Musta rakkaus
Mörk kärlek (ruotsinkielinen nimi)
Dark Love (englanninkielinen nimi)
L'Amour noir (ranskankielinen nimi)
Schwarze Liebe (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Musta rakkaus
Musta rakkaus (1957) on Edvin Laineen ohjaama draamaelokuva, joka perustuu Väinö Linnan samannimiseen romaaniin. Marjatta (Eeva-Kaarina Volanen) asuu leskeksi jääneen, tehdastyöläisenä työskentelevän isänsä Arttu Salmelan (Edvin Laine) kanssa köyhissä oloissa Tampereella. Marjatta tutustuu insinööriopiskelija Pauli Haantiehen (Jussi Jurkka), jonka jatkuvasti pahenevat mielenterveysongelmat ja mustasukkaisuus muodostuvat uhaksi Marjatalle ja tämän lähipiirille.
Tallennettuna:
| Genre | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ikäraja | ||||||||||||||
|
12 |
||||||||||||||
| Näyttelijät | ||||||||||||||
|
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Eila Auvinen, Vili Auvinen ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Eila Auvinen, Vili AuvinenHae aiheistaAvustajat
|
||||||||||||||
| Muut tekijät | ||||||||||||||
|
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Eila Auvinen, Vili Auvinen
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Eila Auvinen, Vili AuvinenHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||
| Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kuvausaika | ||||||||||||||
|
Heinäkuu 1956 - helmikuu 1957 |
||||||||||||||
| Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Lehdistöarviot | ||||||||||||||
|
Aamulehdessä O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 6.4.1957) kiittää niin elokuvan käsikirjoitusta, ohjausta, kuvausta kuin näyttelijäntyötä: "Käsikirjoituksen laatija Juha Nevalainen on onnistuneesti keskittynyt romaanin olennaiseen ainekseen siinä muodossa kuin kirjailija on sen muokannut uudelleen. Myös elokuvana Musta rakkaus osoittautuu luontevaksi ja elämänläheiseksi [- -] Nevalaisella on pätevä taito [- -] hän on joustavasti ja tarkasti antanut kertomukselle tiiviisti etenevän, varmasti hallitun muodon." [- -]. "Laine ei ole karttanut suuria, väkeviä kohtauksia, jotka kohoavat vaikuttavaan tehoon ja joiden katteena on jäntevä sisäinen panos. Ne kasvavat esiin kuin omasta dynaamisesta voimastaan ja purkautuvat rajuin pyörtein. Filmillisesti erinomainen on Paulin kuolema: siinä on tuskallisesti väreilevää hermoa, mustaa sokeaa kauhua, joka kumpuaa syvältä, koiran ulvonnan huipentaessa tilanteen. Keino [- -] luiskahtaa helposti banaaliksi, mutta nyt sen teho on osuva: koira purkaa ilmoille koko sen tuskan, pelon ja painajaismaisuuden, kaiken sen mustan, jonka varjo koko ajan häilyy niin romaanin kuin elokuvankin ihmisten ja tapahtumien yllä. Tämän varjon läsnäolo tuntuu miltei joka metrillä, sen traaginen olemus on aina läsnä [- -] ohjaajan kokonaisnäkemys on toteutettu erittäin vaikuttavasti." K. S. (Hämeen Yhteistyö 9.4.1957) piti elokuvaa "voimakassykkeisenä ja tiiviinä" ja jatkoi: "Tamperelaisten on syytä olla erityisen iloisia elokuvan miljöökuvauksen onnistumisesta, sillä kaupunki kokonaisuudessaan esittäytyy hyvin ja edukseen. Muutamista erinomaisista oivalluksista voisi mainita symbolisen kuvakielen heti elokuvan alkumetreiltä, kun tehtaan työsalista kohoaa etualalle suuri hammasratas, jonka kaaresta hahmottuu samassa Finlaysonin suuri kaareva pääportti, mistä tuhannet jalkaparit käyvät ulos kadulle. Kuvaus on Marius Raichin ja se on pätevän filmimiehen työtä. Paikallistuntua lisää vielä elokuvan henkilöiden käyttämä tamperelaismurre." J. M. (Jukka Martinkari, Turun Sanomat 21.4.1957) kiitti Mustan rakkauden aitoa miljöötä, elämänsykettä ja korkeatasoisia näyttelijäsuorituksia, mutta esitti myös kriittisempiä arvioita: "[- -] elokuvan taiteellinen taso ei nouse kovin korkealle. Työtä haittaa hienoinen epätasaisuus. Romaanin dramaattisempien kohtien toteutuksetkin irrottautuvat nyt liian voimallisina muusta tasaisuudesta, ja esimerkiksi Paulin itsemurha - valkokankaalle paiskautuva lähikuva verta pulppuavasta kädestä - ei tee sitä onnistunutta ja ehjää vaikutusta kuin 'Tuntemattomassa' Lehdon itsemurha, jonka uusinta tämä Paulin teko filmillisesti selvästi on." Femina (Helmi Neva, Uusi Aika 21.4.1957) oli sitä mieltä, että "monelle katsojalle Paulin kriisi kypsyy vähän liian nopeasti. Jussi Jurkassa on hänelle ominaista hermoa ja kiihkeyttä, mutta eräissä vaiheissa repliikeissä on kummaa teennäisyyttä". Toisesta pääosan esittäjästä kirjoitti Philomusus (Urho Kittilä, Etelä-Saimaa 7.4.1957): Musta rakkaus "[- -] tuo jälleen esille sen tosiseikan, että Volanen on suurten mittojen taiteilija. Hänen herkkyytensä [- -] on sittenkin sisäistä laatua, vaikka hän esittää ulkonaisestikin osan loisteliaasti. Tietysti jotkut voivat väittää, ettei työläiskodeista puhkea sellaisia ruusuja kuin Sillanpään Silja ja Linnan Marjatta, mutta elävä elämä kyllä osoittaa, että mainittujen kirjailijain näkemykset pohjautuvat tosioloihin". Mustan rakkauden "valoisa loppu" ei miellyttänyt kaikkia arvostelijoita. Rihla (Risto Hannula, Ylioppilaslehti 26.4.1957) julisti suoraan: "Linnan tarjolla olleista kolmesta tavasta päättää tarina (romaanin ensimmäisen painoksen 1948, toisen painoksen 1957 ja filmin 1956-57) on mielestäni elokuvassa käytetty kaikkein epäonnistunein." Kun Musta rakkaus esitettiin toisen kerran televisiossa 14 vuotta ensi-iltansa jälkeen, näki M. F. (Mikael Fränti, Demari 15.4.1971) sen jo hieman toisessa valossa: "Laineen elokuvassa tehdas ja työläismiljöö ovat vain eksoottinen tausta kolmen ihmisen pauhaavalle, kohtalonomaiselle tragedialle. Siteet työväenluokkaan ovat vähäiset [- -]. Jussi Jurkan, Edvin Laineen ja Eeva-Kaarina Volasen tajuttomasti tulkitsemat yhteiset kohtaukset ovat näyttämörealismia, mutta elokuvassa ne muuntuvat parodiaksi työläisten Tampereesta." - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||
| Taustaa | ||||||||||||||
|
Tuntemattoman sotilaan (1955) menestyksen myötä SF:n mielenkiinto virisi Väinö Linnan muitakin romaaneja kohtaan. Esikoisteoksestaan Päämäärä kirjailija itse oli kieltänyt uusintapainosten ottamisen, mutta Mustan rakkauden filmausoikeudet hän suostui myymään. Mustan rakkauden ulkokuvat otettiin pääosin romaanin tapahtumapaikoilla Tampereella, joskin amurilaisen puutalon sisäpiha mukulakivineen kaikkineen lavastettiin myös Liisankadun studioon. Apulaisohjaajana toimi tässä elokuvassa ensimmäistä kertaa Åke Lindman. Alemmuudentuntoisen ja mustasukkaisuutensa riivaaman Paulin roolistaan Jussi Jurkka totesi elokuvan ensimmäisen televisioesityksen jälkeen: "Kyllä minä sen aivan samalla tavalla näyttelisin. Mitä tulee esimerkiksi replikointiin ja mimiikan voimakkuuteen, en haluaisi muuttaa siitä mitään. Mielestäni rooli oli silloin ja olisi nytkin tehtävä näin." (Elokuva-Aitta 2/1966). Kalevi Kalemaan teoksessa Sinisalon Veikko - suomalainen näyttelijä Sinisalo puolestaan luonnehtii Untoa: "Tyyppi on tuttu. Tiedän mitä kaverit puhuvat työmaalla: siitä se alkaa ja siihen se loppuu. Unto Eskolan roolissa oli kuitenkin myös tragiikkaa. Hän pyrki valitsemallaan kovalla ja rennolla elämänasenteella peittämään piilevää elämäntuskaansa. Hän oli kuin villieläin, joka raiskasi tytön halunsa voimasta. Tuskin hän tiedosti tekonsa merkitystä." Mustan rakkauden kantaesitys oli Tampereella 5.4.1957 kahdessa elokuvateatterissa, kaksi viikkoa ennen valtakunnallisen esityskierroksen käynnistymistä. Tampereella elokuva menestyikin maaseudun avainkaupungeista parhaiten - maksullisia yleisöesityksiä oli 90. Elokuvan alkuteksteissä on äänittäjä Björn Koranderin nimi kirjoitettu virheellisesti muotoon Corander. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||
| Musiikki | ||||||||||||||
|
1 . Vanhan merirosvon kapakassa Säv. ja san. U. Kalanti (= Usko Kemppi) 1) Es. Veikko Sinisalo, laulu (playback), 0' 25". 2) Es. Veikko Sinisalo ja Eero Eloranta, laulu (100 %), 0' 40". 2. Soldatgossen / Sotilaspoika Säv. Fredrik Pacius, san. J.L. Runeberg, suom. Paavo Cajander Es. Jussi Jurkka, laulu (100 %), 0' 05". 3. Tiger Shark / Tiikerihai Säv. Peter Hodgkinson, suom. Aarne Lohimies 1) Es. Jussi Jurkka, laulu (100 %), 0' 20". 2) Es. Jussi Jurkka ja Edvin Laine, laulu (100 %), 0' 05". 4. "Virolaisen laulu" Säv. Heikki Aaltoila Es. Nestori Sarri, laulu (playback), kahteen kertaan, yht. 0' 20". Huomautuksia: Elokuvan alkumusiikin teemana on Lapsuuden toverille / Sä kasvoit neito kaunoinen, säv. trad. Tanssiaiskohtauksessa on orkesterisikermä, es. tanssiorkesteri "Tam-Tam Boys" (playback), 1' 00". Sikermä sisältää otteita mm. seuraavista sävellyksistä: Sing, Sing, Sing / Musta Pekka, säv. Louis Prima, Four Brothers / Neljimmäinen veljeksistä, säv. Jimmy Giuffre, A media luz / Kun yö on valoton, säv. Edgardo Donato, Metsäkukkia, säv. trad. Ulkoilmakonsertissa puhallinorkesteri esittää sikermän, (playback), 1' 10", joka sisältää otteita seuraavista sävellyksistä: Konvaljens avsked / Kielon jäähyväiset, säv. Otto Lindvall, Taikayö, säv. M.D. Tomnikovski, Sobre los olas / Yli aaltojen, säv. Juventino Rosas. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||
| Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kieli | ||||||||||||||
|
suomi |