Pauli hautoo mustasukkaisuuttaan ääneen.

Kävelyllä Marjatta ja Pauli kohtaavat Unton, joka antaa Paulin ymmärtää, että hän on ollut läheisissä tekemisissä Marjatan kanssa. Pauli kutsuu Marjatan kotiinsa, saa raivokohtauksen ja heittää tytön ulos. Hän katuu pian, tavoittaa Marjatan ja he tekevät jälleen sovinnon. Marjatan vakuuttaessa viattomuuttaan Pauli ei kuitenkaan pääse mustasukkaisista epäluuloistaan, etenkin kun hän saa kuulla miesvieraan käyneen Marjatan luona. Lopulta Marjatta tunnustaa valehdelleensa ja pyytää anteeksiantoa. Pauli sanoo Marjatan häpäisseen hänet ja huolimatta Marjatan rukoilusta lähtee heittäen kihlasormuksen lattialle, isä vuorostaan ajaa Marjatan ulos. Marjatta harhailee ulkona kaatosateessa ja saa keuhkokuumeen. Isä jää työstä pois hoitaakseen häntä. Pauli käy tapaamassa Untoa: syntyneessä käsikähmässä hän tulee tappaneeksi miehen silitysraudalla ja pakenee paikalta kauhuissaan Marjatan luo. Hän sanoo Marjatalle, että kaikki on anteeksiannettu. Kotiin päästyään Pauli linnoittautuu oven taakse ja viiltää ranteensa auki. Marjatta toipuu kuumeesta ja alkaa myös päästä masennuksestaan, lääkärin kannustaessa: "Normaalit ihmiset eivät suruun kuole." Marjatta kävelee ikkunan ääreen ja katsoo hymyillen pihalla leikkiviä lapsia, isä seuraa hänen vierellään.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

Aamulehdessä O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 6.4.1957) kiittää niin elokuvan käsikirjoitusta, ohjausta, kuvausta kuin näyttelijäntyötä: "Käsikirjoituksen laatija Juha Nevalainen on onnistuneesti keskittynyt romaanin olennaiseen ainekseen siinä muodossa kuin kirjailija on sen muokannut uudelleen. Myös elokuvana Musta rakkaus osoittautuu luontevaksi ja elämänläheiseksi [- -] Nevalaisella on pätevä taito [- -] hän on joustavasti ja tarkasti antanut kertomukselle tiiviisti etenevän, varmasti hallitun muodon." [- -]. "Laine ei ole karttanut suuria, väkeviä kohtauksia, jotka kohoavat vaikuttavaan tehoon ja joiden katteena on jäntevä sisäinen panos. Ne kasvavat esiin kuin omasta dynaamisesta voimastaan ja purkautuvat rajuin pyörtein. Filmillisesti erinomainen on Paulin kuolema: siinä on tuskallisesti väreilevää hermoa, mustaa sokeaa kauhua, joka kumpuaa syvältä, koiran ulvonnan huipentaessa tilanteen. Keino [- -] luiskahtaa helposti banaaliksi, mutta nyt sen teho on osuva: koira purkaa ilmoille koko sen tuskan, pelon ja painajaismaisuuden, kaiken sen mustan, jonka varjo koko ajan häilyy niin romaanin kuin elokuvankin ihmisten ja tapahtumien yllä. Tämän varjon läsnäolo tuntuu miltei joka metrillä, sen traaginen olemus on aina läsnä [- -] ohjaajan kokonaisnäkemys on toteutettu erittäin vaikuttavasti."

K. S. (Hämeen Yhteistyö 9.4.1957) piti elokuvaa "voimakassykkeisenä ja tiiviinä" ja jatkoi: "Tamperelaisten on syytä olla erityisen iloisia elokuvan miljöökuvauksen onnistumisesta, sillä kaupunki kokonaisuudessaan esittäytyy hyvin ja edukseen. Muutamista erinomaisista oivalluksista voisi mainita symbolisen kuvakielen heti elokuvan alkumetreiltä, kun tehtaan työsalista kohoaa etualalle suuri hammasratas, jonka kaaresta hahmottuu samassa Finlaysonin suuri kaareva pääportti, mistä tuhannet jalkaparit käyvät ulos kadulle. Kuvaus on Marius Raichin ja se on pätevän filmimiehen työtä. Paikallistuntua lisää vielä elokuvan henkilöiden käyttämä tamperelaismurre."

J. M. (Jukka Martinkari, Turun Sanomat 21.4.1957) kiitti Mustan rakkauden aitoa miljöötä, elämänsykettä ja korkeatasoisia näyttelijäsuorituksia, mutta esitti myös kriittisempiä arvioita: "[- -] elokuvan taiteellinen taso ei nouse kovin korkealle. Työtä haittaa hienoinen epätasaisuus. Romaanin dramaattisempien kohtien toteutuksetkin irrottautuvat nyt liian voimallisina muusta tasaisuudesta, ja esimerkiksi Paulin itsemurha - valkokankaalle paiskautuva lähikuva verta pulppuavasta kädestä - ei tee sitä onnistunutta ja ehjää vaikutusta kuin 'Tuntemattomassa' Lehdon itsemurha, jonka uusinta tämä Paulin teko filmillisesti selvästi on."

Femina (Helmi Neva, Uusi Aika 21.4.1957) oli sitä mieltä, että "monelle katsojalle Paulin kriisi kypsyy vähän liian nopeasti. Jussi Jurkassa on hänelle ominaista hermoa ja kiihkeyttä, mutta eräissä vaiheissa repliikeissä on kummaa teennäisyyttä". Toisesta pääosan esittäjästä kirjoitti Philomusus (Urho Kittilä, Etelä-Saimaa 7.4.1957): Musta rakkaus "[- -] tuo jälleen esille sen tosiseikan, että Volanen on suurten mittojen taiteilija. Hänen herkkyytensä [- -] on sittenkin sisäistä laatua, vaikka hän esittää ulkonaisestikin osan loisteliaasti. Tietysti jotkut voivat väittää, ettei työläiskodeista puhkea sellaisia ruusuja kuin Sillanpään Silja ja Linnan Marjatta, mutta elävä elämä kyllä osoittaa, että mainittujen kirjailijain näkemykset pohjautuvat tosioloihin".

Mustan rakkauden "valoisa loppu" ei miellyttänyt kaikkia arvostelijoita. Rihla (Risto Hannula, Ylioppilaslehti 26.4.1957) julisti suoraan: "Linnan tarjolla olleista kolmesta tavasta päättää tarina (romaanin ensimmäisen painoksen 1948, toisen painoksen 1957 ja filmin 1956-57) on mielestäni elokuvassa käytetty kaikkein epäonnistunein."

Kun Musta rakkaus esitettiin toisen kerran televisiossa 14 vuotta ensi-iltansa jälkeen, näki M. F. (Mikael Fränti, Demari 15.4.1971) sen jo hieman toisessa valossa: "Laineen elokuvassa tehdas ja työläismiljöö ovat vain eksoottinen tausta kolmen ihmisen pauhaavalle, kohtalonomaiselle tragedialle. Siteet työväenluokkaan ovat vähäiset [- -]. Jussi Jurkan, Edvin Laineen ja Eeva-Kaarina Volasen tajuttomasti tulkitsemat yhteiset kohtaukset ovat näyttämörealismia, mutta elokuvassa ne muuntuvat parodiaksi työläisten Tampereesta."

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Taustaa

Tuntemattoman sotilaan (1955) menestyksen myötä SF:n mielenkiinto virisi Väinö Linnan muitakin romaaneja kohtaan. Esikoisteoksestaan Päämäärä kirjailija itse oli kieltänyt uusintapainosten ottamisen, mutta Mustan rakkauden filmausoikeudet hän suostui myymään.

Mustan rakkauden ulkokuvat otettiin pääosin romaanin tapahtumapaikoilla Tampereella, joskin amurilaisen puutalon sisäpiha mukulakivineen kaikkineen lavastettiin myös Liisankadun studioon. Apulaisohjaajana toimi tässä elokuvassa ensimmäistä kertaa Åke Lindman.

Alemmuudentuntoisen ja mustasukkaisuutensa riivaaman Paulin roolistaan Jussi Jurkka totesi elokuvan ensimmäisen televisioesityksen jälkeen: "Kyllä minä sen aivan samalla tavalla näyttelisin. Mitä tulee esimerkiksi replikointiin ja mimiikan voimakkuuteen, en haluaisi muuttaa siitä mitään. Mielestäni rooli oli silloin ja olisi nytkin tehtävä näin." (Elokuva-Aitta 2/1966).

Kalevi Kalemaan teoksessa Sinisalon Veikko - suomalainen näyttelijä Sinisalo puolestaan luonnehtii Untoa: "Tyyppi on tuttu. Tiedän mitä kaverit puhuvat työmaalla: siitä se alkaa ja siihen se loppuu. Unto Eskolan roolissa oli kuitenkin myös tragiikkaa. Hän pyrki valitsemallaan kovalla ja rennolla elämänasenteella peittämään piilevää elämäntuskaansa. Hän oli kuin villieläin, joka raiskasi tytön halunsa voimasta. Tuskin hän tiedosti tekonsa merkitystä."

Mustan rakkauden kantaesitys oli Tampereella 5.4.1957 kahdessa elokuvateatterissa, kaksi viikkoa ennen valtakunnallisen esityskierroksen käynnistymistä. Tampereella elokuva menestyikin maaseudun avainkaupungeista parhaiten - maksullisia yleisöesityksiä oli 90.

Elokuvan alkuteksteissä on äänittäjä Björn Koranderin nimi kirjoitettu virheellisesti muotoon Corander.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Musiikki

1 . Vanhan merirosvon kapakassa
Säv. ja san. U. Kalanti (= Usko Kemppi)
1) Es. Veikko Sinisalo, laulu (playback), 0' 25".
2) Es. Veikko Sinisalo ja Eero Eloranta, laulu (100 %), 0' 40".


2. Soldatgossen / Sotilaspoika
Säv. Fredrik Pacius, san. J.L. Runeberg, suom. Paavo Cajander
Es. Jussi Jurkka, laulu (100 %), 0' 05".


3. Tiger Shark / Tiikerihai
Säv. Peter Hodgkinson, suom. Aarne Lohimies
1) Es. Jussi Jurkka, laulu (100 %), 0' 20".
2) Es. Jussi Jurkka ja Edvin Laine, laulu (100 %), 0' 05".


4. "Virolaisen laulu"
Säv. Heikki Aaltoila
Es. Nestori Sarri, laulu (playback), kahteen kertaan, yht. 0' 20".

Huomautuksia:
Elokuvan alkumusiikin teemana on Lapsuuden toverille / Sä kasvoit neito kaunoinen, säv. trad.

Tanssiaiskohtauksessa on orkesterisikermä, es. tanssiorkesteri "Tam-Tam Boys" (playback), 1' 00". Sikermä sisältää otteita mm. seuraavista sävellyksistä: Sing, Sing, Sing / Musta Pekka, säv. Louis Prima, Four Brothers / Neljimmäinen veljeksistä, säv. Jimmy Giuffre, A media luz / Kun yö on valoton, säv. Edgardo Donato, Metsäkukkia, säv. trad.

Ulkoilmakonsertissa puhallinorkesteri esittää sikermän, (playback), 1' 10", joka sisältää otteita seuraavista sävellyksistä: Konvaljens avsked / Kielon jäähyväiset, säv. Otto Lindvall, Taikayö, säv. M.D. Tomnikovski, Sobre los olas / Yli aaltojen, säv. Juventino Rosas.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
6950
Tarkastuspäivä
02.04.1957
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2770 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
5
Tarkastusnumero
T-06950
Tarkastuspäivä
18.06.1990
Formaatti
video
Pituus/leikattu
2770 m
Kesto/leikattu
97'15"
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
11.12.2015
Kesto/leikattu
01:35:47
Ikäraja
12
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
101 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Avustajat
Mikko Parviola (mies tanssisalissa) (Lähde: Marko Parviola 3.2.2019 tiedonanto)
Kieli
suomi